Muistatteko "Viileä Venla"-asun, jonka tuunasin muutama päivitys sitten? Nyt siinäkin hyödynnetystä VILAn mekosta on kierrätetty loputkin. Tällä kertaa mekko silputtiin "kuningattaren" juhlapukuun.
Hoitotytöllemme jäi Viileä Venla-asun sovittelun jälkeen selkeästi halu saada työstää omakin asutuunaus. Hänen kotoaan löytyi lyhyeksi jäänyt samettimekko, jonka pohjalta tuunausta aloimme suunnitella.
Tässä vielä kuva kirpparilta ostamastani VILAn juhlaklänningistä, jonka materiaaliesta osan kierrätimme "kuningattaren" mekkoon. Mekon sisustyllit oli siis jo kierrätetty aijemmin tuunattuun "Viileä Venla"-hamoseen.
Koska samettimekko oli reippaasti liian lyhyt, piti se ensin jatkaa juhlapuvun mittaiseksi. Leikkasimme mekon helman takaosan kokonaan irti ja liitimme sen etukappaleeseen.
Mekon miehustasta leikkasimme satiinikankaan ja vuorikankaan erilleen ja niistä työstimme liehukejatkeet mekon hihansuihin, sillä samettimekon hihatkin olivat liian lyhyet.
(Jopa muuten kuva vääristää värit, kumma juttu...?)
Ja tälläinen siitä sitten tuli! Aika kuninkaallinen, eikö vain? Mekon sisälle ompelimme varastoistani löytyneestä kullanvärisestä vuorikankaasta ja mustasta tyllistä pullean alushameen, johon kiinnitin käsin pienin pistoin mekon etukappaleen hameosan samettilepareen reunat. VILAn mekon applikoinnein ja paljetein koristeltu alaosa halkaistiin ja halkaistut osat ommeltiin "kuningattaren" mekkoon helmaliehukkeiksi. Helmaliehukkeet peittävät myös alleen alushameen.
Hihat työstimme tarkoituksella tuplaliehukkeilla, jotta nekin olisivat pulleat. Hihaliehukkeiden takaosa on VILAn mekon vuorikangasta ja etuosa miehustakangasta. Vain näin yhdistäen kangas saatiin riittämään molempiin hihoihin.
Mekon eteen ommeltiin suuri rusetti anopilta saadun "tee-tästä-jotain"-hameen vuorikankaasta. (Hameen mustalla kankaalla olen korjannut aijemmin parit poikien rikkimenneet ulkohousut ; )) Rusetti on yleensä tälläisissä mekoissa takana, mutta nyt laitoimme poikkeuksellisesti sen eteen, koska mielestäni sen alle jäävä kankaiden risteyskohta oli epäsiistin näköinen.
Alkuperäisen mekon napinlävet olivat venyneet ylisuuriksi. Ne korjattiin pienin käsinompelupistoin sopiviksi.
Ja lopusta mustasta tyllistä ja helmapitsin palasesta ommeltiin vielä pisteeksi i:n päälle dramaattinen hiusruusuke. Arvatkaa vain, oliko mekon kantaja mekostaan tosi ylpeä vai ihan hirmuisen ylpeä?!!!
Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Ja pikaista paranemista hoitolapsosille!
Täytyy kyllä sanoa, että olet taitava!
VastaaPoistaKiitos, Kesätuulia! Oli kiva pitkästä aikaa työstää juhlavaakin vaatetta. Kaikkiaan tämän mekon tuunaukseen kului neljä päivää, joista jokaisena työskentelin "kuningatar"-apulaiseni kanssa tunnin päivässä. Eli tämä ihanuus syntyi neljän tunnin tuunauksesta.
PoistaKaunis!!! Ei muuta kuin vanhojenpäivä- ja hääpukuyrittäjän työuraa luomaan!
VastaaPoistaKiitos! Olen aikoinani työstänyt useita vanhojenpäiväpukuja, hääpukuja ja yhden puvun Linnan itsenäisyyspäiväjuhliinkin. Juhlapukujen tekeminen on antoisaa, etenkin silloin kun pukujen kanssa saa vähän revitelläkin, kuten minä olen saanut. Suomessa kuitenkin ihmiset ovat nykyään tottuneet suhteellisen edullisiin juhlavaatteisiin ja teettämisestä ei olla valmiita maksamaan sellaista korvauta, että sillä ihan oikeasti kuukausipalkoille pääsisi. Kansainväliset markkinat ovat tietysti erikseen... Mutta kiitos kannustuksesta! Tällä hetkellä olen kyllä mieli avoinna kaikkeen suuntaan, sillä minulla ei ole minkäänlaista visiota tulevaisuudestani...
Poista