Lapsemme käyvät seurakunnan kerhossa muutaman kerran viikossa. Kerhossa on tapana syödä eväitä ja niitä varten pitää mukana olla ruokaliina. Olen ekologisena ihmisenä, suosinut kankaisia liinoja, jotka voi pestä tarpeen tullen. Liina toimii siis tablettina eväiden alla, ettei eväät tahri kerhopöytiä. Suuta siihen ei pyyhitä. Suupyyhe on erikseen.
Meillä liinana on toimi viimevuoden violetti puuvillakangasneliö, johon olin applikoinut lapsen vanhasta tuhriutuneesta T-paidasta leikatun kuvan Ankkalinnan kaveruksista. Meillä kun on eväsrasia samaan teemaan. Nyt liina oli myös niin tuhruinen, että lapsen omasta toiveesta saksin kuvan irti liinasta ja applikoin sen taasen uuteen liinaan. Eväsrasiakin on jo kansikuvaltaan parhaat päivänsä nähnyt, mutta koska se on lapselle niin rakas, pitäköön rasiansa.
Tein liinasta kaksipuoleisen, jotta se olisi monikäyttöisempi. Toiselle puolelle pääsi Huvikankaan (Linkki tuolla sivupalkissa) sienikangas.
Ihan ok, vaikka tässä kuvassa kyllä näyttää vähän vinosaumaiselta... No hui hai, kattaa silti hyvin tarkoituksensa!
Hoitolapsenikin sai oman eväsliinaunelmansa. Siitäkin tuli kaksipuoleinen. Kyllä nyt varmasti eväät maistuu!
Siunausta kaikille kerho- ja koulutielle lähtijöille! Ja autoilijat muistakaa, tiet ovat täynnä pieniä aarteita, ajakaa taajamissa hiljaa!!!
Meillä oli ala-asteella käytössä ruokaliinat, koska kouluruokailu tapahtui pulpettien päällä. Muistan edelleen ne lukuisat vohvelikankaiset, itse puuvillalangalla pujotellen koristellut ja muut ruokaliinat, jotka minulla oli käytössä. Harmikseini ne ovat johonkin hävinneet, muistoissa vain säilyvät. Nostalginen fiilis tuli!
VastaaPoistaTosi kivoja! -siskosi
VastaaPoistaOlen ostellut kirppareilta noita ihastuttavia kirjottuja "vanhanajan" ruokaliinoja. Ne ovat varaliinoina niille kerhokerroille kun ompelemani ruokaliinat ovat likaisia. Niissä on ihania kirjailuja ja nimikointeja. Olen ihan höpsähtänyt kaikkeen käsinkirjottuun nimittäin....
VastaaPoista