Suopursulangasta ja teepussihuovasta nalleksi

Neulanhaltijan kodin kirjastohuoneen kirjahyllyn päällä istua nököttää nalleperhe. Tämän  nalleperheen pojanviikarin Neulanhaltija valmisti 90-luvun alussa suopursuilla värjätystä villalangasta ja teepusseilla värjätyistä huopapalasista.

Nalle on neulottu ainaoikein neuleena yhtenä  A3 -kokoisena neliönä valkoisella villalangalla. Tämän jälkeen neulelevy oli tarkoitus vanuttaa keittämällä se aluna-suopursuvedessä. Villalanka ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta huopunut, mutta värjäytyi kyllä kauniin keltaiseksi. Tämän jälkeen Neulanhaltija kuivatti villaneulepalan ja leikkasi siitä ja keltaisesta puuvillakankaasta nallen palat. Puuvillapalan ja neulepalan Neulanhaltija yhdisti reunoiltaan toisiinsa siksakompeleella.

Jalkapohjia ja kämmeniä varten Neulanhaltija värjäsi teepusseilla valkoisen huopalevyn vaalean ruskeaksi.

Nallen Neulanhaltija ompeli koneella. Pään, kädet ja jalat Neulanhaltija kiinnitti muovinivelillä. Myös silmät ovat ns. turvasilmät. Nivelet pysyvät hyvin paikallaan, koska nallella on tiukkasidoksinen puuvillavuori. Niveliä ja turvasilmiä saa Sinooperista ja muista askarteluun erikoistuneista nappi- ja nippelikaupoista.

Nallen takana on Neulanhaltijan kangaspuilla kutoma pellavatyyny.

Huopaeläimiä ja syksyinen kolmiotilkkutäkki

Neulanhaltijan perjantainen "Naisten neulekerho" oli todella terapeuttinen kokemus. Neulanhaltija oli tapaamisesta todella innoissaan. Oli upeaa puuhailla käsitöitä toisten naisten kanssa. Puikkojen kilistessä ja puheen soristessa, tuli mieletön ikävä Oulun ja Kempeleen kansalaisopistoja, joissa Neulanhaltija useat vuodet työskenteli ihanien kurssilaisten ohjaajana. Terveisiä vain kaikille, en ole teitä unohtanut!!!!

Vaikka perjantain neulekerho olikin mukaansa tempaava, viikonloppu kului kauniista säästä johtuen Neulanhaltijan perheessä pihahommissa, eikä puikkoja kilisyttäen. Mutta kunhan ilmat kurjistuvat tulee tänne blogiin kivoja neuletöitäkin.

Tänään Neulanhaltija oli haravointipuuhissa. Lapset telmusivat omiaan ja estääkseen lehtikasojen hajottamisleikin alkamisen, Neulanhaltija kaivoi kätköistään huovuttamiaan metsäneläimiä, joilla lapset innoissaan leikkivätkin.

Tämän ilveksen Neulanhaltija valmisti Oulussa työskennellessään kymmenisen vuotta sitten näytteeksi opiskelijoille täysvillaisen hahmon huovuttamisesta. Tuolloin huopaneula ei ollut vielä käytössä, joten tämä 100 % suomenlampaanvillaa oleva ilves on täysin märkähuovutettu ja omin käsin muovattu.

Täyttä villaa on myös tämä vesihuovutettu Kärppä, joka on myös huovutettu ilman huopaneulaa tai tukirankaa.

Ilveksen ja kärpän kanssa samoihin aikoihin ja samalla tekniikalla valmistui aikoinaan myös tämä mesikämmen. Silmät, nenät ja suut olen kirjonut muliinilangoin. Eläimet ovat tosi kovia ja tukevia. Kestävät lasten rajutkin leikit ilman vaurioita.

Neulanhaltija kotona yhden lapsen sänkynä toimii upea appiukon kotoa peritty 1800-luvun lopun sivustavedettävä sänky. Alla olevan kuvan ruskea-harmaan tilkkupeitteen Neulanhaltija valmisti muutama vuosi sitten syysajan päiväpeitteeksi tuohon sänkyyn. Tänään tuo peite otettiin tilkkutäkkikaapista taas käyttöön kesäajan kukkaistilkkutäkin tilalle.

Ruskesävyinen tilkkupeitto on valmistettu kolmioista, jotka on ommeltu ensin vinoneliöiksi ja sitten vinoneliöt pötköiksi. Pötköt on sitten yhdistetty toisiinsa ja peitto tikattu ompelukoneella. Välissä on vanu ja pohjalla yhtenäinen puuvillakangas. Reunat on huoliteltu vinokantilla. Tämä täkki edustaa tilkkutyön väriopin maanläheistenvärien värisommitelmaa. Tämä värisommitelma on tilkkutyöhön varma valinta harmoonisen lopputuloksen saamiseksi. Tämä sommitelma myös kaunistuu vanhetessaan, tosin kuin kirkkaan ja vahvan väriset peitot, jotka vanhettuessaan haalistuvat ja menettävät "voimaansa".

Yksityiskohta kolmiotilkkutökistä.

