sunnuntai 25. helmikuuta 2018

Metsänhaltijanukke


Olen taas ajautunut jonnekin auvoisaan tilaan, josta elämä oli kuljettanut minut vuosiksi pois. Kuulen taas seinäkellon raksutukset, lasten päivittäisen naurun, tunnen käsintekemisen flown ja ehdin astua päivittäin taian ja sadun maailmaan. Olen tämän kevättalven aikana ehtinyt ommella, askarrella ja työstää monenmoista "turhuutta", mutta ah, mielenterveydelleni niin tarpeellista. 


En pitänyt lapsena juurikaan nukeista tai äiti-lapsi-leikeistä. Olin enemmän poikien kanssa seikkailija ja pieneläinten- ja hyönteistentutkija. Ihailin kyllä kaikkea kaunista ja nautin kaikenlaisen pikkupiiperryksen askartelemisesta pikkusiskoni My Little Ponyille ja Barbeille.

Nuorena aikuisena ihastuin posliininukkeihin kun opiskelin Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaistoksessa vaatetusalaa. Naapuriluokassa nimittäin opiskeltiin posliininukkejen ja teatterinukkejen valmistusta. Minua eivät kiehtoneet juurikaan tälläiset kuvan hienohelmanuket vaan yksilölliset "persoonanuket". Ompelu oli kuitenkin silloinkin posliinimuotoilua enemmän minun juttuni, joten tyydyin vain ihailemaan muiden kädenjälkeä ja unelmoimaan siitä, että ehkä minäkin joskus teen teatterinukkeja.



Oma tyttäreni on hyvin äitinsä kaltainen. Nuket eivät ole koskaan kiinnostaneet häntä ja tälläiset hienohelmanuket saavat hänet kääntämään päänsä pois päin. Olemme kuitenkin hankkineet posliininukkeja varastooni puistatuksista huolimatta, sillä tytär tietää jo että äiti muokkaa niistä kotona jotain uutta ja meidän mielikuvistusta kutkuttavampaa.

Posliininukkeja löytyy usein Torix lähikirpputoriltamme. Niiden hinnat ovat neljästä kymmeneen euroon /kpl, eli mielestäni hyvin huokeita. Jos löydän hyväkuntoisia, hajuttomia ja keskenään samankokoisia nukkeja ostan ne varastooni. Kymmenet nuket ovatkin päätyneet uudelleen muokattuina nukketeatterini tähdiksi.




Kuten esimerkiksi tämä Syysmetsä - ja Kevät -pöytänukketeatteriesityksieni nuket, jotka myös muuttuivat prinsessoista joksikin aivan muuksi.



Viime viikolla huomasin aloittaneeni uuden nukketeatteriesityksen valmistelemisen. Ja suit sait kolme hienohelmanukkea pääsi eroon rimpsumekoistaan, hiuksistaan, meikeistään....ja muodonmuutoleikki alkoi... Nuket alkoivat muuttua ajatuksissani metsän-, ilman- ja vedenhaltioiksi tai metsän-, veden ja ilmansuojelusenkeleiksi.






Muodonmuutosleikkiin minut sysäisivat mukavat yhteensattumat. Sain samalla viikolla projekteihini ison pinkan laadukasta pellavaa Mari Mustonen design -ompelimosta ja laatuvillaa Iskun tehtaan myymälästä. Mitä kaunein kiitos molemmille sponsoreille!!! Ja kaiken kukkuraksi minulta tilattiin yhteen lasten näytelmään pellavainen metsänhaltija-puku, joka sai ajatukseni sadunmaailmaan. Myös hoitolapset kaivoivat leikkeihinsä kaikki nostalgiset omillelapsilleni huovuttamani metsänväen roolivaatteet. Talo oli täynnä luovuutta ja elämää! 
Voi tätä onnea!!!!




Ompelu sujui kuin huomaamatta. Olin aivan fiiliksissä.... Ensimmäisenä valmistui metsänhaltija tai metsänsuojeluenkelinukke tai maakeiju tai..... 
Morsian oli jokatapauksessa nyt uudestisyntynyt.









Teatteri tulee todennäköisesti keskustelemaan yleisönsä kanssa luonnonsuojelusta ja niistä pienistä teoista, joilla me voimme vaikuttaa siihen, että maapallollamme voidaan hyvin vielä vuosituhansia eteenpäin. Tarinan kulku on vielä hakusassa, mutta se muokkautuu pikkuhiljaa rekvisiitan valmistelujen myötä. Tämän nukketeatterin valmistuksessa (kuten muidenkin nukketeatterieni) pyrin käyttämään vain luonnonmateriaaleja ja mieluiten kierrätyksen kautta saatuja tai hankittuja roska- ja ylijäämämateriaaleja.

(Tämän kuvan ottamisen jälkeen väritin vielä nuken huulet ja luomet vihreiksi. Kts. ensimmäinen kuva. Voi olla että hän saa vielä kasvomaalauksiakin, kun han saan ensin kaksi muuta nukkea valmiiksi ja näen miellaisia niistä tulee.)


Taianomaista talvea teille kaikille! Minä lähden nyt ulkoilemaan. Siellä on upea ilma!

Pidetään yhdessä maailmastamme huolta <3

4 kommenttia:

  1. Mikä suuri muutos hienohelmasta metsän asukkaaksi, materiaalivarastostasi loihdit satumaisia vaatteita. Siellä ne huopatossutkin vilahtavat. Mielikuvitusta ja taitoa sinulla riittää. Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Innostun aina niin kovasti kaikesta kun saan uusia materiaaleja. Suunnitteluni onkin pääosin juuri materiaalilähtöistä.

      Poista
  2. Upea tuo nukke!! T. Heidi

    VastaaPoista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!