Taidon päivä: Satumaan kepparit, tekstiilitöitä lasten kanssa

Tänään vietetään Taidon päivää. Kuten tätä blogia lukeneet ja Neulanhaltijan instagram tai facebook -tilejä seuranneet tietävät, kädentaidot sekä niiden ohjaaminen ovat elämäni suola ja suurin intohimoni. Olen perinyt ymmärryksen kädentaitoihin vanhemmiltani ja osalta isovanhempiani sekä kouluttanut itseäni jatkuvasti kädentaitojen asiantuntemuksessani ja tietämyksessäni.

Tässä postauksessa näette ihastuttavat pollet, satumetsän taikakepparit, jotka teimme perhepäivähoitoryhmäni kanssa kevättalvella. (Hoitoryhmäni lapset ovat kaikki n. 5-vuotiaita)

Minulle on siunaantunut ohjattavikseni aina upeita oppilaita. Niin aikuisia kuin lapsia. Innokkaita, oppimishaluisia, luovia ja kiitollisia. Ihmisiä, jotka ovat jättäneet sydämeeni ja sieluuni palan itsestään ja joille minä olen saattanut jättää ohjaustuokioiden aikana jotain mukavia muistoja myös.

Kädentaidoista huovutus, tilkkutyöt, kirjonta ja asuste- ja vaatetusmuotoilu ovat minulle tekniikkoina omimpia. Niitä kohtaan tunnen suurta kiinnostusta ja tarvetta jakaa oppiani eteenpäin. Ne ovat elämäni eliksiiriä.

Juuri kädentaitojen ohjaamisen tarpeesta ja palkitsevuudesta tämäkin blogi sai kymmenkuntavuotta sitten alkunsa.

Se onnen tunne, kun oppilas oivaltaa kädentaitojen tuottaman flown ja uskaltaa itse toteuttamaan omilla taidoillaan jotain konkreettista ja omaa, on jotain mitä en keksi mistään muualta saavani.

Myös materiaalien tunteminen kuuluu oleellisena osana taitojen kädentaitojen tietotaidonkasvuun. Miltä tuntuu villa ja mitkä ovat sen ominaisuudet, millaista taas on akryyli ja mitä ominaisuuksia sillä on? Millaista on puuvilla ja missä sitä kasvaa? Kuinka kuitu päätyy langaksi ja lanka kankaaksi ja kangas vaatteeksi?

Materiaalien ja tekniikoiden ohjella myös työvälineiden tunteminen ja niiden arvostaminen ovat tärkeää taitokasvatusta. Millainen neula sopii mihinkin ompeluun? Miksi ristipistot, silkkinauhakirjonnat, parsimiset, päärmäykset ja verhoilemiset tehdään erilaisisilla neuloilla? Mitä ovat virkkuukoukku ja neulepuikot? Entä kangaspuut? Kuinka ompelukone toimii?

Mutta kaikista tärkeintä on taito luottaa omiin kykyihin ja taito pyytää apua kun sitä tarvitsee. On upeaa työstää jotain uniikkia ja omaleimaista, mutta monesti itse tekemisen prosessi on se taitojen suurin ydin <3

Voi kunpa saisin tehdä tätä kädentaitojen ohjausta työkseni koko elämäni ajan, sillä se on minun kutsumukseni. Se on asia jolle sytyn ja joka saa minun siipeni lentoon.

Jihaa <3

Mukavaa Taidon päivää teille kaikille! Nauttikaa taidoistanne ja antakaa niiden loistaa!

Kirjatuunaussynttärit

Meillä on vietetty tänä viikonloppuna tyttäreni 9-vuotissynttäreitä. Tässä postauksessa pääsette katsomaan tyttären kavereilleen järjestämien kirjatuunaussynttärijuhlien satoa.

Koska meidän perhe rakastaa lukemista ja kirjoja sekä ekologista elämän tapaa, oli kirjatuunaussynttärit oiva teema synttäreille. Synttäreillä tuunattavat kirjat tytär haki lähikirjastomme aulasta, jonne asiakkaat saavat jättää kirjoja, joita eivät enää kodeissaan halua syystä tai toisesta säilyttää.

Minä leikkasin saksilla jokaiseen kirjaan oviaukon ja liimasin kirjojen sivut kiinni toisiinsa. (En yksitellen, vaan suurpiirteisesti kirjan kantteihin liimaa levittäen. erityisesti Valittujen Palojen sivut ovat niin huokoista paperia, että kymmenen sivua leikkaantuu ihan yhdellä kerralla.)

Tämä kirjatuunausidea on itse suunnittelemani ja täältä löydät jo aijemmin hoitolasteni kanssa vastaavalla tekniikalla tuunaamiamme kirjoja.

Synttärivieraille ja synttärisankarille annoin ohjeiksi piirtää, maalata tai työstää kollaasin omaisesti kirjaan pieni maailma tai koti tms, jolla voi jatkossa leikkiä omien pikkulelujen kanssa.