Kasveilla lankojen värjäystä

Tänään Neulanhaltija aloittaa ystävineen "aikuisten naisten neulekerhon", jossa kokoonnutaan silloin tällöin jokaisen kerholaisen kotona neuleiden valmistuksen merkeissä. Ensimmäinen tapaaminen on Neulanhaltijan kotona tänään. Neuletapaamista varten Neulanhaltija tyhjensi lankalipastonsa kesällä lastensa kanssa kasviväreillä värjäämistään villalangoista ja muista villalankanyssäköistä.

Kasviväreillä värjäys on hyvä menetelmä tutustuttaa lapsia luontoon ja kemiaan. Kasvivärjäys on helppoa, huokeaa ja mukavaa kesä- ja syyspäivien puuhaa.Kasvivärjäystä varten tarvitaan vain kasveja, vettä, liesi, villa -tai silkkilankaa (kangaskin käy, tietysti) ja alunaa. Aluuna toimii värin kiinnitysaineena ja sitä saa apteekista. Värjättävä materiaali pidetään kuumassa (ei kiehuvassa) alunavedessä n. 1 h ennen värjäystä. Alunaa tarvitaan 10 g / 100 g värjättävään materiaalin.

Joillain materiaaleilla kuten sipulilla värjäyksessä alunaa ei tarvita, sillä sipuliväri kiinnittää itse itsensä.

Sipulinkuorilla värjäys

Keitä sipulinkuoria n 1 h, jotta väri irtoaa niistä. Yhden tunnin keittoaika sopii lähes kaikkiin värjäyksiin, mutta kävyillä keittoaikaa kannattaa pidentää ja vaikkapa liuottaa jo yön yli ennen keittämistä.

Poista sipulinkuoret lävikön avulla biojätteeseen ja laita kasteltu löyhällä vyyhdillä oleva lanka roikkumaan väriliemeen.

Tarkista, että koko vyyhti on väriliemen pinnan alla. Pidä väriliemi kuumana, mutta ei kiehuvana, ettei lanka vanutu. (Jos värjäät silkkiä, pidä väriliemi lämpimänä ei kuumana.) Pidä lankaa  kuumassa väriliemessä tunnin ajan ja anna langan sitten jäähtyä yhdessä väriliemen kanssa.

Poista värjätty lanka ja huuhtele se kevyesti käden lämpöisellä vedellä ja laita kuivumaan.

Oh, la la ....

Tässä yksityiskohtia Neulanhaltijan v. 1995 kasvivärjätyistä langoista neulekoneella neulomasta neuletakista. Neuleen värit ovat paljosta käytöstä huolimatta pysyneet aika raikkaina. Langat tässä neuleessa on Neulanhaltijan tädin suomenlampaiden villoista kehrättyjä eli neuleen tunnearvo on erittäin suuri. Napit on valmistettu katajasta.

Huovutetut vipeltäjät

Neulanhaltijan perhe on lisääntynyt pikkuvipeltäjillä. Lastemme käsissä meille syntyi huovutuspäivän päätteksi pieniä marsuja, gerpiilejä ja hiirulaisia. Ja voi, minkä määrän rakkautta pieni itsetehty lemmikki voikaan saada...

Hiirulaisen huovuttamisen perusteet olivat seuraavanlaiset:

Laita Marseille-saippua astiaan, jossa lämmintä vettä. Ota ohut levy villaa n 6 g. ja kourallinen vanhoja huovutuspalasia tai vaikka villalangasjämiä tai yksinäinen villalapanen. Pyöritä villalevy jämävillan ympärille hiiren muotoon niin, ettei jämävillaa pilkistä mistään. (Jos käytät pelkkää huovutusvillaa, pyöritä 15  g villalevystä hiiren vartalon mallinen pallero)

Kuvassa hiiren "kuohkea" huopalevyvartalo ennen märkäkäsittelyä.

Kastele hiiri marseille-saippuavedessä ja valele kätesi aivan saipuaisiksi. Silittele hiirulaista kuin oikeaa hiirtä, hellästi, mutta napakasti. Jatka silittelyä niin kauan kun hiiren pinta on kovettunut, eikä siitä kysillä kevyesti nipistäessä irtoa villalevyä käteesi. Pese hiiri kylmässä vedessä kevyesti puristellen niin kauan kuin saippuaa ei enää irtoa hiirulaisen sisältä, eikä pinnasta. Muotoile hiiri kosteana muotoonsa. Venyt hiiren korvat hiiren vartalosta parsinneulaa apuna käyttäen.(Rajun näköinen toimenpide, mutta ehdottoman tärkeä) Kuivata hiiri. Kirjo kuivalle hiirelle villalangalla nenänpää, silmät ja viikset.

Tässä meidän lemikkikatras. Oranssilla rusetilla koristautunut vipeltäjä on meillä kylässä 4 v tytön tekemä. Neulanhaltijan omat huovutajalapsoset olivat 4v ja 7 v poikia. Lapset huovuttivat vipeltäjät täysin omatoimisesti, mutta kirjonnat toteutti Neulanhaltija.

Nyt vipeltäjät asustavat lastenhuoneemme karkkirasioista askarrelluissa häkeissä ja niistä pidetään todella hyvää huolta. Vipeltäjien ruoat on ostettu Tiimarista.

