tiistai 15. toukokuuta 2012

Kevätretki & ötökkäterrario

Kevät on saapunut! Tänään johdatin pikku-tutkijamme luonnon ihmeiden pariin.

Kaapista kaivettiin ötökkäkirjat, lasiterraariot (= isot lasisäilykepurkit) ja ötökkähaavit, jotka tein loppusyksystä 2011 pajusta ja kalastajalangasta lapsille. (Haaveista postaus tuolla virkkaus -kohdassa).


Omasta pihakompostostista otimme syksyisten haravointiemme tuotoksista syntynyttä lehtimultaa ja lehtimössöä terrarioiden pohjalle pikkuötököiden telmimispaikaksi.


Ja tieto-oppaiksi pääsivät iki-ihana Viirun puuhakirja ja 8 v synttärilahjaksi saatu erittäin havainnollinen luonnontutkija -kirja.





Retkeltä löytyi ötököitä jos jonkinmoisia. Myyräkin oli käynyt labyrinttiensa rakennuspuuhissa.


Ensimmäinen voikukkaseppelekin pääsi koristamaan kutreja.
                                                               

Lopuksi vielä pikkukätöset naputtelivat ilmareikiä terraarioiden kattokorkkeihin.





Muutama voikukan verso lähti maistiaisiksi lounaallekin. Kyllä luonto on ihmeellinen!

Mukavaa kesän odotusta kaikille lukijoille!

(Kaikki kuvat ovat ottamiani, ethän kopioi niitä ilman lupaani. Unohdin nimittäin näistä kuvista nuo Copyright; Satu Itäpää tekstit)

5 kommenttia:

  1. Varmasti kiva metsäretki, ihana, kun tuollaisia elämyksiä lapsille järjestät!

    VastaaPoista
  2. Oih! Ihana vihreä luonto!
    Nyt keväällä tosiaan pääsee lapsen maailmaan mukaan, jos malttaa vähän itse hiljentää tahtia ja antaa heidän tarkkailla luonnon ihmeitä. Itsellä on aina välillä tuli pyrstön alla päiväkodista kotiin kävellessä, mutta lapset palauttavat maan pinnalle (kirjaimellisesti) kun ryhtyvät etsimään kastematoja ja tutkimaan muurahaisenpolkuja kadun vierellä.

    VastaaPoista
  3. Meilläkin kerhomatka kestää nykyään ihan tolkkukauan, kun joka otokkä ja mato pitää tervehtiä ; ). Lasten kanssa (ja oman päänkin kanssa) jaksaa päivät paljon paremmin kun katselee maailmaa lasten silmin.

    VastaaPoista
  4. Täällä myös matoja ja ötököitä ihmetellään! Juuri eilen tapahtui pienoinen katastrofi kun Veripilkku - niminen mato tippui tyttäreni kädestä terassilaudoituksen alle kadoksiin :o. Tärkeitä ovat nuo luonnon pienet ihmeet lapsille :). Ihania hetkiä olet taas taltionut kuviksi, juuri samoja oman lapsuuteni kokemuksia ötökkäpurkeista kukkaseppeleihin oma jälkikasvunikin toteuttaa, ihana dejavu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kommentti, Sanski! Voihan veripilkku ;)

      Poista

Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!