Baskerin tuunaus konekirjotuin kukkasin

Sain pari päivää sitten yhteydenoton asiakkaalta, joka toivoi minulta kukkakirjontaa uuteen viininpunaiseen baskeriinsa. Vastasin oitis, että asia järjestyy kyllä, sillä minulla on kova polte puutarhahommiin sekä käsitöihin, erityisesti ompelukonekirjontaan uppoutumiseen.

Tälläisestä pitkästä baskerista oli siis kyse. Asiakas toivoi siihen iloista kukkaiskuviointia, joka sijoittuisi melko laaja-alaisesti tuon keskusnupin ympärille.

Asiakas oli ostanut juuri itselleen viininpunaiset kengät, joiden värimaailmasta lähdin hattua työstämään. Hän kertoi myös, että Gudrun Sjöden - vaatebrändin boheemin romattinen tyyli oli hänelle hyvin mieluinen.

Baskerin koristeluun valitsin konekirjontalankavarastostani nämä kahdeksan väriä. Alalankoina käytin vanhoja puolanloppujani: ruskeaa, punaista, vihreää ja mustaa.

Kirjontatekniikaksi valikoitui minulle mieluisin tekniikka; Vapaa koneparsinta eli vapaakirjonta. 

Ensin hahmottelin kevyesti kuvioiden paikat ommellen ne ääriviivoin.

Ja sitten aloin täyttää suorapisto-ompeleita koneparsinnalla ees taas ja oikealle sekä vasemmalle ommellen. 

Koneparsinnassa ompelukone tikuttaa siis ommelta kokoajan samaan paikkaan ja kirjojan kädet  toimivat ompeleen ohjureina. Koneen syottäjänhampaat otetaan konekirjonnan ajaksi pois käytöstä.

Paininjalkana käytetään tälläistä silmukan mallista paininjalkaa.

Ja niin baskerin kuviointi alkoi valmistua yksi värialue kerrallaan.

Kun kuviointi oli valmis. Käänsin baskerin nurinperin ja katkoin kaikki langanpäät pois. Silitin baskerin höyryllä nurjalta puolelta isäni kanssa tekemääni hihanistutuslautaa hyödyntäen.

Ja niin tämä kukkaisbaskeri valmistui kolmessa tunnissa kaikkinensa. Ja asiakas oli kovasti siihen tyytyväinen.

Itseni yllätti se, että baskerin nurjapuolikin oli niin siisti, että sitähän voisi käyttää myös nurinpäin. Tällöin värimaailma olisi ruskanvärinen.

Eli yllätyksenä yhdestä baskerista tulikin kaksi baskeria. Sekä asiakas että minä olimme asiasta tosi iloisia.

Mukavia kukantuoksuisia päiviä teille kaikille tähän vuoteen 2022!

Kännykkäpussi tai pikkulaukku vapaakirjonnalla

Säilytätkö sinä kännykkääsi pikkupussukkalaukussa vai pidätkö puhelintasi taskussasi vai käsilaukkusi pohjalla?

Minä käytän vapaa-ajalla paljon suurta nahkasta ompelemaani olkalaukkua, josta kaivan kännykkää milloin minkäkin "tarpeellisen" rojun seasta. Työpäivinäni, sen sijaan, minun puhelimeni on olan yli, pitkässä rivassa keikkuvassa kännykkäpussissa, joita olen ommellut milloin mistäkin kankaasta. 

Tässä postauksessa esittelen kolme uusinta työpäiviin tekemääni villakangaspussukkaa. Kolme ihan vain siksi, etten osannut päättää mikä suunnittelemistani vapaakirjontakuvioista olisi paras.

Nämä pussukat syntyivät kotini käsityötarvikevaraston siivouksessa esiin pompahtaneista vetoketjuista, villakankaasta ja villanauhasta.

Kuviot pussukoihin kirjoin vapaalla konekirjonnalla eli vapaakirjonnalla eli koneparsinnalla.

