Meillä vietettiin tänään 8-vuotissynttäreitä. Synttärien teemaksi valikoitui sankarin omasta toiveesta kulta, hopea & kimallus ja puuhaksi aseelliset taistelut ystävien kesken. Eipä sitten äidin auttanut kuin hypätä fillarin selkään ja kiertää lähikirpparit etsimässä kultaa, hopeaa ja kimalletta. Uskomatonta, mutta totta, löysin kaiken rekvisiitan vajaassa tunnissa! Käväisin vain Vesijärvenkadulla Pelastusarmeijan kirpparilla ja uudessa mykistävän valikoiman Wexler -kangaskaupassa sekä Tiimarin varastomyymälässä. Kirpparilta lähti mukaani mm. pokaaleja (ja jääkiekkopeli sankarille lahjaksi), Tiimarista kultahiekkaa, mitalleja, serpentiiniä ja kertakäyttöastioita (jotka taas muuten tiskasin jatkokäyttöä ajatellen) ja Wexleriltä kultaista kangasta. (Wexler on muuten tilkutyöntekijän taivas, voi hyvänen aika, mikä valikoima amerikkalaisia puuvillakankaita, apua!!!)
Alla kuvakavalkadi pirskeistämme. Huomenna aamulla meillä vielä vietetään synttäribrunssia sukulaisten kera. Sitten äitienpäivänä maataankin varmaan reporankana kaikesta kestityksestä ; )
Äidin stailatessa huushollia ja tarjoilupöytää, pojat rakensivat tyylikkäät asevarastot sisäpihallemme.
Yhdeksän poikaa saikin sitten aikaan melkoisen älämölöön ja koko tonttimme oli kuin taistelutanner. Välillä käytiin hakemassa lisäenergiaa tarjoilupöydältä ja sitten meno taas jatkui : ). Puuaseet ovat muuten pitkälti sankarin itsetekemiä!
Kivat oli pirskeet!
Kiitos kaikille onnittelijoille ja mukana juhlijoille!!!
Näitä teidän teemakekkereiden kuvia on aina ihana katsoa!
VastaaPoistaSotaleikit ovat varmaan monen vanhemman dilemma. Nykyään ainakin meillä päin päiväkodissa on täyskielto sotaleluille ja -leikeille, mutta toisaalta kaikki piirretyt yms. ovat minusta ainakin todella väkivaltaisia ja hurjempia kuin omassa lapsuudessa. Siinä pitäisi sitten jonkinlainen balanssi pitää, kun lapsia kuitenkin taisteluleikit kiinnostavat (vaikka eivät edes noita ohjelmia katselisi).
Itse olen pitänyt sellaista sääntöä, että sotaleikkejä voidaan leikkiä, mutta vain jos kaikki osapuolet ovat mukana. (Muuten esikoinen käy "ammuskelemaan" viattomia ohikulkijoita, mikä minusta ei ole oikein.)
Kiitos todella paljon kommentistasi! Oli kiva saada taas pitkästä aikaa palautetta!!! On tullut jo välillä olo, että saakohan kukaan muu kuin oma perheeni ja hoitolasteni perhe jotain iloa tästä tästä blogista, kun palautekenttä loistaa postaus postauksen jälkeen tyhjyyttään...
PoistaLasten sotaleikit ovat tosiaan asia, joka jakaa mielipiteitä suuntaan jos toiseen. Oikeastaan siksi annoinkin blogiinikin tulla noita sotavälinekuvia, koska haluan näyttää, että täällä meillä asustaa ihan tavallinen perhe jossa välillä hempeillään hattarassa ja välillä taistellaan hikipäässä ; )
Meillä kumpikaan pojista ei ole ollut juuri lainkaan kiinnostunut ajoneuvoista tai muista pärisevistä jutuista, muuta ritarit, sotajutut ja marirosvoilut ovat olleet aina in. En ole kokenut sitä mietenkään häiritseväksi asiaksi, sillä olin itsekin nuorena ihan länkkärifriikki. Ja vaikka meillä soditaan leikeissä usein,uskallan sanoa, että jälkikasvuni on erittäin hyvin perillä oikeudenmukaisuudesta ja siitä miten kamala asia sota oikeasti olisi. Ja vaikka meillä leikkisoditaan useinkin, niin meillä on totaalinen kielto lyömisten, läpsimisten, puremisten, tönimisten ja toisten alistamisen ja kiusaamisen suhteen. Sillä itse uskon, että jos lapsi oppii pienenä ratkaisemaan riitansa muutoin kuin väkivallalla ei hän ratkaisen niitä aikuisenakaan väkivaltaisesti. Ja hyväthän voittavat aina pahikset ; )
Joo, nykyään tuntuu että pitää olla tosi "vahva" aikuisena perustellessan jotain ihan maalaisjärjellä, esim. juuri sotaleikkeihin liittyen - kun yleinen mielipide on niin niitä vastaan.
VastaaPoistaMeillä myös leikittiin sota- ja pyssyleikkejä, etenkin veljeni, eikä muita sääntöjä ollut kuin että ihmisiä ei saa osoitella edes leikkipyssyllä (vaikka tämä ehkä leikeissä unohtuikin). Joka tapauksessa, meistä kaikista kasvoi kunnollisia ja väkivaltaa vieroksuvia aikuisia, joilla myös oikeudentaju on kohdallaan - eli heikompia ja pienempiä puolustetaan aina. Tällä maalaisjärjellä ajattelin sitten vetää omaa kasvatuslinjaa ja ajattelin huolestua vasta sitten, jos sotaleikit jatkuvat liian intensiivisinä tuonne teini-iälle :)
Niin, luulen että videopelit ja muut ruudun takana tapahtuvat taistelupelit on loppujenlopuksi paljon negatiivisempia lapsen kehitykselle, kuin leikkipyssyttelyt. Meillä on tosi tiukka kuri ruutuajan kanssa ja tietokonepelejä meillä ei vielä onneksi pelata lainkaan!
PoistaUskomattomat kattaukset taas kerran!! Olet kyllä oikea luovuuden lähde ja vielä jaksat nähdä niin paljon vaivaakin toteuttaaksesi ideasi viimeistellysti. Juhlista kotiutui iloinen poika, kiitos vielä näin jälkikäteenkin. Pyssyleikit kuuluvat terveen poikalapsen kehitykseen sanon minä :D.
VastaaPoistaNo, välillä meitsin päässä suttaa paremmin, välillä huonommin. Tämä kattaus suunniteltiin ihan viimetingassa parianpäivää ennen, samoin synttärien leikit, kun säätiedotus näytti hyvää ; ). Kiva, että vierasjoukko viihtyi, se on tärkeintä! Punaposkisia pikkumiehiä lähti koteihin sangen tyytyväisen ja rauhallisen oloisina kaiken hurjan hikipäässä sotimisen jälkeen...
Poista