Olen nyt työstänyt avaruusnukketeatteriini aurinkokuntamme.
Planeetat työstyivät paperimassasta ja Steinerkoulun kirpputorilta ostamistani erikokoisista palloista. (Ajatella, että meillä kotona ei ollut pieniä palloja lainkaan, vaikka talossa asuu kolme lasta, jalakapalloja sen sijaan löytyy parillekin joukkueelle.)
Pallot maalasin koululla pulloväreillä.
Planeettojen oikeita värejä yritin tavoitella mitä erinäisin värisekoituksin avaruusjulisteiden ja kirjojen kuvien mukaisiksi.
Ja tälläinen siitä sitten muutaman päivän aherruksen myötä syntyi.
Vielä pitäisi suunnitella valaistus, että kaikki planeetat saataisiin hehkumaan. Nyt valotehona kuvassa on taskulamppu.
Koululta löytyisi tälläisiä vähän järeämpiä valaisimia, joista olen jo vähän suunnitellut kauppoja ne omistavan opettajan kanssa. Saas nähdä opinko minä käyttämään tälläisiä led-kannuja. Näistä saisi hienosti useita eri valovärejä. Mutta miten käykään minun "kuljen aina ekologisesti bussilla tai polkupyörällä esityksiini" -metodin, kun tarpeisto kasvaa koko ajan suuremmaksi.
Siinäpä mulla myös pähkinä purtavaksi...
Myös nukketeatterissa esiintyvä kuu sai käsissäni paperimassasta sirpin ja hopeamaalin ylleen. Tähdet tein heijastinauhasta.
Mukavaa sunnuntaita teille kaikille!
Syntymässä upea avaruus! Työt ovat runsaan mielikuvituksen tulos, ei suinkaan niin nopeita toteuttaa, sen me näpertelijät tiedämme. Monasti alkuperäinen suunnitelma tekee moniakin mutkia matkalla riippuen myös tarjolla olevasta materiaalista. Seuraan uteliaana raketin matkaa. Irmeli
VastaaPoistaKiitos Irmeli! Tuo on kyllä totta, että tarina ja tuotokset muuttuvat monesti prosessin aikana. Uusia ideoita tulee ja osa ideoista ja kokeiluista haudataan. Tämän vuoksi tykkään aina työskennellä väljällä aikataululla jotta työn reflektointiin jää kunnolla aikaa. Hätäisesti tehty ei yleensä miellytä silmää eikä mieltä pidemmän päälle. Loppustressi tai hätäily ei myöskään sovi minulle. Taon silloin kun rauta on kummaa ja sitten lepään kun on levolle aikaa. Nyt alkaa olla jo aikaa muillekin ajatuksille ja tekemisille. Mutta ihanaa tämä luovatyöskentelu on, sitä en vaihtaisi mihinkään.
Poista