Nuppupeitto-projektin aloitus

Minua pyydettiin täällä blogissa taannoin liittymään Lahden alueen  nuppupeitto-projektiin (Fb). Tulin pyynnöstä todella iloiseksi, sillä sain kontaktin lahtelaiseen käsityöporukkaan.

Nuppupeitto-projektinakin kuullosti ihanalta. Työstää omilla käsillä lämpöä pienille sairaalasta kotiinpääseville pikku-keskosille ja muille tehohoidossa oleville pikku-vauvoille. Kankaita minulla on varastossa riittämiin, joten tilkutyö kuullostikin näin ollen minulle parhaimmalta pikkupeitteiden työstötekniikalta. Ensimmäisen peiton ajattelin työstää simpukka-mallineella. Simpukka on hyvä tekniikka tuhota kaikki yksittäisiksi jääneet pikkutilkut ja peitto tikkaantuukin ihan itsestään. Crazy-tilkkutyötäkin varmaan pitänee kokeilla yhteen pikkupeittoon, että saa tuohottua myös simpukoiden ylijäämät ja jotain vauvamaista applikaatiotakin olisi vekkulia tehdä.... Katsotaan mihin aika riittää, kun noita käsityöprojekteja pukkaa päästäni solkenaan....

Oma peittoni on vielä leikkausvaiheessa, mutta informoin simpukka-peiton valmistamisen täällä kunhan ehdin ensin peiton syyspuuhiltani työstää. Laitan tänne seuraavassa postauksessa kuvia omalle isommalle lapselleni kierrätyskankaista valmistamastani simpukkapeitosta. Esittelen myös pikakolmio-tekniikkaa, koska ompelin juuri tilaustyönä yhden pikkuisen vauvan kehtopeiton pikakolmioilla.

Tässä kuitenkin nyt nuppupeiton ohjeistus lyhyesti:

Nuppupeiton ompeluohjeet

Nuppupeitto on pieni peitto, joka lahjoitetaan kotiin lähtevälle keskosvauvalle tai tekohoitoa saaneelle vauvalle ja hänen perheelleen. Peitto lämmittää pientä vauvaa, jolla oma lämmönsäätelykyky on vielä hataraa. Se toimii myös muistona elämän alkutaipaleesta. Nuppupeittoja kerää ja lahjoittaa sairaaloihinmm. nuppupeitto-yhdistys ry, joka toimii koko Suomen alueella. Kuka tahansa yksityinen ihminen ja järjestö voi valmistaa nuppupeittoja ja niitä voi lahjoittaa sairaalaan myös yksityishenkilönä.

- Peiton koko  n. 40 cm x 40 cm, 40 cm x 50 cm tai 50 cm x 50 cm.

- Peiton päällisosa valmistetaan puuvillakankaasta tilkkutekniikalla tai yhdestä kappaleesta. Jos käytät vanhoja kierrätettyjä kankaita, tarkista kankaiden vetolujuus huolella, jotta kankaat eivät pesujen yhteydessä repeenny.

- Peiton vuori ommellaan puuvillaflanellista tai muusta pehmeästä puuvillakankaasta. 

- Peiton materiaalit on hyvä pestä ennen ompelua kankaiden kutistumisen takia, mutta myös valmis peitto on aiheellista pestä, jotta työskentelyssä tulleet bakteerit poistuvat peiton pinnalta. (Peiton saajan vanhemmat on hyvä ohjeistaa myös pesemään peitto enenen käyttöönottoa käyttämillään pesuaineilla)

- Peiton kangaskerrosten väliin vanuksi laitetaan ohutta polyester-vanua. Vanu ei saa olla liian paksua, sillä peitosta ei saa tulla peltimäinen.

- Peittoa on tikattava sen verran, että vanu pysyy pesuissa ja sitkuttavien pikkujalkojen mylläyksessä paikoillaan eikä ruttaannu peiton kulmaan. Käsintikkaus tekee peitosta konetikkausta pehmeämmän, mutta konetikkauskin on täysin sallittua. 

- Peittoon ei saa ommella vauvaa vahingoittavia osia kuten nappeja tai paljetteja. Liian paksuja saumoja kannatta myös välttää, ettei peitosta tule liian raskas.

-Peitto on parasta ommella pussiin vuorikankaan kanssa. Reunakantteja ei suositella, koska ne tekevät reunoista liian kovat. Sen sijaan 5 cm:n (Eli leikattuna 5 cm (etukpl)+5 cm (takakpl)+2 cm (saumanvarat)= 12 cm) kantti on jo ihan ok, sillä se jää reunalta pehmeäksi.

