Karkkia korinpohjalla

Näin vapun alla on kiva vähän herkutella värienergiaa. Tässä yksi postauspläjäys, jonka aloitin sadepäivänä, jolloin kaikki ympärillä näytti ankealta ja harmaalta. Ilokseni tytär pyysi tuolloin äidiltään omaa karkki-tilkkupeittoa ja harmaus muuttui väri-ilotteluksi.

Tekniikaksi peittoon valikoitui kaitalekniikka, jossa kaitaleet muodostavat silmälle korinpohjapunoksen. Meidän karkkipeitossamme tosin kankaat ovat niin sillisalaattia, että korinpohja-näkymä pitää kyllä pitkälti saada aikaan tikkauksin. Mutta näin se korinpohjateknikka kuitenkin vaihe vaiheelta toteutetaan:

Ommellaan kolme samaa sävyä olevaa kangassukaletta toisiinsa kiinni. Pätkitään suikalerimpsut haluttuun mittaan. Minä käytin 12 cm-mittaa.

Ommellaan keskusneliö kolmesta tilkusta koostuvan kaitaleen vasempaan yläreunaan niin, että ommel jatkuu vain keskusneliön puoleenväliin.

Ommellaan seuraava kolmen tilkun pala kiinni keskusneliöön ja aloituskaitaleeseen.

Sitten ommellaan seuraava kolmen tilkun väripala kiinni edellisiin.

Ja taas seuraava kolmen tilkun väripala ommellaan kiinni edellisiin. 

Viimeisenä ommellaan aloitussauma loppuun asti.

Tilkkutyö kannattaa ommella aina sarjatyönä eli ns. viiriompeluna. Tällöin työhön tarvittavat tilkut valmistuvat kuin kädenkäänteessä.

Jos työssä käyttäsi vain muutamaa kangasta korinpohjasidos näkyisi huomattavasti paremmin kuin tässä meidän jämätilkkutyössämme. Mutta vaikka tilkut olisikin näin kirjavaa sorttia, tikkauksilla saa korinpohjasidoksen näkymään, jos sitä haluaa. (Minä joutunen kyllä purkamaan muutaman tilkun, koska niiden väriraidat pomppaavat ihan silmille tämän kuvan perusteella.)

Tilkut voi myös "sotkea" sommitelmaltaan ihan sekaisinkin, jolloin peiton ilme muuttuu täysin erilaiseksi. Aika kiva, eikö?!

Meidän peitto jäi nyt tähän jamaan, koska aurinko alkoikin taas houkutella pihahommiin, joten tämä projekti jatkunee varmaan vasta kevät- ja kesähuumasta toivuttuamme tai jonain ikävänä harmaana sadepäivänä ; ). Lopulliseen tilkupeittoomme tulee 7 x 8 blokkia eli huomattavasti enemmän kuin näissä kuvissa. 

Ystäväni Katri P on työsti vuosia sitten tällä tekniikalla sinisen tilkkutäkin, jossa korinpohjasidos tuli hienosti näkyviin. Kuvaan peiton (jos saan) myös tänne esittelyyn, niin näette kuinka erinäköiset peitot voi syntyäkään samalla blogilla.

Tänään näimme muuten luontoretkellämme ensimmäiset sinivuokot ja punavuokot. Ihan mahtava fiilis!

Ihanaa vappuviikkoa ja kevätkauden alkua kaikille lukijoille!!!

Lämmintä ja suloista lonkkalastavauvalle

Taas yksi pussukka lähti uuteen kotiin pikkuista lonkkalastavauvaa lämmittämään. Aijempia pussukoita ja tietoa lonkkalastavauvan vaatetuksesta löydät mm. täältä.

Tein tämänkin pussukan fleesestä (Kangakauppa Wexler), kun se on näin viileällä säällä pussukoissa toimiva materiaali ja sitä löytää Lahdesta päivän varoitusajalla nopeasti. Nyt heitänkin kysymyksellä teitä lukijoita:

Tietääkö joku, mistä saisi tilattua hampputrikoota, bambutrikoota tai ohutta merinoneulosta näitä pussukoita varten?

