Kirja-tilkkutäkki on nyt valmis (Osa 3, tikkaus)

Voi apua, mihin nämä upeat auringonpaisteella ja lämmöllä kuorrutetut toukokuun päivät oikein sujahtavat?

Minä en millään pysy sisällä, saatikka tietokoneen ääressä. Puutarhassani on niin ihastuttavaa kuljeskella ja puuhastella, että tämä blogi on jäänyt ihan retuperälle.

Mutta hei, kirjatilkkutyöni ekaluokkalaiselle lukutoukkatyttärelleni on kuitenkin valmistunut!!! Sain sen tänään valmiiksi ja ah, kuinka kiva siitä tulikaan. Tämä postaus sisältää kyseisen peiton tikkausasioita. Peiton aikaisempia vaiheita löydätte täältä ja täältä.

Viime postauksen jälkeen peitto jäi tähän vaiheeseen. Olin tikannut tilkkukirjojen kansiin kirjontakoneella (Husqvarna Viking Topaz) pelkistetyt kukkakuviot ja peitto huusi yhä lisää tikkauksia pysyäkseen ryhdissä ja nostaakseen tilkkukirjat kunnolla esiin taustakankaasta.

Niinpä minä tikkasin vapaakirjonnalla jokaisen kirjan sivut, kannet ja kapiteelinauhat. Lisäksi tein jokaiseen kirjaan kirjanmerkit. Kaikista kirjoista tuli yksilöitä sillä niissä käytetyt kankaat ovat jokaisessa erikuosia ja väriä ja jokaisen tikkaus on yksilöllinen, sillä minun taidoillani ei tehdä kahta samanlaista tikkausta.

Vain tilkkutäkin keskisauman kirjat jäivät tikkaukseltaan kirjanmerkkejä vaille tässä vaiheessa.

Ompelen usein tilkkutäkin useammassa osassa, sillä tikkaus on näin paljon helpompaa. Kokonainen tilkkutäkki painaa nimittäin aika paljon.

Tilkkutäkin saumojen yhdistystapoja on monia. olen joskus tehnyt erivariaatioista postauksenkin tänne. Postaus on yksi suosituimmista postauksistani. 

Nyt ompelin sauman näin.

Tässä tavassa toinen saumanvara jätetään levemmäksi kuin toinen (tämä pitää siis huomioida jo kappaleiden leikkausvaiheessa).

Sauman alta leikataan vanu minimiin ja leveämpi saumanvara käännetään mahdollisimman ohuesti toisen päälle. Saumanvara kiinnitetään pohjakankaaseen piilopistoin käsin ompelemalla.

Kun tilkkutäkki oli ommeltu kasaan ja mallailimme siihen reunakaitaletyylejä, huomasimme, että täkki saisi olla vielä hieman pidempi, jotta sitä voi käyttää aikuinenkin. Täkkiin oli siis laitettava lisää pituutta.

Lisäpituus laitettiin samasta valkoisesta puuvillasta kuin peittokin, mutta tilkkutäkin takapuolelle päätimme laittaa koristesauman tilkuista.

Lisäkappaleiden yhdistyssaumaan ompelin ompelukoneella kaksinkertaisen tilkkukaitaleen, jonka käänsin sauman päälle ja tikkasin kiinni pohjakankaaseen piilopistoin.

Sitten vielä ompelin reunoille kaksinkertaiset tilkkukaitaleet ja kirjatilkkutäkki tuli "valmiiksi". Mutta kun katselimme sitä hetken huusivat valkoiset lisäkappaleet vielä vähän tikkausta.

Aluksi ajattelimme jotain I love books -juttua ensin valkoisella valkoiselle ja sitten appilkoiden, mutta sitten se tuntui "niin nähdyltä jo", sitten mietimme aakkosia ja lopulta päädyimme aplikoituihin ABC ja ÅÄÖ -kirjaimiin. Liian monet kirjaimet olisivat mielestämme tehneet peitosta levottomamman ja "syöneet" kirjatilkkujen voimaa. Valkoiset kirjaimet taas olisivat olleet tylsän näköisiä.