Vapaassa konekirjonnassa ompelukoneen alasyöttäjän hampaat lasketaan alas. Alasyöttäjän hampaat ovat ne hampaat paininjalan alla ja puolakotelon päällä, jotka siirtävät ommellessa kangasta taaksepäin.

Paininjalkana käytetään ympyrän  tai ovaalin tai U-kirjaimen mallista paininjalkaa, parsinjalkaa. vapaakirjonnan ajaksi ompelukone säädetään koneparsinta - säädölle. Koneparsintasäädöissä paininjalka on hieman korkeammalla kankaan pinnasta kuin normaalisti ja langankireyskin voi olla hieman normaaliompelua löyhempi.

Vapaassa konekirjonnassa ompelukoneella voi ommella vapaasti eteen, taakse ja molemmille sivuille. Neula toimii ommellessa kynän tavoin, mutta niin, ettei nyt liikutettakaan kynää vaan piirrustusaluetta. Eli jos ompelija ei siirrä kangasta neulan alla, pisto tulee koko ajan täysin samaan kohtaan. Jos taas kangasta siirretään käsin oikealle, vasemmalle, eteen ja taakse, myös ommel kulkee siinä mukana. Vapaassa kirjonnassa ompeleina käytetään suoraa ja siksak-ommelta.

Lopputulos on aina uniikki ja vapaasti kirjotun oloinen. Kahta täsmälleen samanlaista työtä on lähes mahdotonta toteuttaa näin kirjoen.

Olen kirjonut tällä tavoin paljon erilaisia kuvioita moniin eri tuotteisiin, niin tilkkutöihin kuin vaatteisiinkin. Ja tämä onkin yksi minun lempparikirjontatekniikkani.

Tähän loppuun vielä haluan toivottaa teille kaikille Oikein mukavaa joulunaikaa ja terveyttä loppu vuoteen sekä vuoteen 2022!

Hame vanhasta tunikasta / mekosta

Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta todella paljon, sillä minulla oli ja on yhä teknisiä ongelmia kuvien siirron kanssa. Minulta hajosi nimittäin vuosien kiinteän yhteistyön jälkeen kamera ja ostin sitten tilalle uuden puhelimen, jossa oli hyvä kamera. Luulin, että selviäisin vain yhdellä aparaatilla, mutta nyt olen huomannut, että kuvien siirto älypuhelimelta läppärille onkin rakettitiedettä, johon minun yksinkertaiset aivoni ovat liian ymmärtämättömät. Sitten tuli tämä korona ja kotoilu-karanteenit, joten olen yhä vain tämän puhelimen kameran varassa, kun kauppaankaan ei oikein suositella nyt mentäväksi kuin ihan pakkotilanteissa. 

Käsitöitä olen tehnyt kuitenkin yhä paljon, sillä minulle se on oiva väylä perhepäivähoitajan työssäni viihtymiseen, oman pääni tyhjentämiseen ja sen tuntemiseen, että olen elossa ja tuotan jotain kivaa jollekin, jopa isommalle yhteisölle, kuten teille Neulanhaltija-blogin/Ig:n/Fb:n seuraajille.

Tässä postauksessa esittelen teille pellavaisen puutarhahameen, jonka tein itselleni ennen korona-kriisiä, kun elämä oli vielä kovin kevyttä ja ilmavaa.

Hameen työstin vanhasta pellava-tunikastani, josta tykkäsin tuollaisenakin paljon, mutta joka oli käynyt minun nykyiseen vaatemakuuni jotenkin liian "telttamaiseksi".

 Hameen leikkasin irti tunikasta heti hihojen ja pääntien alta.

Hihoista leikkasin taskupussit, joista ompelin taskun hameen toiselle sivulle. (Katso taskusta ensimmäien eli ylin kuva)

Hameen yläreunaan tein kaksi laskosta eteen ja kaksi taakse sekä vyötärölle kapean päärmeen. Taskun päälle ompelin napin ja tampin, jolla hameen vyötärön voi kiristää oikealle koolle. Hameesta tuli ihana ja se on varmasti päälläni usein.

