Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasveillavärjäys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kasveillavärjäys. Näytä kaikki tekstit

tiistai 13. syyskuuta 2022

Kasvivärjäys



Vuoden 2022 Taitoliiton valitsema käsityötekniikka on kasvivärjäys eli värjäys luonnonväreillä. 

Niinpä minäkin sain työtiimiltäni luvan johdattaa oman eskariryhmämme kasvivärjäyksen saloihin. 



Suomenlampaan villasta valmistetut karstavillalangat saimme mainosyhteistyönä Pirtin kehräämöltä.


Langat värjäystä varten käsittelin kotonani alunalla. Aluna auttaa väriä kiinnittymään lankaan. Sitä tarvitaan n. 10-20 g / 100 g värjättävää materiaalia kohden. 


Kattilana niin aluna-puretuksessa kuin itse värjäämisessäkin käytän suurta kirpputorilta muutamalla eurolla hankkimaani kattilaa.

Aluna-puretuksessa lankaa pidetään kuumassa (ei kiehuvassa!) vedessä noin tunnin ajan, Itse annan langan jäähtyä myös vedessä käsittelyn jälkeen, jotta villalanka ei saa liian suurta lämpöeroshokkia ja vanutu. Lanka pitää myös kastella ennen aluna-veteen (myös värjäysveteen) laittoa ja kuumentaa yhdessä veden kanssa pikkuhiljaa lämpöshokin estämiseksi.



Materiaaliksi kasvivärjäykseen käyvät värin kiinnittymisen kannalta parhaiten luonnonkuitua olevat materiaalit, kuten villa ja silkki.

Ohessa hieman kasvivärjäyskokeilijani silkkilankoihin ja silkkikankaisiin sekä villalankaneuleita, joissa lankana on olleet kasvivärjätyt suomenlampaanvillalangat.


Kasvivärjäyspadassa porisemassa: Saniainen ja mustamarja-aronia.

Kasvivärjäyksessä värisävyt vaihtelevat kasvinkeruupaikan, vuodenajan ja värjättävän materiaalin mukaan. Tämä tekeekin kasvivärjäyksestä aina seikkailun, jossa kokenutkin värjääjä saa yllättyä.


Sipulinkuoret ovat oivallista värjäysmateriaalia, jota on saatavilla lähes ilmaiseksi kauppojen irtosipulilaareista ympäri vuoden.


Pietaryrtti on myös erittäin hyvä värjäyskasvi, mutta sen tuoksu voi olla sisätiloissa värjätessä monen mielestä turhan voimakas.


Villalanka saniaiskylvyssä  ja raparperi-nokkosliemi tuoloillaan.


Kasvivärjäyksessä varjättavä kasvi voi olla tuoretta tai kuivatettua. Kasvia keitetään vedessä tunnin tai riippuen siitä kuinka hyvin vesi kasvinosista värjäytyy. 

Itse laitan värjättävän kasvin usein pesupussiin, jotta kasvi ei sotke "rääppeillään" vettä. Kasvin osia on ikävä poimia myöhemmin villalangasta irti. Jos pesupussia ei käytä, kannattaa vesi siivilöidä kasvimoskasta ennen langan sinne upottamista.

Kuvissa villalangat mustamarja-aroniakylvyssä ja sipulinkuorikylvyssä.


 Tässä kuivumassa mustamarja-aronilla (violetti), saniaisella (keltainen), raparperillä & nokkosella (vihreä) ja pietaryrtin (oli ensin ihan sama keltainen kuin saniaisella värjätty lanka) sekä mustamarja-aronian seoksella värjätty lanka.

Viimeisenä vuorimännyn oksalla roikkuva valkoinen lanka on vielä värjäämätön.


 Tässä sipulin kuorilla värjättyä lankaa.



Lopuksi kuivat langat keritään vyyhdeiltä keriksi ja annetaan mielikuvitukselle siivet mitä langoista vastaisuudessa syntyy.

Mielenkiintoista eikö vain?

tiistai 13. marraskuuta 2012

Kierrätyskoruja osa 1.