Minulla ei ollut varastossa lainkaan kaksipuoleista liimaliinaa, eikä kangas- tai ompelutarvikekaupat ole sunnuntaisin auki, joten käytin Husqvarnalta saamaani kirjonnan liimatukea, joka liimautuu applikoitavaan kankaaseen sitä tukien ja liukenee pois kastellessa. Tämä apumateriaali ei siis kiinnitä kaksipuoleisesti applikoitavaa kangasta kiinni pohjakankaaseen vaan ainoastaan tukee applikoitavaa tai kirjottavaa kangasta!

 

Terassilla ommellen yhdistyi D-vitamiinin saanti ja tilkkutäkin valmistuminen.

Tikkauksen tein vapaakirjonnalla valkoisella langalla.

Ja niin tämäkin tilkkutäkki sitten valmistui. Ja kuin vahingossa aloitin innoissani myös uuden tilkkutäkin leikkaamisen (sain lahjoituksena niin kivoja tilkkutyökankaita), mutta siitä kuulette varmaan vasta piiiittttkkkäään ajan päästä!!!

Tässä vielä täkki takapuoleltaan. Näiden kuvien jälkeen pistin täkin pesukoneeseen, sillä tilkkutäkki muuttuu täydelliseksi vasta ensimmäisen pesun jälkeen kun tikkaukset nousevat esiin ja mahdollisesti ommellessa likaantuneet kankaat puhdistuvat kirkkaiksi.

Ja siinä se nyt kuivuu keskellä olkkaria, että voin sitä koko ajan perheeni kanssa ihailla.

Mukavaa toukokuuta kaikille! Nautitaan nyt kesästä, sillä se on nyt täällä!!!!

Keskeneräiset ja pieleen menneet

Eilen posti toi tullessaan Uusi Lahti -ilmaisjakelulehden. Lehdessä oli mielenkiintoinen juttu keskeneräisistä käsitöistä ja siitä kun omat taidot eivät riittäneetkään upean visuaalisen ja teknisen lopputuloksen työstämiseen. Minuakin haastateltiin juttua varten puhelimitse muutama viikko sitten.

Uuden Lahden verkossa olevan näköislehden löydät täältä. Siellä s. 10 on tämä "Kun into ylittää taidon" juttu kokonaisuudessaan. Jutun luettuasi olisin ilahtunut, jos kertoisit kommenttikenttään muiston omasta keskenjääneestä käsityöstäsi tai työstä josta ei tullutkaan ihan sitä mitä piti.

Minun näkökulmani kekseneräisiin tai epäonnistuneisiin kädentöihin on "Laita sivuun ja tuunaa vuoden päästä uudella otteella". Tällä tavoin olen työstänyt pilalle menneet kokeiluni lukuisiin taidetekstiileihini, joita löydät täältä. Samoin ovat työstyneet jotkin tilkkutäkeistämme. Tämä kuvan huopamatto sensijaan syntyi vahingossa kun ideat eivät työstyneetkään niin kuten piti. Käsin huovutetusta ylellisen tuntuisesta silkkivillasta piti näet aluksi tulla vauvalle lämmin luxus-makuupussi tai talvimekko. No, tekemättä jäi. Muutama vuosi sitten huopasilkki vanuttui tarkoituksellisesti matoksi on mukavan lämmin varpaiden alla eteisessämme. Vauvat olivat jo kasvaneet isoiksi lapsiksi.

Näistä tyynyjen pellavakankaista, jotka kudoin kangaspuilla, piti tulla ensin raitamekko ja -hame kanteletta soittavalle tyttärellemme. No, tyttö on kaikkea muuta kuin mekko ja hame-tyypiä, joten kankaasta syntyi tyynyt. Oranssista villakankaasta sen sijaan piti tulla tallukoita, mutta ranteeni ei kestä enää niiden pohjustusta, joten käsinkudottu villakangas päätyi huovaksi lasten huoneen Fatboy- säkkituolin päälle.