Tätä postausta kirjoittaessani huomasin myös, että tämän blogin postauksia on vuosien varrella katsottu 705,050 kertaa. Aika hienoa, ainakin minun mielestäni. Tämän vuoksi ajattelinkin tässä lähipäivinä ja lähiaikoina järjestää muutamia arvontoja sekä täällä Neulanhaltija blogissani, että instagramissa  ja facebookissa. Palkintojakin olen jo miettinyt ja ne ovat tietysti itsetekemiäni :)

Mukavaa kevättä teille kaikille! Pysykää terveinä ja kaivakaahan kaapeistanne keskeneräiset käsityöt ja askartelut, jämälangat, jämäkankaat ja puupalikat jne esiin ja käyttäkää osa pakkokotoilu-ajasta käsitöidenkin tekoon. Siinä voi päästä vaikka hetkeksi kaiken muun unohtavaan Flow -tilaan!

Konekirjotut heijastimet lasten piirroksista

Marras- ja joulukuu ovat heijastimien käytölle ehdottomia kuukausia. Ulkona on iltaisin niin säkkipimeää, että ilman heijastinta kulkijat ovat todellisessa vaarassa.

Hoitolasteni kanssa käytämme iltapäivisin ulkoillessamme otsavaloja ja turvaliivejä, mutta hoitopaikan  ulkopuolista elämää varten olemme työstäneet monenlaisia  heijastimia. Tässä postauksessa esittelen teille lasten omista piirroksista konekirjonnalla valmistetut heijastimet.

Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa.

Tätä postausta varten sain Husqvarna Viking Suomelta käyttööni metallisen 180 x 130 mm kirjontakehyksen.

Metallinen kehys oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta nyt voin kyllä sanoa, että rakastuin siihen ensi kokeilemalla. Enkä kyllä aio kovin nopeasti tätä maahantuojalle palauttaa. Ähäkutti! 

Metallikehyksen idea pohjautuu magneetteihin, jolla kirjottava materiaali saadaan todella tiukasti kiinni metallikehykseen ilman, että kirjottavaa materiaalia täytyy pingottaa kahden kirjontakehyksen väliin (kuten muissa omissa kirjontakehyksissäni). Tämä säästää esimerkiksi arkoja materiaaleja kulumiselta / painautumilta  ja mahdollistaa kirjomisen "hankaliinkin" tuotteisiin, kuten pakkauksen kuvassa, farkun vyötärökaitaleeseen. Kertakaikkisen mahtava keksintö!!!!! 

Koska hoitoryhmäni lapset nauttivat piirtämisestä ja heidän piirroksensa ovat niin lystikkään suloisia, halusin tarjota heille mahdollisuuden ikuistaa oma piirros elämää suojelevaan kirjottuun huopaheijastimeen.

Eikö ole ihan älyttömän ihania piirroksia? Hoitaja täällä senkun huokailee päivät pitkät lasten taitoja.



Sur, rur...



Kuvasin kameralla lasten itse valitsemat piirrokset ja siirsin ne kuvatiedostoksi läppärilleni. Läppärillä käsittelin kuvat PREMIER +2 Embroidery -ohjelmalla.





Koska en ole saanut vieläkään hankittua piirtopöytää, siirsin jokaisen kuvatiedoston PREMIER +2  Sketch -ohjelmaan (Load Picture for a New Embroidery), jossa valitsin kirjottavan kuvan koon sekä metallikehyksen koon ja  jäljensin jokaisen piirroksen läppärin hiirtä apuna käyttäen PREMIER +2 Sketch - ohjelmassa.



Piirtäessäni hiirellä lapsen piirtämiä viivoja pitkin muodostui kuvaan valitsemallani tikeillä tehdyt kirjontaommelpistot.