- Peiton valmistustekniikka ja värimaailma ovat tekijänsä päätettävissä. Enkeliaiheita tai ristejä ei kuitenkaan suositella, sillä moni mieltää ne kuoleman symbooleiksi.

- Peitto on voitava pestä ainakin 40 asteessa.

Huopatossuja ja virkkausta

Koska olen vahvasti joulumielinen. Olen aloittanut kesällä jo joululahjaprojektejakin. Alennusmyynnistäkin tarttui kaappeihin jo muutama pikkupaketti odottamaan joulupukkia.

Tässä kuvagalleriassa esittelen virkkausinnon vallassa syntyneet pikkuhuopatöppöset lahjapakettiin siskon pojalle.

Olin aikoinani huovuttanut esikoisellemme pienet lyhytvartiset huopatossut. Tossut olivat kuitenkin epäkelvot. Ne eivät pysyneet vikkelissä pienissä jaloissa lainkaan. Niinpä ne jäivät huovutusnäytemappiin.

Nyt ihanaakin ihanamman siskon pojan synnyttyä maailmaan, halusin tuunta näistä pikkuvesselille varrelliset huopatossukat.

Muutama sadepäivä ja jonninjoutava TV:n hömppäsarja ja tossut alkoivat näyttää jo aivan toisilta.

 

Olen nyt tossuihin tosi tyytyväinen. Meidän nuorimmainen testasi ne ja totesi huippukivoiksi.  Nyt ne pysyivät napakasti jaloissa ja näyttivät tosi vinkeiltä. Pitäneeköhän tehdä tyttärelle ja vaikka itsellekin omat?

Seuraavissa postauksissa siirrynkin pikkuhiljaa tilkkutöiden maailmaan. Minua on pyydetty mukaan FB:n nuppupeitto-projektiin, josta esittelyä tuonnempana. Lisäksi sain valmiiksi tilaustyönä toteutetun kehtotekstiilisetin, johon kuuluu vuodevaatteet patjoineen ja kolmioista koottu tilkkupeitto.

Huopaa ja pitsiä kynsikkäisiin

Tässä vielä yksi kesäkäsityöni esittelyyn teillekin. Koska kesällä oli välillä kohtuullisen kylmäkin ja virkkuukoukku koukutti, työstin aikani kuluksi tälläiset kynsikkäät syyspäivien varalle.

Kynsikäs on huovutettu maitotölkistä leikatun kaavan avulla ja pitsi virkattu samaisesta villalangasta, jolla työstin keväällä sen täälläkin esitellyn harmaa-musta raitaisen virkatun raitapeitteen.

Tälläiset niistä sitten tuli. Aika kivat, eikö? Passaa näissä sitten lasten kanssa kerhoilla...

Mukavaa viikonloppua kaikille! Toivottavasti nämä Suomen syyshelteet eivät nyt hetkeen lopu. Ulkona on niin ihanaa vain olla ja möllöttää ... niin ja mussuuttaa kourakaupalla marjoja, tietty!

Virkkausta, nappeja ja vähän lampaitakin

Tänä kesänä innostuin virkkaamisesta, sillä virkkaustyöt olivat pienuutensa (vrt.tilkkutyöt) ja purkautumattomuutensa (vrt. neuletyöt) takia niin helppoja kuljettaa mukana joka paikkaan. En vieläkään kyllä osaa muuta kuin muutaman perussilmukan, mutta hui hai, niilläkin saa jo kasaan vaikka mitä mukavaa. Virkkaukseen minut innosti tyttären ja minun otsahiusten kasvatusoperaatio, anopin kätköistä löytynyt beige puuvillalankajämä ja napit, joita olin ratkonut rievuiksi revityistä vaatteista.

Kun into sitten iski, niin hiuskoruja/hiuspantoja syntyi liukuhihnalta. 

Puuvillalangan loputtua kerän sisältä paljastui nostalginen Puhelimen hankintaopas, joka sai hymyt itse kunkin suupieliin. 

Ja valmiit pannat pääsivät heti käyttöön. Tosin pari jätin lahjavarastoon. Tänään kerhossa päätinkin, että yksi hiuspannoista lähtee ensi viikolla matkaani ja annan sen ihanalle Minnalle, joka yllätti minut tänään totaalisesti. Hän oli löytänyt pässillemme karitsan! Voi lasten riemua, kyllä pikkulammasta on hoidettu ja suukoteltu pitkin päivää. Nyt Maileg pupuillammekin on oma pikkulammas lastenohjelmien katselutuoliksi : ). Bäää!!!!