Mustikkapiiraalla Nuuskamuikkusen kanssa

Syksy saapuu väistämättä. Ensimmäiset lehdet varisevat jo nurmen peitteeksi. Muumilaaksossa Nuuskamuikkunen valmistautuu varmaankin jo pikkuhiljaa talven kestävälle retkelleen. Nuuskamuikkusen retken kunniaksi ja menneen kesän muistolle järjestimme mustikkapiiraskestit.

Retkialustanamme toimi huopamatto, jota käytämme talvisin pulkkapeittona. Matto on huovutettu puuvillaisen vihreäksi värjätyn harson päälle rullahuovutusella suomenlampaan villasta. Nuuskamuikkusen hattu on huovutettu suomenlampaan villasta kaavan avulla. Kaavana Neulanhaltija käyttää aina saunapeflettejä.

Tässä lähikuva huopa-alustasta. Neulanhaltijan pojat kutsuvat tätä dinosauruksen taljaksi. Aika osuvasti, eikö vain?

Yksityiskohta Nuuskamuikkusen hatusta. Sulka on kiinnitettu hattuun huopaneulalla pistellen.

Neulanhaltijan mustikkapiiras


2 kananmunaa
1 dl sokeria
0,5 dl fariinisokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl ruisjauhoja
1/2 tl leivinjauhetta
1 tl vaniljasokeria tai 0,5 tl vaniljaesanssia
100 g sulatettua leivontamargariinia tai 1 dl juoksevaa leivontamargariinia
2 dl mustikoita jäisinä tai tuoreina

Sekoita kananmuna ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää vaahtoon vuorotellen sulatettu, jäähtynyt rasva ja jauhot, joihin fariini- ja vaniljasokeri sekä leivinjauhe on sekoitettu. Kaadataikina voideltuun uuninkestävään vuokaan. Ripottele pinnalle tasaisesti mustikat. Paista 20 min 200 C. Ja eikun syömään!!!!

Neulanhaltijan lasten ja lapsivieraiden mielestä tämä herkullinen mustikkapiiras maistuu parhaalta kylmän maidon kera.


Kuvassa piirakkavuokana Arabian vaaleanvihreä Tilda-vuoka.

Farkuista matoksi, paidoista peitoksi

Eräänä päivänä Neulanhaltija havahtui tosiasiaan, että varaston kaapissa pursui polvista tai lahkeista rikkimenneitä farkkuja, jotka olivat jääneet muiden projektien takia korjaamatta. Koska lastenhuone kaipasi tuolloin uutta mattoa, päätti Neulanhaltija leikata farkut kaitaleiksi ja ommella niistä uuden maton. Varaston hyllyltä löytyi myös vino pino rinnasta tahriutuneita ja hihansuista rikkikuluneita Marimekon tasaraita paitoja. Näistä työstyi päikkäripeitto.

Päikkäripeitto on työstetty ompelemalla paitapalat toisiinsa suoralla koneompeleellä ja lopuksi saumanvarat on avattu ja tikattu kiinni siksak-ompelein. Peitto on siis vuoriton. Peiton reunat on huoliteltu punaisella puuvilla kanttinauhalla.

Farkkumaton välissä on ohut vanu ja vuorena on paksu flanelli. Peitto on tikattu teollisuuskoneella raitojen suuntaisesti.

Sekä Maripaita-torkkupeitto että farkkumatto on esitelty Japanilaisessa Patchwork Quilt Tsushin 6 / 2008 lehdessä, jossa oli usean sivun juttu kodistamme ja kotimme tekstiileistä.

Viikingit hyökkäävät

Neulanhaltijan lapset näkivät tänään ensimmäisen kerran äitinsä blogin ja siitä innostuneena he halusivat, että äiti ikustaisi tänne kaikkien nähtäväksi heidän viikinkilaivansakin. Tässäpä tämä.

Yhdellä pojistamme oli viime keväänä valtava Viikinkilaiva pula ja koska mistään ei kyseistä laivaa löytynyt, piti sellainen tuunata itse. Sattumalta Neulanhaltija löysi täysin pahoinpidellyn Playmobil laivan rungon kirpputorilta eurolla, josta laivaa päästiin tuunaamaan. Pojat hakivat metsästä maston ja Neulanhaltija työsti vanhasta Marimekon kankaasta ja tukevasta piirrustuslehtiön takapahvista purjeen. Keula- ja peräkuvat tehtiin Lapin kansallispuvun verasta ja kilvet laivan kylkeen kahvipaketin hopeapuolesta, pahvista ja verasta. Playmobil viikinki-ukkelit meiltä löytyikin omasta takaa.

Upea laiva syntyi siis eurolla. Lasten tyytyväisenä pitäminen ei siis useinkaan ole rahasta vaan kekselijäisyydestä kiinni.

Viikinkilaivan takana näkyvän lastenhuoneen seinän "Hai ja kuplat" kuvan Neulanhaltija työsti ylijäämätapetista liisteroimällä tapetista leikatun kuvan maalattuun seinään.

Hii O Hoi !!!!