Olin perjantain ja lauantain Wellamo-opistolla kierrätyskorukurssilla. Vähänkö oli ihanaa! Tosi puhelijasta väkeä, laadukasta omaa aikaa ja sain vieläpä tuotettua viisi uutta koruakin vanhoista rikkimenneistä koruista ja muista "rojuista". 


Tälläisten matskujen kanssa lähdin liikkeelle. Olisihan näitä kierrätyskoruja voinut kotonakin värkätä, mutta joskus on kiva päästä ryhmittymäänkin ; ).


Ensimmäisen koruni lähtökohtana oli rintarossi, jossa voisi olla hieman maalaisromanttista huminaa.


Ihan loistavaa oli se, että olin jättänyt valkoisen ompelulangan kotiin, eikä kurssilla ollut kellään valkoista lankaa. Niinpä sitten pistelin tyynesti valkoista brodyyria tummanruskealla helmilangalla reikäiseen korupohjaan....




Valkoinen brodyyri sai kaverikseen puuhelmiä...

.. ja vähän muutakin kuten kaksi päiväkirjan avainta (päiväkirjasta ei tietoa, oisko joskus murkkuiässä lentänyt saunanpesään) ja muutaman lasihelmen, pari kivisydäntä ja yhden paidasta napsastun niskalenkin.


Söpö, sanon minä.


Loppuhuipennuksena päätin uittaa korun viellä teessä, jotta brodyyri saisi antiikkipatinan. Ja siitähän tuli aika nappi! Seuraavissa postauksissa lisää korudesigniani. Oiskohan korumaailmassa uusi aluevaltaukseni? Ainakin niiden tekeminen oli tosi rentouttavaa ja kivaa!







tiistai 25. lokakuuta 2011

Pöllölapanen kasvivärjätyistä villalangoista


Aikoinaan kun Neulanhaltija oli lukiolainen, hänellä oli aina jokin neuletyö vireillä. Viikonlopun aikana valmistui neulepaita maanantaiksi kouluun ja jopa kotibileissä Neulanhaltija oli tunnettu siitä, että puikot kilisivät aina mukana. Käsityöpainotteisen lukion päättötyönäkin valmistui neulejakku, joka on nykyisin Jyväskylässä Suomen Käsityön Museon omistuksessa. Lukion jälkeen neulebuumi sitten loppuikin kuin seinään. Vaateompelu ja huovutus veivät voiton lankojen kanssa työskentelystä.


Nyt  "Naisten neulekerhon"  aloitettuaan on Neulanhaltija taas kokeillut vähän neulontaakin. Ensin valmistuivat "turkis"-lapaset, jotka on blokattu jo aiemmin. Nyt uusimmat tulokkaat ovat näistä herkullisista lasten kasveilla värjäämistä villalangoista neulotut pöllölapaset.


Tässä Neulanhaltijan pojan rustaama lankavärikartta.


Alunperin lapasista piti kyllä tulla ihan vain raidalliset klassiset lapaset, mutta ne näyttivätkin vähän tylsiltä.


 ... Hieman luovuutta kehiin ja villakangasta...



... Nappeja ja lankatupsuja...


Lankatupsujen valmistaminen oli lasten mielestä huippukivaa. Tupsuista pitänee keksiä siis jotain muitakin pikkuaskarteluja tänne blokattaviksi.


Terve vaan, tässä on kaksi lapaspöllöä; Höhlä ja Pöhlä!


Ja pöllölapasten kämmenpuolet. Lapaset kävisivät vaikka nukketeatteriin esityshahmoiksi, eikö vain?


Pöllö lapaset omi Neulanhaltijan 4-vuotias poika. Kylläpä nyt sisarukset ovat samaa lookkia, kun pikkusisar tepustaa kerhoon pöllökassinsa kanssa ja iso-veikka pöllölapasten. Tämä suloinen Neulanhaltijan työstämä pöllökassi onkin esitelty blokissa jo aijemmin.


maanantai 19. syyskuuta 2011

Suopursulangasta ja teepussihuovasta nalleksi



Neulanhaltijan kodin kirjastohuoneen kirjahyllyn päällä istua nököttää nalleperhe. Tämän  nalleperheen pojanviikarin Neulanhaltija valmisti 90-luvun alussa suopursuilla värjätystä villalangasta ja teepusseilla värjätyistä huopapalasista.


