Koruteos

Vaikka olen opiskellut useat vuodet vaatetusalaa (tai ehkä juuri siksi), koen huomattavasti ennemmän mielihyvää nähdessäni, tehdessäni ja kosketellessani laadukkaita käyttö- ja taidetekstiilejä kuin vaatteita. Taidokkaat vaateiden leikkaukset ja kaunis vaatteen istuvuus ovat hienoja juttuja, mutta sidokset, pintarakenteet ja materiaalin tuntu voivat parhaimmillaan olla minulle kokemuksena täyteläinen elämysmatka. Useimmat opinnäytteistänikin käsittelevät tavalla tai toisella sidoksia ja materiaalien rakenteita. Kun tänä keväänä minut hyväksyttiin ensimmäisellä yrittämällä TEXOn jäseneksi, tuntui siltä kuin olisin astunut viimein vuokra-asunnosta omaan kotiin.

Silkki, villa, pellava ja puuvilla ovat aina olleet minulle rakkaimmat materiaalit. Tilkkutöihin hyväksyn vain laadukasta puuvillaa, vaatteissani suosin aitoa villaa, taidetekstiilini kylpevät silkissä ja kodintekstiileissäni suosin pellavaa. 

Viimeisiä auringon sulattamia lumia katsellessani haluni kutoa jotain pientä nosti taas päätään. Kun inspiraatio ja halu tehdä iskee niskanpäälle, sille pitää sanoa heti kyllä, sillä muuten idea uuvahtaa ja työ jää tekemättä. Nyt käsittelyyni pääsi silkkinen ompelulanka ja helmipyörylät.

Tigeristä ostamani kudontakehykset saivat pidennyksen isäni käsissä ja rannekoru alkoi valmistua. Kun työ tuli valmiiksi ja kaikki kudelangat oli päätelty, en raaskinutkaan irroittaa työtäni kehyksistä. Silkkilankainen rannekoru tuntui niin kovin hauraalta ja herkältä. Se vaatisi ranteeseen pujotettuna ehdottomattomasti jonkin tukikankaan tai nahan taustalleen.

Koru oli minusta niin kaunis itsessään, joten nostin sen kehyksineen päivineen seinälle. Killukoon siinä nyt jonkin aikaa kunnes korulle tulee huutava tarve.

Helmien hohdetta ja blig blongiä jokaisen lukijan päivään! 

Tämän postauksen koruteos on nähtävillä myös Galleriassa.

Muita kudottuja koruja löytyy täältä ja täältä.