Minnalla on muuten oma blogi os: http://minnadesign.blogspot.fi/.

Ja ihastuttavinta kaikessa.... Ruskovillan tuoteluettelossa 2012-2013 komeili myös samanlainen käsin veistetty villalammas! Meidän kaikki vauvat puettiin aina ruskovillaan päästä varpaisiin ensimmäisen puolen vuoden ajan ja kuvan löytäminen uusimmasta katalogista, oli minulle kuin matka vauvan tuoksuun muutaman vuoden taa. Ah!

Lapsi kuvassa ei ole meidän tekosia, vaan jonkun muun perheen ihanuus ; )

Ruokaliina kerholaiselle

Lapsemme käyvät seurakunnan kerhossa muutaman kerran viikossa. Kerhossa on tapana syödä eväitä ja niitä varten pitää mukana olla ruokaliina. Olen ekologisena ihmisenä, suosinut kankaisia liinoja, jotka voi pestä tarpeen tullen. Liina toimii siis tablettina eväiden alla, ettei eväät tahri kerhopöytiä. Suuta siihen ei pyyhitä. Suupyyhe on erikseen.

Meillä liinana on toimi viimevuoden violetti puuvillakangasneliö, johon olin applikoinut lapsen vanhasta tuhriutuneesta T-paidasta leikatun kuvan Ankkalinnan kaveruksista. Meillä kun on eväsrasia samaan teemaan. Nyt liina oli myös niin tuhruinen, että lapsen omasta toiveesta saksin kuvan irti liinasta ja applikoin sen taasen uuteen liinaan. Eväsrasiakin on jo kansikuvaltaan parhaat päivänsä nähnyt, mutta koska se on lapselle niin rakas, pitäköön rasiansa.

         
Tein liinasta kaksipuoleisen, jotta se olisi monikäyttöisempi. Toiselle puolelle pääsi Huvikankaan (Linkki tuolla sivupalkissa) sienikangas.

       
Ihan ok, vaikka tässä kuvassa kyllä näyttää vähän vinosaumaiselta... No hui hai, kattaa silti hyvin tarkoituksensa!

Hoitolapsenikin sai oman eväsliinaunelmansa. Siitäkin tuli kaksipuoleinen. Kyllä nyt varmasti eväät maistuu!

Siunausta kaikille kerho- ja koulutielle lähtijöille! Ja autoilijat muistakaa, tiet ovat täynnä pieniä aarteita, ajakaa taajamissa hiljaa!!!

Maatilan elämää

Kesällä lasten rakentaessa puumajaansa, minäkin halusin nikkaroida jotain. Koska yksi lapsistamme haaveilee maanviljelijän ja maatilanisännän tulevaisuudesta, päätin herätellä vuosia kaapissa olleet Schleichin muovieläimet takaisin leikkeihin. Leluja oli aikoinaan saatu lahjoiksi ja löydetty kirppareilta pilkkahintaan, mutta jotenkin ne eivät vain inspiroineet leikkimään. Niinpä nikkaroin nyt maatilaneläimille tallin, eihän sitä voi iänkaiken laitumellakaan kirmailla.

En todellakaan ole mikään puuntyöstön ammattilainen, mutta isäni avustuksella sain kasaan tarvittavan määrän rimoja ja pari vanerilevyä. Vasara, naula ja maalaaminen sensijaan ovat jo tuttuja juttuja, joten lasten kanssa sitten naputeltiin ja maalattiin navetta kuntoon.

Nuorimmalla nikkarilla on tässä yllään tuunaamani R-Collectionin klassikkohuppari, johon aika oli tehnyt reijän. Reikä paikkaantui applikaationa Peppi Pitkätossu -kankaasta leikatulla Peppi -kuvalla. (Peppi ja Eemeli kankaita -niitä aitoja & oikeita, löytyy Lahden Alestalolta, Iskun ja Vepsäläisen vieressä sisäpihalla.)

Ja tälläinen komistus siitä tuli! Voi lasten riemua! Nyt näillä onkin sitten leikitty lähes vuorokaudet ympäri. Itsekin olin aika tohinassa uudesta maatilaleikistä naapurin perhepäivähoitajan kanssa. Pitäsiköhän joskus leikkiä salaa itsekkin tilallista - tai pyytää naapurin täti mukaan ;o)?

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille, jiihahhaaaaaaaaa!!!!