Kierrätyskoruja osa 4.

Tässä viimeisin kierrätyskorukurssituotokseni, jonka toteutin ihan oikeaan tarpeeseen. Minulla on nimittäin muutamat ihanat housut ja hamoset, joissa ei ole taskua avaimia varten. Lasten kanssa ulkoillessa käsilaukku avaimien takia on mielestäni ihan pöllöjuttu, kun käsiä tarvitaan koko ajan johonkin ihan muuhun kuin laukusta kiinnipitämiseen. Tämä koru saa nyt kätkeä avaimeni niinä kertoina kun käsilaukku ei sovi ulkoilumme henkeen.

Korun materiaaleiksi valikoituivat nahkapalaset sekä yksi rikkinäinen mummon perintönapeista aikoinaan ompelemani nappirannekoru.

Ompelin nappeja nahkaneulalla ihan fiilispohjalta nahkaläpyskään. Pintarakenteen rikkomiseksi sujautun joukkoon myös pari helmeä ja ruokorullaverhonnuppia. (Käytän huovutuksessa noita ruokorullaverhoja rullaukseen ja nupithan olisi siinä hommassa vain tiellä). Rannekkeen letitin nahkasuikaleista. Sitten kaksi nahkaläpyskää päällekäin ja nips, naps pistelin reunat kiinni avainaukoa lukkunottamatta.

Korusta tuli aika ronski, mutta jotenkin mun näköiseni. Tollainen nappitatuointi tyypille, joka ei ikuna ottais sitä oikeaa tatsaa ; ).

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Kirjekuorilaukku nahasta, korttikuori tapetista

Ihana viikonloppu. Oltiin isompien lasten kanssa tänään Hämeenlinnan kaupunginteatterissa katsomassa Kaunotarta ja Hirviötä. Niin upea esitys sekä tarinaltaan, lavastuksiltaan että puvustukseltaan, että suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle 5+ vuotiasta vanhemmalle. Huomenna pääsemme syömään vanhempieni luo, äitini herkuista notkuviin pöytiin.

... Sain viimein valmiiksi pari punontatyötäkin....

Tässä kuvallisena ohjeistuksena punotun kirjekuorilaukun valmistus.

Leikataan suikale poikineen.

Punotaan parillisten suikaleiden keskelle palttinaa.

Käännetään työ puoliksi nurjapuoli päällepäin. Klemmarit ja pyykkipojat ovat hyviä väliaikaisia kiinnityksen apuvälineitä.

Punotaan sivut haluttuun korkeuteen. Sivun punonnassa on muistettava kääntää yläpuolen kaitale alapuolelle ja alapuolen kaitale yläpuolelle, jotta reuna sitoutuu hyvin.

Pujotellaan läpän reunasuikaleet yhden lisäsuikaleen avulla takaisin päin palttinaa noudattaen. Nyt laukkuun syntyy sen oikea päällispuoli.

Jatketaan pujottelua jokaisella suikaleella niin kauan, etä laukku on vähintään kaksinkertainen. Minulla laukusta tuli kolminkertainen, kun leikkasin niin pitkiä suikaleita (nahkavuota päästä päähän).

Ja pikkuhiljaa laukku valmistui....

Minulla on ihana ChillNorwayn neulemekko, jolle asusteeksi tämän laukun halusin valmistaa. Mielestäni onnistuin aika nappiin. Neule ja laukku henkivät samaa tyyliä.

Tein myös tapetista pienen kirjekuoren pankkikorttia ja bussikorttia varten, joita laukussa esim teatterireissuilla tarvitsen.

Loppusuikaleista ja puuhelmistä työstyi rannekoruja.


Mukavaa viikonloppua ja ensiviikkoa kaikille lukijoille!  Minä siirrän teidät ensiviikolla kankaankudonnan maailmaan. Ollaan lasten kansa värjätty matonkuteita, loimitettu  Brion kangaspuita ja kudottu posket hehkuen pikkumattoja.

Ryijynykkaa vai turkista?

Neulanhaltijan turkooseissa "Turkiskintaissa" käyttämää nypytystekniikka voi työstää myös muissakin materiaaleissa ja tekniikoissa kuin neuleissa. Nypyillä voi koristaa nahkaa, huopaa, kangasta, mitä vain mihin mielikuvitus kantaa .

Tässä nahkaisessa niskatyynyssä Neulanhaltija on työstänyt kylmän nahkapinnan lämpimillä merinovillatupsuilla. Kuvassa takana olevista tyynyistä toinen on valmistettu pellavalangan jämistä kangaspuilla kutoen ja toinen Neulanhaltijan äidin vanhasta neulepaidasta.

Nahkaan villanypylöiden tai hapsujen valmistamiseen tarvitaan terävää mattoveistä ja virkkuukoukkua. Nahkan nurjalle puolelle piirretään haluttu kuvio, johon sitten mattoveitsellä pistellään tei leikataan pienet reijät.
Tämän jälkeen virkkuukoukulla nypitään merinovillahahtuvista nypyt nahkan oikealle puolelle. Suomenlampaan villakin käy kyllä oikein mainiosti tähän hommaan.

Yksityiskohta kuva nurjasta puolesta. Oikealta puolelta nypyt huovutetaan tai karstataan villapeitteeksi. Keltaisessa tyynyssä Neulanhaltija on solminut nypyt ja huovuttanut sitten merinovillasolmut veden ja marseillesaippuan avulla.

Tässä pellavakangas nypytysnäytteessä olen huovuttanut sekä nypyt kankaan oikealla puolella, että ns nyppyjen juuret näytetilkun nurjalla puolella.

Tästä tekniikasta on mahdollisuuksia moneen. Oulussa opettaessani eräskin opiskelija teki tyttärilleen ihanat huopamekot, joiden helma työstettiin nypyttämällä huopa karstaamattomalla suomenlampaanraakavillalla turkismaiseksi. Myös neulanhaltijan Galleria blogissa muutamissa taidetekstiileissä voi tarkkasilmäinen nähdä tätä tekniikkaa.

Ja miksi nukasta ei voisi vaikka muotoilla suloisia kesäkukkasia? Mahdollisuudet ovat siis rajattomat, ei kun kokeilemaan...

Kukat Neulanhaltija on työstänyt kudottuun villakankaaseen.