Brion lastenkangaspuiden loimitus

Olemme tutustuneet perhepäivähoitolasteni kanssa kankaankudontaan. Jokainen 4.-5-vuotias lapsi on valmistanut ohjauksessani pikku-maton tai pannualusen tms kudontatyön.

Ensin minun oli kuitenkin luotava loimet varastossani oleviin viisiin Brion lasten kangaspuihin.

Tässä postauksessa selitän kuva kuvalta lastenkangaspuiden loimituksen. Sama loimitusohje käy niin Brio-merkkisiin kuin Micki -merkkisiin lastenkangaspuihin. Omat lastenkangaspuuni olen ostanut 2,5 - 10 € hintaan käytettyinä kirpputorilta.

Olen tehnyt tämänkaltaisen postauksen tänne blogiin aijemminkin. Vanha Brio kangaspuiden loimien laittaminen -postaus on ollut yksi luetuimpia ja eniten kommentteja kerännyt postaukseni vuosien varrella. Tässä nyt sama postaus, mutta uusin kuvin ja uusin tekstein.

Olisipa kiva kuulla, jos joku tämänkin postauksen lukijoista, innostuisi kaivamaan omat vanhat Briot varaston kätköistä ja antaisi niiden taas paukkua. Tai että joku, tämän postauksen luettuaan, haluaisi pelastaa lastenkangaspuut kirpputorilta kotiin, oikeaan käyttöön.

Kangaspuiden loimet voivat olla monenlaisesta langasta tehty. Suosittelen kuitenkin, että loimi on tukevaa lankaa, joka ei rispaannu tai katkeile helposti, eikä myöskään ole liukasta käsitellä. Itse käytin tukevaa puuvillaista kalastajalankaa, jota olen saanut lähes 30-vuotta sitten mummoltani.

     (Kuva yllä Brio lastenkangaspuiden laatikossa tulleesta ohjelehtisestä)

Jos haet lasten kangaspuut varastostasi tai kirpputorilta, tarkista, että kangaspuiden puu- ja muoviosat ovat ehjät! Niissä ei saa olla halkeamia eikä lohkeamia. Myös kangaspuiden tukkien välilllä kulkevat valkoiset langat (eli kuvassa näkyvät pystyssä olevat langat kangaspuiden keskellä ja molemmissa reunoissa) ovat paikoillaan ja ehjät. Nämä langat siirtävät luhaa ja pirtakaidetta kudonnan aikana ylös ja alas sekä loimilankoja ja varpapuuta loimi- ja kangastukille.

Kangaspuun osat:

1) Loimitukin vipu
2) Loimiviriö
3) Luha
4) Loimitukki
5) Sukkula ja sen ympärille pyöritetty kude
6) Kangastukki
7) Pirtakaide
8) Luhan pirtavälit
9) Varpapuu

Helpot kuvalliset ohjeet kangaspuiden loimitukseen:

1) Päätä kudonnaisen haluttu leveys. (Minä käytin koko Lasten kangaspuiden pirtakaiteen mahdollistaman leveyden eli 20 cm = 40 loimilankaa)  Jos taas haluat kapeammaksi kudotun tuotteen, niin esim. 15 cm leveään tuotteeseen tarvitaan 30 loimilankaa.

2) Päätä kudonnaisen pituus. Lisää päätettyyn pituuteen jonkin verran ylimääräistä. Esim. jos haluat kutoa 100 cm tuotteen, niin loimilankojen on oltava vähintään 120 cm, sillä lankojen solmuihin kuluu lankaa. Kaikkien lankojen on oltava myös saman mittaisia.

3) Solmi loimilangat yksitellen varpapuuhun kangaspuiden loimitukin puolella. Tarkista, että solmu on pitävä. Pujota samalla jokainen loimilanka yksitellen kohdan 4) ohjeen mukaan sekä punaisen pirtakaiteen että puisen luhan pirtojen läpi.

4) Pujota loimilangat yksitellen punaisen pirtakaiteen väleihin ja puisen luhan pirtaväleihin. Huomaa, että reunimmaisen punaisen pirtakaiteen väliin tulee 2 loimilankaa, jotta reunasta tulee tukeva! Puisen luhan pirtaväleihin sen sijaan tulee yksi loimilanka jokaiseen väliin.

Loimilangat pujotettuna puisen luhan läpi.

5) Vedä loimilangat varovasti, mutta napakasti kireälle kangaspuiden etupuolelle. Kts. ohje 6).