Digitoivaa aluetta pystyy ohjelmassa helposti suurentamaan ja pienentämään, jotta kaikki yksityiskohdat on helpompi piirtää halutuiksi kirjontapistoiksi.

Lopuksi kirjontakuviot tallennettiin Export -toiminnolla tietokoneelle ja sieltä Copy-paste -toiminnolla muistitikulle. Tämä piirrosten digitointi kirjontakuvioiksi voi vaikuttaa ehkä vaikeaselkoiselta, mutta on itseasiassa aika helppo homma jopa tälläisellekin tietokonetumpelolle kuin minulle 

Ja sitten päästiin kirjomaan. Huopa- ja heijastinkangas laitettiin napakasti kehykseen. (Tässä kuvassa joku pikkukäsi on kyllä heilauttanaut näköjään yhtä magneettia vähän heikun keikun, eikä innokas kuvaaja ole kuvaa ottaessa sitä huomannut, hups!)

Voi sitä iloa, kun oma piirros kurkkasi hoitopaikan Husqvarna Viking Topaz 50 -kirjontakoneesta.

Vielä terävän ja uuden ompeluneulan vaihto ja niin lapset pääsivät konekirjontahommiin.

On se vaan jännä kone!

Kun jokainen lapsi oli kirjonut omat heijastinkuviot, minä leikkasin (heijastinmateriaalia säästääkseni) applikaatiosaksilla heijastimet.

Lenkkeiksi heijastimiin pääsivät vanhoista vaatteista irti otetut lenkit ja koukut.

Mä en kestä kuinka ihania nämä ovat!!!

 Sssssss, ssssssss!

 Brummm, Brummm....

Brymmmm, Brymmmm...

Valoa teidän jokaisen joulun aikaan ja muistakaa näkyä pimeässä!

Retkireppu neljällä ompelukoneen paininjalalla

Mitkä upeat ilmat meitä onkaan hellineen näin pääsiäisen aikaan! Mahtavaa, että kevät on saapunut!

Tässä postauksessa esittelen teille retkirepun, jonka valmistin prototyyppireppuna meidän perheen metsäretkille. Tarkoituksena olisi työstää näitä reppuja enemmänkin 12 v poikani kanssa yhdessä. Hän kerää näet rahaa omaan pelitietokoneeseen ja reppuja myymällä tietokoneen hankina voisi helpottua.

Prototyyppirepun työstin Iskun tehtaanmyymälästä lahjoituksena saamastani villahuovasta ja säkkituolikankaasta. Vuorina toimi lahjoituksena tuttavalta saatu uusi Marimekon puuvillasatiini ja solkina käytin vanhan nahkavyön solkia sekä vanhoista rikkinäisistä lastenulkoiluhousuista irroittamiani sokia.

Repun ompelin blogiyhteistyönä Husqvarnalta saamallani Husqvarna Viking Designer Topaz 50 -ompelukoneella. Repun ompelussa käyttin neljää erilaista ompelupaininjalkaa.

Vetoketjujalka E toimi hyvin kohdissa, jossa piti päästä työstämään ommel hyvin lähelle reunaa, kuten tässä, kun ompelin kiinni vyönsolkea kiinnitysvyöhön.

Kiinnitysvöiden reikien ompelussa käytin koneparsintajalkaa, jolla huolittelin tähtimäisesti reikien ympäristön.

Tikkauksissa käytin paljon A-paininjalkaa, jonka lovettujen suksien avulla on helppoa seurata ompeleeen kulkua tasaisesti.

Repputehdaskaverini olivat koko ajan hommassa mukana.

Paksuimmat saumat hurauttelin yläsyöttäjä-paininjalkaa apuna käyttäen.

 Ja niin reppu pääsi heti käyttöön ja sen toimivuus oli erittäin hyvä!

Leppoisia pääsiäispäiviä teille kaikille ja paljon luontoretkiä tulevaan kevääseen!