Hamppu ja ohut merinoneulos toimisivat näissä loistavasti, sillä ovat lämmittäviä ja antibakteerisia luonnonmateriaaleja. Laittakaa linkkejä tuonne kommenttikentään, jotta nekin äidit, mummot ja kummit, jotka itse ompelevat lonkkalastassa oleville pikkuisilleen pussukoita löytävät linkit.

Pidetään vauvat lämpiminä : )!

Koruteos

Vaikka olen opiskellut useat vuodet vaatetusalaa (tai ehkä juuri siksi), koen huomattavasti ennemmän mielihyvää nähdessäni, tehdessäni ja kosketellessani laadukkaita käyttö- ja taidetekstiilejä kuin vaatteita. Taidokkaat vaateiden leikkaukset ja kaunis vaatteen istuvuus ovat hienoja juttuja, mutta sidokset, pintarakenteet ja materiaalin tuntu voivat parhaimmillaan olla minulle kokemuksena täyteläinen elämysmatka. Useimmat opinnäytteistänikin käsittelevät tavalla tai toisella sidoksia ja materiaalien rakenteita. Kun tänä keväänä minut hyväksyttiin ensimmäisellä yrittämällä TEXOn jäseneksi, tuntui siltä kuin olisin astunut viimein vuokra-asunnosta omaan kotiin.

Silkki, villa, pellava ja puuvilla ovat aina olleet minulle rakkaimmat materiaalit. Tilkkutöihin hyväksyn vain laadukasta puuvillaa, vaatteissani suosin aitoa villaa, taidetekstiilini kylpevät silkissä ja kodintekstiileissäni suosin pellavaa. 

Viimeisiä auringon sulattamia lumia katsellessani haluni kutoa jotain pientä nosti taas päätään. Kun inspiraatio ja halu tehdä iskee niskanpäälle, sille pitää sanoa heti kyllä, sillä muuten idea uuvahtaa ja työ jää tekemättä. Nyt käsittelyyni pääsi silkkinen ompelulanka ja helmipyörylät.

Tigeristä ostamani kudontakehykset saivat pidennyksen isäni käsissä ja rannekoru alkoi valmistua. Kun työ tuli valmiiksi ja kaikki kudelangat oli päätelty, en raaskinutkaan irroittaa työtäni kehyksistä. Silkkilankainen rannekoru tuntui niin kovin hauraalta ja herkältä. Se vaatisi ranteeseen pujotettuna ehdottomattomasti jonkin tukikankaan tai nahan taustalleen.

Koru oli minusta niin kaunis itsessään, joten nostin sen kehyksineen päivineen seinälle. Killukoon siinä nyt jonkin aikaa kunnes korulle tulee huutava tarve.

Helmien hohdetta ja blig blongiä jokaisen lukijan päivään! 

Tämän postauksen koruteos on nähtävillä myös Galleriassa.

Muita kudottuja koruja löytyy täältä ja täältä.

Karkkikauppapeitto

Hoitolapsille hoitopäivienmuistolahjaksi tekemämme tilkkutäkki valmistui eilen. Tälläinen karkkikauppa-herkkumarkettipeitto tästä sitten tuli. Nami, nami!

Neliötilkut ompeli toisiinsa 6 -vuotias hoitolapseni ja minä kokosin peiton valmiiksi. Tikkaukset suunnittelimme yhdessä lasten kanssa Minna -nimisen blogin lukijan heittämän idean pohjalta. Kiitos Minna!

Nyt peitto on paketoitu ja odottaa uuteen kotiinsa pääsyä. Toivottavasti tästä peitosta ja sen valmistusprosessista jää hoitolapsilleni mukava muisto. Tämä olkoon yksi kiitokseni minun perheeltäni heille näistä yhteisistä puolesta toistavuodesta.



Tämä perhepäivähoitajan työ on antanut molemmlle osapuolille hyvin paljon. Suosittelen muillekin kotiäideille perhepäivähoitajan hommaa. Se antaa päiviin mukavan rytmin ja tekee omienkin lasten kasvatuspedagogiikasta jäsennellympää. Me jatkamme näiden lasten kanssa vielä toukokuun loppuun ja sitten sitten kesän jälkeen kokeilen siipiäni tekstiilityön opetuksen ja tekstiilitaiteen kentällä. Jos onni ei sillä saralla suosi täällä Lahdessa, saatan palailla takaisin tähän pph:n hommaan. Tällä alalla ainakin riittää nimittäin töitä!!!