6) Pyydä joku avuksesi kiristämään loimilankoja kangaspuiden etupuolelta, samalla kun pyörität loimilankoja tiukasti loimitukille.

Loimitukille loimilankojen pyöritys tapahtuu tätä punaista hammasratasta  manuaalisesti kädellä pyörittämällä.

On tärkeää, että loimilangat ovat tiukalla ja hyvässä järjestyksessä.

7)  Sido loimilankojen päät kangastukin puolen varpapuuhun napakoin solmuin. Muista tarkistaa samalla, etteivät loimilangat mene toistensa kanssa ristiin vaan ovat yhdensuuntaiset.

Fiksua on sitoa kaksi lankaa kerrallaan, mutta minä viisien kangaspuiden samanaikaisessa loimituksessa vähän oikaisin ja solmin (tässä kuvassa) loimet neljän langan nippuihin.

Kas näin.

8) Ennen varsinaista kudontaa on hyvä kutoa vähän "turhaa", jotta loimilangat järjestyvät lopulliseen oikeaan asentoon. Kuteena voi käyttää kapeaa räsyä, lankoja, olkia, oksia ym. Me käytämme toisen mummoni vanhoista lakanoista ja vaatteista, reilut 20-vuotta sitten, leikkaamia matonkuteita.

9) Kutominen näillä puilla on helppoa ja yksinkertaista. Käännät vain vuoron perään loimitukin vipua etukautta alas ja takakautta alas. Käännösten välillä pujotat kudesukkulan loimilankaviriöstä puolelta toiselle.

Joka toinen loimilanka on siis vuoroin ylhäällä ja vuoroin alhaalla.

Sukkula ja viriö

10) Kun olet heitellyt sukkulaa neljä tai viisi kertaa puoleta toiselle voit aloittaa kankaan kudonnan. 

Jos samaan loimeen työstetään usieta kudonnaisia, niiden väliin on hyvä laittaa (päättelysolmuja varten) esimerkiksi maito- tai mehutölkistä leikattu suikale. 

Kudonnaisia poistettaessa loimilangat katkaistaan pari kerrallaan esim. kartonkisuikaleiden puolesta välistä samalla langat solmien vuorotellen kudonnan molemmin puolin. Muistathan solmia puolisolmuun myös loimilangat ettei ne luiskahda pirran läpi.

 
Sama päättely esim. merimiessolmuin tehdään kudonnaisen molempiin päihin.

Ja tosiaan näillä kangaspuilla onnistuu myös ns.  luova kudonta, jossa kuteet pujitellaan loimikankoihin epäsymmetrisesti neulalla. Itse olen tehnyt luovalla kudonnalla tekstiilejä, joita löydät TÄÄLTÄ.

Oikein mukavia kankaankudonta hetkiä teille ihan jokaiselle!!! Ja tulkaahan seuraamaan @neulanhaltija -sivuja myös instagramiin ja facebookiin <3

Kudontaa pahvikehyksessä neulalla pujotellen

Tänään työstettiin hoitolasteni (kaikki lapset n. 5 v) kanssa pieniä pöllöjä neulalla kangasta "kehyksessä kutoen". Tämä työ oli lapsille hyvin mieluinen ja oiva aasinsilta tässä piakkoin alkavaan kankaankudonta jaksoomme. 

Tässä postauksessa kuva kuvalta pikkupöllöjen valmistus ja seuraavassa postauksessa ohjeet Brion lastenkangaspuiden loimituksesta eli loimien laitosta.

Pöllön kudontakehykseen tarvitaan tukevaa pahvia. Me käytimme akvarellilehtiön todella jämäkkää taustapahvia. Pahvin ylä- ja alareunaan leikkaisin kuusi n. 1 cm viiltoa. Pahvikehyksiä voi käyttää uudelleen ja uudelleen, eli niitä ei kannata heti hävittää.

Pujottelimme kalastajalangasta loimet kuvan osoittamalla tavalla.

Käytimme loimiin vain yhtä pitkää lankaa, jonka minä solmin tukevasti kudontakehyksen nurjalta puolelta.

Lasten kanssa kutoessa on mukavaa, kun  kutoo parillisilla loimilla. Silloin hyvä muistisääntö on, että kuteen pujottelu alkaa aina reunassa loimilangan alapuolelta.

Lapset hokivatkin neulalla pöllön raitoja pujotellessaan matraa: "alta, yltä, alta, yltä, alta, yltä".

Pöllön pään teimme yksiväriseksi harmaalla langalla pujotellen.

