Ommeltu nukke

Olen jo vuosia katsellut ihaillen instagramista ja pinterestistä käsintehtyjä, persoonallisia, luonnonmateriaaleista työstettyjä Steiner -nukkeja / Waldolf - nukkeja. Ne ovat kuitenkin vaikuttaneet melko monivaiheisilta työstää, joten olen vain tyynyt niitä ihailemaan.

Nyt kuitenkin päätin, yhtenä tylsänä helmikuun hetkenä, tarttua härkää sarvista ja työstää itselleni edes yhden prototyypin ommellusta nukesta.

Tässä postauksessa on vaihe-vaiheelta kuvaus nuken valmistamisesta.

Materiaaleina nuken vartalon valmistamisessa käytin ihonväristä luomupuuvillatrikoota ja valkoista merinolampaan hahtuvavillaa. 

Aluksi valmistin nuken pään ompelemalla trikoosta pitkulaisen pussukan ja täyttämällä sen kovaksi merinovillalla. Tämän jälkeen sidoin päähän muotoja naruin sekä aloin huovuttaa neulalla nukelle kasvojen kohoumia.

Lopulta peitin kohoumat vielä yksinkertaisella n. 20 cm x 15 cm trikoopalalla.

Kiristin palan samanvarat napakasti nuppineuloin nuken takaraivolle.

Leikkasin saksilla ylimääraiset sauman varat pois ja ...

... sitten ompelin käsin piilopistoin saumanvarat piiloon.

Seuraavana vuorossa oli nuken silmien, suun ja nenän ompelut pienen pistoin muliinilangalla.

Halusin nukelle suun, jolla voi imeä peukkua jännittävissä tilanteissa.

Sitten työstin nukelle vartalon, jonka täytin myös merinovillahahtuvalla.

Löysin varastostani yhdet nuken hiukset, jotka olin joskus repinyt pois nukketeatterinukeksi tuunaamaltani posliininukelta. Ompelin nämä hiukset tälle nukelle. Samalla ompelin takaraivolle pienen palan puuvillatrikoota, sillä nämä (ehkä vähän liian pienet ) hiukset eivät olisi riittäneet peittämään pään takakappaleen yhdistyssaumaa kauniisti.

Sitten alkoikin nuken puvustusvaihe. Puvustukseen käytin pikkutilkkuja mitä varastostani löytyi: puuvillaa ja villaa.

Ensin tietysti piti tehdä alushousut.

Sitten mekko.

Ja toki myös kengät.

Tälläinen pieni puutarhatyttö sieltä sitten alkoi syntyä <3

Ihan kiva nukke ensimmäiseksi prototyypiksi.

Wili-pupumme ihastui ainakin uuteen ystävään tulen palavasti <3

Mukavaa maaliskuuta ja kevään odotusta teille kaikille!

Puhpallura ja pokkuroija

Viime postauksessa kerroin Lahden kaupungin kirjaston Harry Potter Books Night -tapahtumasta, jossa tyttäreni touhusi "Ginny Weasleynä". Tässä postausksessa kerron vielä parista lemmikkieläimestä: Puhpallurasta ja Pokkuroijasta, jotka tyttären kanssa Ginnylle kirjaston tapahtumaan valmistimme.

Harry Potter -kirjoissa velhoilla on mitä kummallisempia lemmikkieläimiä. Yhdessä kirjassa kerrottiin Ginnyllä olevan oma pinkki pörröinen kääpiöpallura, jonka hän oli saanut isoveljiltään lahjaksi heidän omistamastaan Weasleyn WelhoWitsit -putiikista. Ja pitihän näinollen meidän sitten Ginnylle oma Puhpallura työstää.

Tyttären muokatessa Puhpalluraa, minä työstin tyttären toivomaa toistakin lemmikkieläintä, joka hyppää Ginnyn mukaan kirjastoon.

.

Pokkuroija tuli tutuksi Ihmeolennot -elokuvasta, joka on Velhomaailma -saagan uusi elokuvasarja., mutta mainittiin pokkuroijat mainittiin myös Herry Potter -saagassa. Pokkuroja on uskollinen ja avulias lemmikki.

Minun huovutusvillavarastoni ovat huvenneet nukketeatterirekvisiittojen valmistuksen myötä muutamaan pieneen kökkäreeseen vihreän eri sävyissä. Jotta villa riittäsisi tasavärisenä pokkuroivan valmistukseen, sainkin nyt kaivaa esiin karstani ja muokata pokkuroijaan sekoitusvihreää karstavillaa.