Osa lapsista innostui pulloväreillä maalaamisesta, osa puuväreillä piirtämisestä ja osa vahaliiduista.

Muutama innostui myös leikkaa-liimaa-maalaa-piirrä -kollaasitekniikasta.

Jokaisen lapsen kirjamaailma alkoi työstyä ihastuttavan yksilöllisiksi.

Kun maalaukset, piirrokset ja kollaasit oli tehty, oli lapsilla herkkuhetki. Silloin työt saivat kuivahtaa hiukan, jonka jälkeen ne liimattiin kirjan  etu- ja taka-aukeamalle. Minä leikkasin oviaukot.

Liimauksen jälkeen alkoi leikkimaailman pohjan /lattian / maaston maalaus /piirtäminen / värittäminen /kollaasin kokoaminen.

Sekä maalausten koristeleminen kolmiulotteisilla koristemateriaaleilla, kuten satiinikukkasilla.

Jokainen lapsi jatkoi omaa visiotaan ja kaikki olivat hyvin keskittyneitä omaan prosessiinsa.

Tekemisen flowta oli upeaa katsoa.

Osa innostui kovasti kangaspaloistani, joita olin tuonut kassillisen lapsille käytettäviksi.

Kangaspalat, kuviokartongit ja puupalikat innostivat lapsia myös sisustamaan leikkimaailmoitaan.

2,5-tunnin synttärijuhla-aika sujahti todella huomaamatta.



Mutta kun vanhemmat tulivat lapsiaan noutamaan, oli jokaisella silmät iloa täynnä uuden tuotoksensa edessä.

Hyvin harva malttoi jättää töitään meille kuivumaan, vaan työt kannettiin kuin suuret aarteet kotiin heti.

Ja aarteitahan nämä ovatkin, kuten lapsetkin. Kuinka taitavia 8-9-vuotiaat lapset jo ovatkaan?! Ja miten upea keskittymiskyky löytyi jokaiselta, kun työn aihe ole mieluinen tekijälle itselleen.

Minnehän seikkailuun tämäkin vanhan linnan pikkuruinen ovi leikkijän vielä johdattaa?..

'

Tai millainen unelmien puutarha tästäkin vielä leikeissä Pet Shop-leluille syntyy?..

Vanha puu voi olla ovi uuteen seikkailuun..

Ja kukahan söpöliini tässä unelmien makuuhuoneessa saa ensiyönä nukkua?



 On nämä vaan niin suloisia, että...

Ja kenen salainen tukikohta tämä metsämaja tuleekaan olemaan?...

Entä kuka muuttaakaan tähän Minecraft -maailmaan seikkailemaan?...

Tälläisin terveisin tällä erää. Kiitos jokaiselle pikku-juhlijalle ja pikku-askartelijalle! Olette aarteita jokainen!

Viidakkoseikkailusynttärit

Meillä on aloitettu taas uusivuosi synttäritohinoin. Tällä kertaa 8-vuotissynttärien teemaksi valikoitui sankarin toiveena "Viidakkoseikkailu". 

Muutaman päivän pakertamisen jälkeen saatiinkin lähes nollabudjetilla kivat kekkerit aikaiseksi. Tässä hieman kuvakollaasia synttärien valmisteluista ja itse synttärikekkereistä.

Omista kätköistäni löytyi kaikki tarpeellinen viidakkorekvisiitan valmistukseen: Huopaa, kankaita, pahvia ja akryylivärejä....

Huopakankaat muuttuivat saksien ja ompelukoneen avulla liaaneiksi ja banaaneiksi :)

Ja vanha muoviämpäri sai itselleen apinan kasvot.

Ja IKEAn suuret pakkaussuojapahvit saivat ihan uuden tarkoituksen.

Kaikki vieraat saivat kokea hetken leijonakuninkaana ja hassuna apinana.





Pitsalaatikkoon maalattu nälkäinen seepra sai maistaa huopamarjoja :)

Taitavat hoitolapseni askartelivat juhlille hienot vaahteranlehtileijonat. Ja vanha apinamme pääsi roikkumaan ruokapöydän päälle.

Tekniikasta kiinnostunut tyttäreni teki kanssani synttäreille myös koodausmaton, johon vieraat saivat ohjelmoida hänen joululahjarobottiaan kulkemaan.

Myös tarjoamisissa toistui viidakkoteema ja viidakon värimaailma. Liinan tein tilkkutyönä miniatyyritilkuista jokunen vuosi sitten.

Ihanat juhlat, suloiset vieraat ja paljon mukavia puuhia. Voi vitsit, kuinka nautin näiden suunnittelusta ja valmistuksesta. Toivottavasti valmistamamme rekvisiitta saa jatkaa elämäänsä toisenkin kerran jonkun tuttavamme lastenjuhlissa tai vaikka jossain tulevassa nukketeatterissa. Aika näyttää...

Mukavaa tammikuuta teille kaikille!