Tikattujen tilkkukaitaleiden yhdistäminen

Muistatteko vielä keväällä aloittamani korinpohja -sidoksisen tilkkupeiton? Sain sen viimein valmiiksi. Jee! Minulla ei ole ikinä venynyt mikään työ näin kauaa, mutta työhuoneen remontti sotki kesällä kaikki ompelukuviot tyystin ja tämä ihanuus unohtui näissä yrittäjä-ajatuksissa keskeneräisten töiden laatikkoon.



Työ jäi alkukesästä tähän vaiheeseen: tikkaus tyystin tekemättä ja peitto oli kolmessa osassa. Nyt sitten ompelukone on suurruutellut tikkauksia. Eilen peitto yhdistyi pinnaksi ja saa juuri ensimmäisiä keinahteluja riippukeinussamme.

Tikkauksen jälkeen alkaa minun miestäni tilkutyön valmistamisen paras osa: Viimeistely.

Ensin neulasin tikatut kappaleet tilkkupuolet vastakkain toisiinsa, jotta blokit kohdistuvat oikein. Ompelin kappaleet yhteen ja leikkasin ylimääräiset vanut ja kankaat pois saumasta. Näitä tapoja työstää tämä kappaleiden yhdistys on hyvin monia, tässä niistä yksi esimerkki. Täältä löytyy muitakin tapoja.

Silitin saumat auki ja etsin varastoistani sauman peittämiseen soveltuvaa kaitaletta. Usein teen kaitaleen itse tilkkutyön jämäkankaista, mutta nyt muistin, että äitini jo vuosia sitten ostanut minulle ison puolan tämän peiton väreihin soveltuvaa kanttinauhaa.

Kiinnitin peitenauhan käsin piilopistoin tulkkutäkin nurjalle puolelle saumojen pälle. Piilo-ompeleen pitää olla pientä pistoa ja langan kestävää, jotta peitenauha pysyy työssä kunnonlla kiinni koko peiton eliniän ajan. 

Viimeiseksi leikkasin tilkkutyön reunoilta ylimääräiset vanut pois ja huolittelin peiton jämäkangassuikaleilla.

Valmis peitto nurjalta.

Valmis peitto tilkkupuoleltaan. Peiton välissä on puuvillavanu, jota käytän lähes tulkoon aina tilkkutöissä. Puuvillavanun ostan nykyään kangaskauppa Wexleriltä Lahden Vesijärvenkadulta. Olen niin iloinen, että laatuvanua saa nykyisin Lahdestakin!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Minä liityin tänään Lahden Startti osuuskuntaan, joten kohta puolin kursseille saa jo tulla : ). En uskaltanut hypätä suoraan yrittäksi, sillä odottelen yhä sitä ihan oikeaa peruskoulun käsityönopettajan tointakin ja opiskelukin houkuttaa vielä kovasti.... Olisikohan sosiaalialalla paremmin töitä? Perhepäivähoitajan tointakaan en ole tyystin deletoinut, mutta nyt on kokeiltava tämä työhuone-kortti, sillä muuten kadun koko loppuelämäni arkuuttani hypätä tuntemattomaan.