Nalle on neulottu ainaoikein neuleena yhtenä  A3 -kokoisena neliönä valkoisella villalangalla. Tämän jälkeen neulelevy oli tarkoitus vanuttaa keittämällä se aluna-suopursuvedessä. Villalanka ei kuitenkaan yrityksistä huolimatta huopunut, mutta värjäytyi kyllä kauniin keltaiseksi. Tämän jälkeen Neulanhaltija kuivatti villaneulepalan ja leikkasi siitä ja keltaisesta puuvillakankaasta nallen palat. Puuvillapalan ja neulepalan Neulanhaltija yhdisti reunoiltaan toisiinsa siksakompeleella.


Jalkapohjia ja kämmeniä varten Neulanhaltija värjäsi teepusseilla valkoisen huopalevyn vaalean ruskeaksi.


Nallen Neulanhaltija ompeli koneella. Pään, kädet ja jalat Neulanhaltija kiinnitti muovinivelillä. Myös silmät ovat ns. turvasilmät. Nivelet pysyvät hyvin paikallaan, koska nallella on tiukkasidoksinen puuvillavuori. Niveliä ja turvasilmiä saa Sinooperista ja muista askarteluun erikoistuneista nappi- ja nippelikaupoista.

Nallen takana on Neulanhaltijan kangaspuilla kutoma pellavatyyny.


perjantai 16. syyskuuta 2011

Kasveilla lankojen värjäystä


Tänään Neulanhaltija aloittaa ystävineen "aikuisten naisten neulekerhon", jossa kokoonnutaan silloin tällöin jokaisen kerholaisen kotona neuleiden valmistuksen merkeissä. Ensimmäinen tapaaminen on Neulanhaltijan kotona tänään. Neuletapaamista varten Neulanhaltija tyhjensi lankalipastonsa kesällä lastensa kanssa kasviväreillä värjäämistään villalangoista ja muista villalankanyssäköistä.


Kasviväreillä värjäys on hyvä menetelmä tutustuttaa lapsia luontoon ja kemiaan. Kasvivärjäys on helppoa, huokeaa ja mukavaa kesä- ja syyspäivien puuhaa.Kasvivärjäystä varten tarvitaan vain kasveja, vettä, liesi, villa -tai silkkilankaa (kangaskin käy, tietysti) ja alunaa. Aluuna toimii värin kiinnitysaineena ja sitä saa apteekista. Värjättävä materiaali pidetään kuumassa (ei kiehuvassa) alunavedessä n. 1 h ennen värjäystä. Alunaa tarvitaan 10 g / 100 g värjättävään materiaalin.

Joillain materiaaleilla kuten sipulilla värjäyksessä alunaa ei tarvita, sillä sipuliväri kiinnittää itse itsensä.

Sipulinkuorilla värjäys




Keitä sipulinkuoria n 1 h, jotta väri irtoaa niistä. Yhden tunnin keittoaika sopii lähes kaikkiin värjäyksiin, mutta kävyillä keittoaikaa kannattaa pidentää ja vaikkapa liuottaa jo yön yli ennen keittämistä.


Poista sipulinkuoret lävikön avulla biojätteeseen ja laita kasteltu löyhällä vyyhdillä oleva lanka roikkumaan väriliemeen.


Tarkista, että koko vyyhti on väriliemen pinnan alla. Pidä väriliemi kuumana, mutta ei kiehuvana, ettei lanka vanutu. (Jos värjäät silkkiä, pidä väriliemi lämpimänä ei kuumana.) Pidä lankaa  kuumassa väriliemessä tunnin ajan ja anna langan sitten jäähtyä yhdessä väriliemen kanssa.

Poista värjätty lanka ja huuhtele se kevyesti käden lämpöisellä vedellä ja laita kuivumaan.


Oh, la la ....


Tässä yksityiskohtia Neulanhaltijan v. 1995 kasvivärjätyistä langoista neulekoneella neulomasta neuletakista. Neuleen värit ovat paljosta käytöstä huolimatta pysyneet aika raikkaina. Langat tässä neuleessa on Neulanhaltijan tädin suomenlampaiden villoista kehrättyjä eli neuleen tunnearvo on erittäin suuri. Napit on valmistettu katajasta.