Ristipistoja ja nuppupeittoja

Sain taas pari nuppupeittoa (= keskospeittoa & tehohoitopeittoa) valmiiksi. Molemmissa lähtökohtana oli ristipistotaulu, jonka olin ostanut kirpparilta eurolla.

Tein aikoinaan itsekin paljon ristipistotöitä. Osan pistelin suoraan valmiista mallista ja osan suunnittelin itse. Ristipistotöitä lähettelin sitten kortteina ystäville ja koristelin niillä pyyhkeiden reunoja. Ainakaan kymmeneen vuoteen en ole ristipistoja pistellyt, mutta ostellut kyllä toisten pistelemiä tauluja kirppareilta pilkkahintaan. Omaan kotiimme ristipistotaulut eivät sovi, mutta koska tiedän niiden työmäärän, säilön niintä tulevia tuunauksia varten. Mulla löytyy varastoista kirjontoja niin kasvi- kuin eläinaiheisinakin. Joten, jos teillä jollain pyörii puhtaita ristipistotöitä tyhjän panttina nurkissa, niin minulle voi lähettää niitä tuunausprojekteja varten. Täältä löydät yhden aijemman tuunaukseni.

Nyt tätä nuppupeittoprojektia varten silvoin yhden euron riestipistotaulun. Kehykset säästyvät lasten piirroksia varten, mutta pikku ankat lähtivät kävelemään nuppupeittoa kohti.

Mitähän jännää keksisi peittojen tikkaukseksi, jotta samalla tukisi ristipistojen teemaa?

... Tikkasin ensin ankkapeittoon räpylöitä ja tähtiä keltaisella langalla. Tikkaus näkyi hienosti nurjalta, mutta todella heikosti oikealta puolelta, joten otin kehiin mustan langan.

Mitäs tykkäätte?

Sama tikkausteema jatkui toisessakin "Count your blessings" -peitossa.

Eli tälläistä tällä erää nuppupeittorintamalla. Mitähän tyyliä & tekniikkaa niihin seuraavaksi keksisi?

Nuppupeittojen ompelutalkoisiin osallistui tällä kertaa myös 3-vuotias tyttäreni kymmenen pehmokoiransa kera. Talkoista kotiin päästyämme tytär halusi heti ommella jotain pientä ja kaunista omalla koneellaan. Siinä me sitten suloisesti ompelimme äiti ja tytär vierekkäin. Voi tätä onnen määrää!

Tälläisiä Angry Birds -kortteja sitten syntyikin useita. Tytär jatkaa siis äitinsä kirjottujen korttien perinnettä ; ).

Viittoja näkymättömille ja näkyville

Eilen illalla pojille tuli Lego-leikeissä riitaa siitä kumpi saisi ukkelinsa harteille viitan. Kuuntelin väittelyä jonkin aikaa, kunnes päätin ehdottaa, että aamulla työstän molemmille viittoja vaikka kymmenen, jos lopettavat riitansa. Aamulla toteutin lupaukseni jo ennen kuin pojat edes ennättivät herätä. Viittoja tuli ... muutama enemmän kuin kymmenen ; ).

Käytin oikeaa Lego-viittaa kaavana ja leikkelin läjäpäin pikkuviittoja ja näkymättömyysviittoja kaiken maailman kiiltävistä kankaista, joita pussukoistani löysin. (Kankaat:  Kangaskauppa Wexler, Lahti)

Kyllä nyt viittoja piisaa taas vähäksi aikaa.

Ja kun on ompelijaidentiteetti, piti vähän ommellakin... Belville -tytöt saivat myös omat pikkuhamosensa.

Sain ommella tänään ilokseni vähän muutakin, sillä käväisin taas nuppupeittotalkoissa. Nuppupeitto-tuotoksistani lisää seuraavassa postauksessa.