Tähän loppuun haluan vielä laittaa muutamia kuvia aivan uskomattoman osuvasta sarjakuvakirjasta, jonka löysin vahingossa kirpputorilta. Tämä on kyllä paras koskaan lukemani sarjakuvakirja. Se osui ja upposi. Aivan kuin kirjoittaja olisi käynyt kurkkimassa minun elämääni viimeisen kahden vuoden aikana.

Suosittelen kirjaa jokaiselle luovan alan ammattilaiselle, joka kipuilee oman riittämättömyytensä ja ulkopuolisten vaatimusten kanssa. Kun kaikesta yrityksestä, osaamisesta ja innosta huolimatta mikään ei vain riitä ja elämä lahjoineen tuntuu turhalta.

Kirja loppuu huojentavaan kuvaan. Elämä voittaa kun myöntää, että minä tieto-taitoineni ja intohimoineni en nyt enää mahdukkaan tämän maailman käsikirjoitukseen, mutta oman elämäni käsikirjoitukseen mahdun oikein hyvin.

Iso halaus teille jokaiselle!

Viisi pupua ja vikkelä koiranpentu

Meidän 5-v tyttäremme ensimmäinen itsesepitetty, -kirjoitettu ja kuvitettu satukirja on saapunut nyt painosta. 

Siinä ne nyt ovat: Lapsen suuren ilon, onnen ja tyytyväisyyden aiheet siistissä pinossa odottamassa lukijoitaan. 

"Äiti, minä tein sen!"

Neiti työsti kirjaa sinnikkäästi kaksi ja puoli kuukautta. Hän kirjoitti kirjaa itse läppärillä kahdella sormella (minä toki tein oikeinkirjoituksen), maalasi kuvia, piirsi ja vielä sävelsi yhden laulunkin kirjan teemasta kirjan viimeiselle sivulle. 

Tylsä kotiarkemme saa näköjään lapsen luovuuden ja sinnikyyden kukkimaan. 

Olen todella ylpeä pikku-tytöstäni, joka uskaltaa haastaa itseään.

Kirjan graafisen taiton teki Susannan työhuoneen Susanna, sillä minun taitoni eivät olisi siihen mitenkään riittäneet. 

Kirjat painoi laatupaperille M&P Paino Lahdessa.

Nuottien oikeinkirjoituksessa auttoi tyttäremme herttainen kanteleensoitonopettaja Mirva.

Tänään illalla vietämme kirjan julkkareita meillä kotona glögin, mehun ja pikkuleipien kera. 

Paikalle on kutsuttu Loviisalle tärkeitä läheisiä aikuisia ja lapsia.

Kodin ovet on koristeltu taidenäyttelyksi kirjankuvin. Tänään on siis tässä talossa todellinen lastenpäivä.

Kirjoja voi tilata meiltä 16 €:n hintaan (os: neulanhaltija@gmail.com). Jos kirja postitetaan hintaan lisätään postikulut. Kirjan tuotto kaikkien menoerien jälkeen talletetaan Loviisan tilille. Hän säästää rahaa omien sanojensa mukaan Legolandin matkaa tai haaveilemaansa pehmolelua varten.

Tässä siis taas oiva joululahjavinkki muille pienille tarinoijille: Omasta tarinasta voi tehdä kirjan ja saada siitä hyvällä tuurilla vaikka vähän taskurahaakin. 

Yrittelijäisyydellä Suomi nousuun <3 !

Lapsekasta lastenpäivää kaikille!!!!

Ja hei vielä: Muistakaa, että tänä viikonloppuna Lahdessa on sekä Ornamon Design myyjäiset että oman vanhan opinahjoni, Muotoiluinstituutin Design myyjäiset. Tervemenoa tukemaan suomalaista Muotoiluosaamista!