Retroa kahteen essumekoon

Ihana viikonloppu takana. Vietin perjantain ja lauantain upeassa seurassa Lahden Wellamo-opistolla kierrätyskoruja tehden. Tänään on juhlittu isänpäivää perheen kesken kirkkoilun, uimisen, herkuttelun ja teatterin voimin. Ah! 

Ennen kierrätyskorukurssitöideni esittelyä postaan tässä viimeviikolla valmistuneet kierrätysessumekot.

Kun olin pieni, äitini ompeli itselleen ja perheellemme paljon vaatteita ja kodin sisustustekstiilejä. Tämän äitini ompeleman neliötilkku-tyynynpäällisen kaappasin mukaani vanhempieni mökin leikkimökistä muutama vuosi sitten kun ompelin sinne uudet tekstiilit. Tyynyliinassa on tallennettuna lapsuuteni kankaita, minun historiaani. Tyynyliinasta löytää kankaita, joista työstyi lähes nelisenkymmentä vuotta sitten äidin äitiysvaatteita, -kotimekkoja ja pikkuruisia ensimmäisiä mekkojani. Yhtään näistä vaateista ei ole enää tallessa, vain nämä tilkut ovat havisemassa minun historiaani.

Koska retrokuosit eivät ole olleet minun juttuni enää vuosiin, en halunnut kyseistä tyynyliinaa todellakaan sohvallemme tai edes lastenhuoneeseen. Se pyöri kangasvarastoissa, kunnes kesällä päätin tyhjätä kaikki varastoni inventoidakseni ne. Viime viikolla tartuin tähän inventoituun "mitähän tästä tekisi"- laatikkoon ja päätin ottaa sakset käteeni. Tyynyliina työstyi mekon taskuiksi.

Mekkokankaaksi pääsi sama jersey-kangas, joista olen tehnyt aijemmin ne syksyn puu -mekot ja jota löytyy myös automatosta. Kiitos vain Pirjolle lahjoituksesta jälleen kerran! Ja pallistajaakin tarvittiin, kun vanha lapsuuteni tyynyliina työstyi vinokanteiksi liivimekkoon.

Mekosta tuli aika "Peppi Pitkätossu" -henkinen. Pirteä, iloinen, mutta ei mielestäni liian retrokuosinen tai levoton. Tässä mekossa lapsikin näkyy, eikä huku, kuten useissa retrokangasvaatteissa, vaatteen riemunkirjavuuden tai kuviosekemelskan alle. Koska halusin työstää koko tyynyliinan taskuiksi, sain taskuja vielä toiseenkin mekkoon.

Vaikka mekot ovat samalla kaavalla työstetyt ja samoilla taskuilla koristellut, tuli mekkoihin ihan eri ilmeet. Koska joulukin jo kolkuttelee ovella, päätimme yhteistuumin tyttäreni kanssa antaa sini-punasävyisen taskumekon siskoni tyttärelle ja pitää itsellämme tämän valko-turkoosin version. Toivottavasti serkkutyttö tulee pitämään Peppi-mekostaan. Mekolla kun on niin paljon muistoja mukanaan.

Mukavaa alkavaa viikkoa! Olkaa iloisia ja syleilkää elämää!