Olipa karstaaminen terapeuttista puuhaa...

Tytär valmisti pokkuroija luurangon piippurasseista.

Villa kieputettiin piippurassin ympärille.

Ja sitten kevyesti viillaa siveltiin saippuavedellä tiiviimmäksi pinnaksi.

Lopuksi pokkuroija pääsi kunnon vatkaukseen saippuan ja kuuman ja kylmän veden välillä.

Ja niin kaverukset kiipesivät Ginnyn laukkuun ja olkapäälle ja lähtivät tutustumaan Kirjaston Harry Potter -tapahtumaan Ginny Weasleyn kanssa.

Taianomaista kevättä teille kaikille!

Ihmisapinoille/alkuihmisille vaatteita

Olen ilokseni päässyt yhdeksi osaksi mukavaan Lahden Lauantainäyttämön harrastajateatteriporukkaan. Vastuualueikseni tulivat roolituksessa puvustus ja lavastus. Tämän syksyn saan siis työskennellä kannustavassa ja taitavassa tiimissä hassunhauskojen teemojen ympärillä. Työstämme upean ohjaajan (Tytti Jäppinen) ja iloisen näyttelijätiimin kanssa Tuomas Parkkisen Puhelinluettelo -komediaa.

Tässä postauksessa saatte jo vähän esimakua esityksen alkutapahtumasta, jossa ihmisapinat tahi alkuihmiset ideoivat puhelinta ja puhelinluetteloa. Tai itseasiassa, ette näe vielä noita hauskoja tapahtumia, vaan pukuja, joita olen näyttelijöille lähes nollabudjetilla valmistanut. Postauksen lopussa on linkki näihin valmistamiini pukuihin näyttelijöiden yllä. 

Kyllä on taas blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Opal saanut laulaa kerran ja toisen. Kone on pistellyt mukavasti sekä tekonahkaa, että aitoa turkista, huopaa ja villakankaita, paksuja kerroksia ja kummallisia yhdistelmiä. Hyrrrrrr....

Ja koska pitkästä aikaa pääsin työstämään roolivaatteita, päästin koko pöljyyteni valloilleen ja annoin mielikuvituksen lentää.... ja tästä tekonahkaretaleesta se ajatus sitten lähti...

Ensin vähän työstin huovuttamalla, vanuttamalla ja värjäämällä huoparetaleita, joista voisin ommella pukuihin vatsalihaksia ja luita, sitten puhdistin kaappini ruskean sävyisistä kankaista ja tyhjäsin niihin spraymaalipurkit tyhjiksi.

Viidakkorummun avulla sain läjäpäin aitoja turkiksia sekä tekoturkiksia ja siitä sitten pistin ommellen parastani viidelle alkuihmiselle, kolmelle uhkealle urokselle ja kahdelle hemaisevalle naaraalle. Kiitos mitä kaunein kaikille materiaalia lahjoittaneille!!!!! Ja koko Lauantainäyttämön tiimille!

Yhtään neulaa en edes saanut tämän projektin aikana poikki! Kaikki sujui kuin rasvattu!

Ja niin ne puvut sitten iltatyönä valmistuivat. Alla kuvakollaasia kaikkien viiden alkuihmisen asuista, joita Puhelinluettelo -esityksessämme tullaan näkemään sekä livenä että videotallenteena.

Eli tervemenoa lippuja varaamaan heti, heti, heti.... TÄÄLTÄ!  Ja tervetuloa nauramaan ja viihtymään joulu-, tammi ja helmikuussa hulvattoman komedian parissa.

Johtajauros 

Ja hänen raskaana oleva rouvansa.

Nuorempi pyrkyrikomistusuros.

Nuori hemaiseva naaras.

Ja lopuksi vielä Insinööriuros, joka ei ole ehtinyt bodailemaan tai metsästelemään.

Tein myös kullekin alkuihmiselle karvakengät, tuunaamalla kuumaliimalla, spraymaalilla ja tekoturkiksilla vanhoja muovikenkiä.

Ihana prokkis, joka ilokseni jatkuu vielä..... Kuvia apinoiden päällä löydät TÄÄLTÄ!

Mukavaa syksyä teille kaikille!