Tulevaisuusmietintöjä ja pieniä askareita lapsen kanssa

Olen viimepäivät miettinyt kaikessa hiljaisuudessa tulevaisuuden haaveitani. Lapsi- ja perhetyönopintoni (lastenohjaaja) loppuvat toukokuussa. Pian on taas aika ja selkeä tarve miettiä taas palkkatyötä. Mitä minä haluan? Mikä olisi se taito ja työ, jossa voi olla maailmalle tai edes yhdelle ihmiselle tarpeellinen? Missä työssä olen parhaimmillani? Missä saan toteuttaa itseäni ja visioitani? Missä saan olla aikuinen ja olkapää? Missä saan nauraa? Mikä työ on riittävän vaihtelevaa poukkoilevalle luonteelleni? MIkä työpaikka tarvitsisi minua ja haluaisi minut tiiminsä jäseneksi?

Päädyin pohdinoissani neljään eri työpaikkaan Lahdessa. Kauemmas en vielä voi lähteä työtä tekemään. Lapseni ja perheeni tarvitsevat vielä minua niin paljon. Työmatkoihin ei saa tuhrautua liiaksi aikaa omalta perheeltäni ja sen hyvinvoinnilta. Työt, jotka kriteerini täyttivät ovat kädentaitojen ohjausta lapsille, nuorille, aikuisille ja ikäihmisille sekä arjen kasvatusta  ja vierellä seisomista lapsille, koululaisille ja nuorille. "Heitin verkot veteen" ja katson mitä tuleman pitää. 

Jos kukaan ei tarvitse minua kotini ulkopuolella, teen itse työn taas kotiini ja aloitan taas uran perhepäivähoitajana. Minä haluan olla hyödyllinen! Minä haluan työtä! MInä haluan kuulla naurua ja olla osa tätä yhteiskuntaa ja sen tulevaisuutta.

Omat lapseni odottavat myös paljon äidin työllistymistä. Rahat ovat tiukilla ja he näkevät, että äiti tarvitsee tekemistä. Bloggaus, nukketeatterit ja satunnaiset käsityökoulutukset eivät enää riitä. Työtä pitäisi olla enemmän, että siitä jäisi jotain sukanvarteenkin. 

Bloggausta en lopeta, en, vaikka työtä löytäsiinkin. Tämä on jo niin elämäntapa, että tyhjältä tuntuisi, jos tätä en tekisi. Olen myös saanut mukavasti yhteistyökuvioita blogiin ja nukketeatteriprojekteihini, jotka saavat bloggailuun uusia tuulia.

Tässä kuvasarjassa Gepettolta blogiyhteistyönä saamani ihana Roombox, jonka tyttäreni tuunasi kanssani omille Shopkinsseilleen. Gepetton tuotteita olen postanut aijemmin täällä.

Kyllä nyt taas passaa tytön leikkiä, kun oma Shopkins -tyttö sai lemmikkikoirineen oman pienen kodin.

Myös minula on töideni kanssa "Hei, täältä tullaan työelämä!" -fiilis. Jollainlailla minulla on usko, että elämä kantaa. Onhan se kantanut tähänkin asti. Olen saanut elämältä paljon vapaa-aikaa ja aikaa luovuudelle ja perheelleni. Nyt haluan antaa myös omalta osaltani kiitokset elämälle.

Mukavaa tammikuun loppua teille kaikille! Nauttikaahan kevätauringosta, perheistänne ja läheisistänne!

Halaus teille ihan jokaiselle!