Vanutikkausta ja kantinkääntämistä

Onpa Suomessa ihastuttavat elokuun ilmat. Olemme lojuneet helteessä aamusta iltaan perheeni kanssa koko viikonlopun hiekkarannoilla eväslaukun kera.  Ilma oli lämmin ja vesi oli kuin linnunmaitoa ja kaikkialla näkyi vain uima-asuihin pukeutuneita hyväntuulisia ihmisiä. Tuntui aivan siltä kuin olisimme olleet Etelässä. Mutta kyllä tämä Etelän matkan voitti. Rahaa ei palanut yhtään, matkat sujuivat nopeasti, eikä kellään tullut retkien aikana paha olo. 

Raukeana kunnon rantalevon jälkeen päätin vielä vähän ommella. Halusin testata Husqvarnan läpinäkyvää vanutikkausjalkaa ja kantinkääntäjää jättikoiseen pannulappuun, jonka tein miehelleni..

Läpinäkyvää vanutikkausjalkaa käytin vapaaseen konekirjontaan eli koneparsintaan eli vapaatikkauseen. (Rakkaalla lapsella on niin monta nimeä... )

Vapaassa tikkauksessa syöttäjän hampaat lasketaan pois käytöstä. Lähes jokaisessa ompelukoneessa on jossain nappula tai vipu, josta syötäjänhampaat saa laskettua alas. Husqvarna Viking Opal koneessa tämä hampaiden ylös/alas-siirtäjä on koneen alaosassa heti puolan alapuolella.

Kun syöttäjän hampaat on laskettu pois, voi koneen tikkiä ommella vapaasti eteen taakse, oikealle ja vasemmalle. Paininjalkana käyttetään usein ohutseinämäistä U-kirjaimen tai O -kirjaimen mallista paininjalkaa. Nyt minulla on käytössä vanutikkausjalka, joka on leveähkö U:n ja O:n risteytys, jotta paksu vanutikkaus pysyisi helpommin suorassa tikkausen aikana.

Myös paininjalan painetta kannattaa laskea tai paininjalkaa nostaa konetyypistä riippuen. Minun Husqvarna Vikin Quilt Design koneessani kone säätää kaikki paineet ja langankireydet itse, kun sille vain ilmoittaa mitä on tekemässä ja mille kankaalle. Tässä Opalissa nämä säädöt pitää tehdä manuaalisesti itse.

Vanuna patalapussa käytin silitettävää paksua vanua, jonka olen tilannut vuosia sitten Tilkkutexistä. Nyt sitä ei enää ollut saatavilla, mutta heidän muita upeita vanuja löydätte klikkaamalla Tästä.

Tikkaus vanutikkausjalalla sujui mukavasti. Tikkauksen jälkeen leikkasin yli menevät taustakankaan reunat pois ja huolittelin reunat kolmenspiston siksakilla kanttausta helpottaakseni. Tikkkauksen ajaksi taustakangas kannattaa aina leikata hieman suuremmaksi, etenkin jos tekee pienempiä töitä, joita ei harsi ennen tikkaamista. Taustakangas nimittäin liikkuu aina tikatessa pikkisen. 

Testaukseen tilaamani kantinkääntäjän kanssa ei mennytkään sitten ihan kuten Strömssössä.

Ensin kantti, jonka olin tehnyt itse puuvillakankaasta, asetettiin kantinkääntäjään. Kantinkääntäjässä on kaksi ruuvia. Toinen määrittää tikinpaikan eli neulanosumiskohdan ja toinen kantin leveyden.

Kantattava kangas asetettiin kantinkääntäjän ja kantin väliin. Olen ommellut vastaavilla kantinkääntäjillä Luhdan vaatetehtaassa useana kesänä kun olin siellä opiskeluaikoina kesätöissä. Silloin kanttaus sujui vihellellen, mutta nyt hmmmm.... ei kovin hyvin....

Tikki ei ottanut kunnolla kiinni kaikkialta ja näin ollen kantti repsotti.

Myös nurjalta puolelta tikki kulki aivan liian kaukana kantin reunasta, jättäen huolittelusiksakitkin näkyviin.

Purku hommiksi meni. Purkamisen jälkeen otin ohjeen esiin (tietysti se olisi kannattanyt lukea ensin, mutta kun oli niin into päällä, ettei malttanut - niin tyypillistä minulle!). Ohjeessa oli käytetty siksakkia. Jospa paininjalka toimiikin siis vain siksakissa....

Päätin kuitenkin hurrauttaa pannulapun kuntoon ihan perinteisin menetelmin. Ja eipä siinä nokka kauaa tuhissut kun koko komeus oli valmis käyttöön.

 Ja siitä tuli juuri oikeanlainen.

Seuraavana päivänä ajattelin kuitenkin vielä kesyttää kantinkääntäjän ja valmistaa kirjansivuista viirinauhan. Minulla on nyt meneillään työhuoneellani iso kirjatuunausoperaatio, josta kirjansivuja jää ylimääräisiksi melko paljon. Kirjatuunauksilla osallistun ystäväni Katrin kanssa Tikkurilan maalaismarkkinoille la-su 3.-4.10. Kirjatuunauksista kirjoitan jokupäivä lisää.


 Viireihin valitsin nyt ohjeen suosittelemana siksak -ompeleen.

Kanttaus alkoi viirinauhan kanssa todella lupaavasti ja aloin jo hyräillä koneen ruksutuksen tahdissa....

Mutta sitten alkoi taas vastustus. Kantti alkoi omapäiseksi ja pien se ei halunnut enää olla koko sille tarkoitetussa kolossa. Tuotekehitysideana toivonkin, että kantille tarkoitetut kolot pitäisi olla paljon kapeammat, jotta kantti ei pääse omille teilleen.

Ja niinpä minä taas vaihdoin perinteiseen tapaan. (Huomatkaa nuo hauskat nimet noissa viireissä. Tuo oli ihan silkka vahinko kun tuollaisia osui tähän viirinauhaan!)

Niin valmistui viirinauha tyttären huomisille nimipäiville, mutta kantinkääntäjä ei kesyyntynyt vieläkään. Ehkä minä vielä kaivan sen esiin ja kokeilen... Jos jollakulla on vinkkejä sen käyttöön, otan niitä ilomielin vastaan. Myös Husqvarnan tiimi "OHOI!!!!" Mitä teen väärin?

Tänään alkaa lapsi ja perhetyön opiskeluni. Laukku kainaloon ja nokka kohti uusia ajatuksia. Täällä blogissakin alkaa varmaan tulla opintojen myöstä taas enemmän postausksia lasten  kanssa touhuamisesta.

Nauttikaa helteistä! Niin mekin.