keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Turkoosit tennaritallukkaat



Olen innostunut taas tallukoista. Niitähän syntyi tässä vuosi pari sitten useampia (itseasiassa 14 paria). Sitten tuli tauko, koska en löytänyt ihmisiä, jotka olisivat yhtä innostuneita tallukoista kuin minä. Eli kun oma perhe oli kengitetty, olisin mieluusti tehnyt tallukoita muillekin.

No mutta ajat menevät ja mahdollisuuksia tulee onneksi uusia. Nyt sain tilauksen ja olen siitä aivan intona. Tästä linkistä löydät kuvia aijemmista tallukoistani.


Nyt minulta tilattiin turkoosit tennarit farkkuvuorilla miesasiakkaalle. Kaikki kankaat saivat mieluusti olla alkuperäsen tallukkaideologian mukaisesti kierrätettyjä, joten ei kun tuumasta toimeen.


Muokkasin ensin lestit oikean kokoisiksi asiakkaan jalan mukaan ja leikkasin tallukoiden sisäpohjat, päällikankaat, vuorin, välivuorin ja tukikankaat sekä kanta- ja varvasvahvikkeet. Kankaina käytin Volar Plasticin huopakankaita, vuorina serkultani saatuja vanhoja farkkuja ja tukikankaina lahjoituksena saamiani tukikangaspaloja. Kaikki materiaalit ompelulankoja ja pohjahuopaa sekä pohjakumia lukuunottamatta olivat siis kierrätettyjä. Lesteinä käytin styrox-lestejä vaikka puiset ovat kyllä paljon paremmat! Puisia minulla on kyllä paljon, mutta juuri tässä koossa olevat puulestini olivat kippurakärkiset Lapikaslestit, eikä asiakas halunnut "Keijukenkiä". Styrox sai kelvata.


Ensin ompelin litsit eli tallukan läpät ja sisäpohjat. Ompelukoneena käytin blogiyhteistyönä saamaani Husqvarna Opalia ja paininjalkana yläsyöttäjää.


Seuraavaksi ompelin tallukan päällishuovat takasaumastaan yhteen. Päällishuopaan olin silittänyt kaksipuoleisen tukikankaan kanssa välihuovan. Ajattelin ensin laittaa väliin kaksi kerrosta huopaa, mutta tallukoista olisi tullut siten aivan liian paksut ja vaikeat työstää.


Ja tikkasin takasauman auki.


Seuraavaksi työstin farkkuvuorin.


 Seuraavaksi koko "lettu" ommeltiin reunoiltaan yhteen.




Ja sitten alkoi minun mielestäni koko talukka-prosessin hauskin vaihe eli pinnan kuviointi tikkauksin.



 Käytin tikkaukseen kahta eri väriä: sinistä ja vihreää. (Kuva vääristää värit mustaksi ja keltaiseksi.)


 Myös reikäpaskalla tallukannauhojen pujotusreikien tekeminen on ihanaa puuhaa.


Reikien vahvistuksesta puhumattakaan.

Käytän reikien vahvistuksessa koneparsintajalkaa. Reijät voisi vahvistaa pienillä purjerenkaillakin, mutta minun mielestäni ne eivät kestä käytössä. Tallukassa kerroksia on aina niin paljon, että renkaat irtoavat käytössä eri kerroksista vuorotellen ja lopulta tippuvat pois. (Kokeiltu on.) Reikien vahvistusompelu käsin tai ompelukoneella on paljon parempi ja vanhanaikaisempi tapa.



 Tein ylimmän reiän vihreällä langalla, muut sinisellä langalla.




Seuraavana oli vuorossa tallukoiden kärjen ompelu. Tässä ja takasauman ompelussa lankana on pakko käyttää hyvin vahvaa tikkauslankaa, sillä ne ompeleet joutuvat aina kovalle kulutukselle.


 Myös vuorin puolelle kärkeen tehdään ompeleet piilopistoin käsin.


Lopuksi ommellaan käsin vahvalla langalla litsi eli kengän kieli eli tallukan läppä.


Ja tältä tallukka eli suomalainen perinnejalkine sitten näytti. Aika hassu eikö?


Seuraava vaihe on sisäpohjan ompelu ja ulkopohjan ompelu. Tämä on tallukan valmistuksessa se kaikista työläin vaihe. Todella raskasta käsille ja sormille!!! Kaikki tallukan pohjat ommellaan käsin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa.

Mukavaa maaliskuuta teille kaikille!


4 kommenttia:

  1. Suutarin hommiakin! muistan ihailleeni jo aikaisempia tallukoitakin. Ei ole ollut työlistallani, vain huopasaappaita ja karvasaappaita. Käsillä ompelu on kovaa, mutta korupihdeillä voi auttaa työntämään neulaa eri kerrosten läpi ja sitten vetämään ulos. Kokeiltu. Tikkaukset ovat kivat. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos taas kommentistasi, Irmeli! Suutarin hommia on tosiaan viimepäivinä tehty. Ja kuten sinäkin olet testannut, minäkin käytön hohtimia apunani. Ilman niitä tallukat jäisvät kyllä ilman pohjia :) .

      Poista
  2. Noista tulee kauniit ja mikä työ!! Kumarrus sille :).. Ihanaa maaliskuuta sinnekkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näiden tekeminen on kovin palkitsevaa, vaikka työmäärä onkin suuri. Lopputulos on aina yhtä yllättävä ja reteä :) . Mukavaa maaliskuuta sinullekin!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!