perjantai 3. elokuuta 2018

Anime -tyyliset perhostallukkaat kirjontakuvioilla


(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa sekä syvää kiitollisuutta muitakin materiaalilahjoittajia kohtaan)

Onpa tosiaan ollut lämmin kesä. Käsityöt ja tietokoneella notkuminen ovat jääneet ihan täysin taka-alalle uimisen, marjastuksen, puutarhanhoidon ja muun lämmössä selviytymisen kanssa. Joinain päivinä sain kuitenkin laitettua kuumuudessa hyytelöityneet aivosoluni töihin ja kaivettua ompelukoneenkin esiin. Ja mitäpä muuta hikoillessa tuli ajateltua kuin syksyn viileneviä iltoja ja tallukkaita.




Halusin työstää Anime-henkiset keltaiset tallukkaat, joihin yhdistän harmaata huopaa ja pitsinauhaa. Tallukkaiden keltainen huopa on lahjoituksena saatua teollisuushuopaa (Kaunis kiitos, Volar Plactic) ja vuorin harmaakangas lahjoituspuuvillaa (kaunis kiitos Wexler). Kirjovan Topaz-ompelukoneen sekä pitsinauhat sain blogiyhteistyönä Husqvarna Vikingiltä.




Tallukkaat työstyivät normaaliin tapaan. Ensin ommellen päälliskappaleet, sitten vuori tukikankaineen ja lämmikkeineen. Lämmikevuorina käytin Iskun tehtaanmyymälästä ostamaani harmaata teollisuusvillahuopaa. Tein tarkoituksella tallukkaista normaalia ohuemmat, enkä laittanut nyt kuin yhden kerroksen välihuopaa.





Pohjahuovaksi ompelin harmaata teollisuusvillahuopaa ja vanhan villapaidan neulosta. Tallukkaan kieliin laitoin vain villahuopapäällisen ja puuvillavuorin kuorrutettuna pitsinauhalla.



Tallukkaat halusin nyt työstää kesäisen näköisiksi (vaikka syksykeleihin tulevatkin), niinpä päätin yhdistää niiden tikkaukseen kolmiulotteisia perhosia, joita tänä kesänä olen paljon kukkaniityillä nähnyt.



Olen kirjonut näitä samoja perhosia aijemmassakin blogipostauksessa (täällä), mutta silloin en vielä älynnyt yhdistää kuvioon veteenliukenevaa tukimateriaalia (myynti: Husqvarna Viking jälleenmyyjät). Veteenliukenevan tukimateriaalin kanssa kuvioden reunat tulevat huolitellumman näköisiksi.


Ensin Husqvarna Viking Topaz -ompelukoneeni kirjontalaite kirjoi perhosen ääriviivat. Tässä vaiheessa kirjontakehyksessä on tiukalle pingotettuna neljä kerrosta veteen liukenevaa tukimateriaalia ja yksi kerros lakanakangasta.



Kone työstää jokaisen työvaiheen huolella itsenäisesti ja ilmoittaa kirjojalle selkeästi suomen kielellä mitä tämän kulloinkin tulee tehdä. 


Kun siivet on kirjottu, leikataan saksilla kangas pois kirjottavan kuvion ympäriltä mahdollisimman läheltä kirjontaommelta.


Lopuksi kone vielä huolittelee kirjonnan reunat laakapistoin, jolloin kankaat rispaantuvat reunat jäävät ommelten alle piiloon.


Kun kuva on valmis se repäistään pois veteenliukenevasta tukimateriaalista ja kastellaan tai pestään, riippuen siitä kuinka kovaksi kuvio halutaan. Veteenliukeneva tukimateriaali toimii nimittäin myös tärkkinä ja kovettaa työn kovaksi, jos sitä ei pese huolella pois. Nyt perhoset saivatkin jäädä kolmiulotteisiksi tärkätyiksi.



Kirjontakuvioon kuuluu myös perhosen tuplasiivet sekä siipien keskelle toukka. Nyt en halunnut tuplasiipiä, mutta toukan kyllä.


Ongelmaksi osoittautui vain, että kirjontakehykseni ei edes suurimmillaan pystynyt pingottamaan paksuja tallukkaan kerroksia kiristykselle. Kone kuitenkin vaatiin aina kirjontoihin kehyksen, joten oli keksittävä jotain muuta. (Toukanhan olisi voinut tikata jo keltaiseen huopakankaaseen ihan alussa, sen yksinkertaiseen pintaan, mutta nyt halusin ehdottomasti, että toukka toimii tallukkaan tikkauksena.)


Niinpä vaihdoin R-paininjalan vapaakirjontapaininjalkaan sekä koneen säädöt vapaakirjonnalle ja kirjoin toukat itse.


Jokaisesta perhosesta tuli näin uniikki itsensä.


Yleensä painotan tallukkaissa tikkauksen tärkeyttä, mutta nyt ajattelin kokeilla kevyemmin tikatun tallukkaan toimivuutta, sillä käyttämäni teollisuushuovat ovat todella jämäköitä ja tukevia. Tikkauksena toimi nyt vain pitsit, perhoset, nyöritysreijät ja muutama tukiommel keskellä takana ja reunoilla.


Nyöritysreijät ompelin vapaakirjonnalla napinläpimäisiksi ja tallukkaiden varvasosan perinteisesti käsin kahteen kertaan kaarevalla neulalla. Tallukoideni teko-ohjeita tarkemmin löydät Neulanhaltija-blogin Tallukas-valikosta eli täältä.


Nyt tallukkaat ovat tässä vaiheessa. Toisessa on jo lesti sisällä ja sisäpohja ommeltuna, toisesta ne vielä puuttuvat. Saapa nähdä koska saan, näissä yhä jatkuvissa helteissä, tuon toisenkin tehtyä....


Tallukkaiden ulkopohjan valmistuksessa aijonkin nyt kokeilla itselleni ihan uutta juttua, sillä haluan näistä korkokenkämalliset. Siitä kuulette lisää sitten kun projekti etenee taas.

Mukavaa kesää teille ihan jokaiselle <3

8 kommenttia:

  1. Tulee aivan hurmaavat! Hienot. T: Heidi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heidi. Toivon itsekin että näistä tulisi ihanat.

      Poista
  2. Työpöydälläsi tulossa todella nättiä. Tallukat tulee jo rutiinihommana ja voit keskittyä loihtimaan persoonallista. 'Vanhanaikaiset' kengät näkisin pitemmän hameen kanssa. Kuumuudessa ainakin perhosten kirjailu sujuu hikoilematta. Kesän jatkoa Irmeli

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiasiassa kyllä minun piti vähän itse kirjoittamiani ohjeita tallukoiden tekoon lukaista ennen ompelua, kun edellisten tekemisestä on jo reilut puolivuotta. Tykkään kovasti tehdä näitä, mutta nyt taulukoita on jo aika monta paria eteisessä. Pitäisi keksiä joku uusi tarpeellisempi tai kaupallisempi idea. Mukavaa loppukesää sinullekin!

      Poista
  3. Upeat tallukkaat ja nuo perhoset ovat persoonallinen lisä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Näistä tulee kyllä aika ihanat. Odotappas kun näet pohjustusideani.

      Poista
  4. Vastaukset
    1. Hei, niin minäkin! Lahdessa yksikään suutari ei suostunut liimaamaan ostamani pohjia tallukkaisiini, sillä heillä ei ollut tarpeeksi kestävää liimaa!!! Firma josta pohjat ostin on toisella puolella suomea, joten pohjustus menee varmaan ensi kesään. Jospa he kenkätehtaalla liimasivat pohjat. Arvaa harmittaako?!!!!

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!