Tuunauksia ja turinoita

Olen viimeaikoina toiminut satunnaisesti luokanopettajan sijaisena. Mahtavaa työtä, josta nautin paljon ja kiitoksista päätellen myös oppilaat kokevat opetukseni antoisaksi. Eilen pääsin oppilaideni kanssa Talvikarnevaaleillekin katsomaan Liisa Ihmemaassa näytelmää Pikkuteatterille. Se oli todella upea! Suosittelen!!!!

Olenkin nyt hyvin vahvasti kallistumassa sille kannalle, että jätän nämä käsityötouhut vähemmälle ja keskityn siihen, missä minua ihan oikeasti tarvitaan. Aijon hakea keväällä opiskelemaan itselleni ihan uuden ammatin. On jo korkea aika löytää töitä, jotka palkitsevat niin henkisesti kuin rahallisestikin. 

Tämä  "hankin itselleni palkan kädentaitojen opettamisesta" -rupeama on ollut todella rankka. Nostan edelleen hattua sille, joka jaksaa yrittää tehdä itse itselleen elinkeinon. On todella kuluttavaa markkinoida, tehdä näytteitä, inspiroida ja odottaa.... Odottaa, että joku pyytäsi töihin. Odottaa, että joku vastaisi sähköposteihin. Odottaa, että joku kuukausi tulot olisivat menojen ja kulujen jälkeen plussan puolella. On ollut todella rankkaa .... vaikka tätä käsillä tekemistä ja ideoimista NIIN RAKASTANKIN!

Rankinta on ollut minulle nuukana ihmisenä se, että en ole pystynyt tienaamaan edes lapseni päivähoitokulujen vertaa, vaikka teen töitä jatkuvasti. Epäonnistuin ja piste. Siivet eivät sittenkään kantaneet. Mutta tulipahan kokeiltua tätäkin...

Olen aika tyhjä. Mutta silti onnellinen. Elämässäni on kuitenkin kaikki hyvin. Tämän yhteiskunnan muutoksessa minun panostani ei innostani, yrityksistäni ja lukuisista tutkinnoistani huolimatta tarvittu. Enkä ole kyllä ainut tässä tilanteessa tänäpäivänä. Harmi.

Keväälle on kuitenkin onneksi tiedossa vielä muutamia mielenkiintoisia kursseja kirjatuunausten ja askartelujen parissa. Yhdet Moster High synttäritkin on tilattu ja yksi tilaus tilkkutyö on työn alla. Jos saan hiottua vielä Keiju-nukketeatterinkin kuntoon, muutamia lantteja on sieltäkin tiedossa. Lisäksi sain tuleviin produktioihini hienon lahjoituksen Jumbon Accessorize -liikkeestä.

He antoivat minulle tuunattavaksi jouluikkunansa vanhat somistetalot. Saas nähdä mitä näistä keksin. Tytär omi ne näin aluksi Maileg-hiirulaisilleen mökeiksi.

Tässä postauksessa näitte myös muutamia lasteni kanssa työstämiämme origameja. Ne olivat muuten tosi koukuttavia tuunauksia. Miten ihmeessä joku on voinut keksiä jotain näin nerokasta? Ei saksia , ei liimaa, vaan pelkkiä taitoksia jonkun neropatin suunnitteleman mallin mukaan.

Mukavaa viikkoa teille kaikille! Ja sunnuntaina sitten nähdään Ristinkirkon taidesunnuntaissa.