Leppäkerttuja iltasatuun

Kerron nuorimmaisellemme usein iltasaduksi itsekeksimiäni tarinoita leppäkertusta. Tarinoissa käyn läpi anteksiantoa, erilaisuuden hyväksymistä, uuden pelkoa ja vanhempien rajatonta rakkautta. 

Eräänä päivänä nuorimmaiseni ehdotti, että työstäisimme tarinaan leikittävät hahmot. Minuahan ei tunnetusti tarvitse kovin kauaa hiostaa kun jo innostun nollasta sataan tarpeesta syntyneiden käsitöiden kimppuun.

Ja niin me sitten alettiin huovuttaa leppäkerttua, hänen perhettään ja heidän kotiaan pienessä metsässä.

Välillä minä neulasin (en koskaan anna pienen lapsen neulata huopaneulalla!) ja yhdessä sitten märkähuovutettiin. Sulloin työhön kaikki jämävillatupsut ja vuosia vanhat esihuovutetut retaleet.

Koska metsän pohja oli työstetty retaleista se repesi vanutusvaiheessa. Mutta koska huovutuksessa virheet voi aina kääntää voitoksi, (tämän takia pidän niin huovutuksesta!) päätimme yhteistuumin työstää metsänpohjasta kassin, jossa hahmoja voi sitten säilyttää ja kuljettaa. Huovutin retaleen taakse esihuovutettua valmista Merinovillalevyä, ensin neulaten, sitten vedellä ja saippulla jynssäten.

Lopuksi kiinnitin vielä muutaman tarranauhan palasen kassiin, jotta suunnittelemamme sienet saatiin siihen kiinni.

Tälläinen pieni teatteri siitä sitten syntyi. Aika kiva ja täysin lapsen kanssa työstetty, lapsen omista toiveista käsin. Nyt pikkuneiti onkin kovassa kuumeessa, joten taidanpa mennä kertomaan kohta heräävälle potilaalle tarinan "Kun leppäkerttu sairastui flunssaan." Pidän muuten yhden kurssinkin, jolla valmistamme satuhahmoja ja rekvisiittaa. Siitä tiedote on täällä.

Mukavaa tulevaa viikonloppua kaikille! Perjantaina  27.9 Lahden taidepäiväkoti Satakielessä on taiteiden yö klo 18-20. Minäkin olen paikalla pienen työpajan kera. Tervetuloa tukemaan lasten taidekasvatusta!