Minä tein omaan mallipöllööni myös jalat, mutta totesin samalla, että niiden tekeminen voi olla viisi-vuotiaalle liian vaikeaa, joten jätimme lasten pöllöistä jalat pois.

Kun pöllö on valmis, katkaistaan loimilangat nurjalta keskeltä poikki.

Langat solmitaan kolmen nippuihin. Nipuista muodostuu pöllön varpaat ja korvatupsut.

Lopuksi minä solmin loimilangoista tehdyt varpaat ja korvatupsut kiinni oksaan. Langanpätkät olivat jo niin lyhyitä, että lapsilta solmiminen ei olisi onnistunut. Suosittelenkin tekemään pahvikehyksestä hieman pidemmän kuin meillä, tällöin solmuille jää enemmän lankaa.

Lopuksi lapset vielä halusivat antaa pöllöilleen seuraksi tärkeitä juttuja. Yksi teki pöllölleen kirjoja.

Toinen kristalleja..

Ja kolmas pöllö oli saanut oksalleen munan, jota kovasti ihmetteli.

Ja oma pöllöni istui tietysti kevättä versovan oksan päällä, mitenkäs muuten.

Oikein mukavaa tammikuuta teille kaikille!

Minikokoisia taidetekstiilejä

Aika-ajoin elämässä tulee tienhaaraan, jossa täytyy päättää mitkä tiet jättää taakseen ja mille tielle haluaa astua. Minulle tämä mennyt kevät tarjosi tuon tienhaaran. Sain käydä läpi aikamoisen tunnemyrskyn ja koin tunteita, joita en vuosiin ollut tuntenut. Olin hukassa itseni, toiveideni, tarpeineni ja haaveideni kanssa. 

Minulle paras tapa käydä läpi päätäni ja tuntemuksiani on lukea viisaita sanoja kirjoista tai tehdä käsitöitä. Koska tämä blogini käsittelee tätä käsityöminääni, laitan tänne näitä kädentaidollisia päänsisäisen prosessini tuotoksia teillekin katseltaviksi.

Lapseni taidekoulun aikana paukuttelin ajatuksiani Brion lastenkangaspuilla muutamiksi pellavapohjiksi välillä kyynelsilmin, valillä intoa puhkuen. Illan pimeinä tunteina pistopistolta kokosin niihin ajatuksiani.

Tämä ensimmäinen kirjontatyöni käsiteli tukiverkkojani ja uutta alkua. Kuka seisoo myllerryksessäkin rinnallani, kuka ei? Astunko eräästä portista sisään vaikka tuulee ja kaikki on epäselvää vai jätänkö käymättä suosiolla tuon portin läpi ja etsin portin, jonka läpimeno ei pelota minua?

Tekstiilin pujotin Kreetan Malemen uimarannalta löytyneeseen puunoksaan toisen jo aijemmin tekemäni "Kuka minä olen? -minitekstiilin ja tyttäreni ensimmäisten sandaalien seuraan eteiseemme.

Toisen tänä keväänä syntyneen tekstiilin kanssa kävin läpi "Hedelmistään puu tunnetaan" -lausetta. Mitä jos hedelmiä ei edes ole? Tai mitä jos kaikki hedelmät ovat eri lajia? Onko silloin elämällä mitään virkaa? Onko tuottamaton puu yhteiskunnalle turha? Onko erilaisuus taakka, Luojan virhe vai rikkaus?



"Hedelmistään puu tunnetaan..." tekstiili pääsi Wili-pupumme pureskelemaan omenapuun oksaan roikkumaan.

Ja koska pienen ihmisen pää on joskus niin pullollaan ajatuksia ja pohdintoja, työstin vielä yhden työn, joka näistä kaikista oli minulle se kivulian.

Kirjonta työstyi yhden illan ja yön aikana kirpputorilta ostamaani käsinkudottuun pellavaiseen pikkuliinaan.

Työ käsitteli yksinäisyyttä ja hylätyksi tuloa. Sitä kuinka kovasti olisin halunnut istua kaiken opiskelukiireen keskellä kauniseen puutarhaani jonkun ystäväni, tuttavani, kaverini kanssa nauraen, kahvia lipitellen ja maailmaa syleillen. Mutta olin niin yksin ja erään ihmisen ikävillä sanoilla ja teoilla maahan lyöty, etten enää edes uskaltanut ottaa keneenkään yhteyttä, en edes niihin uskollisiin ystäviin, jotka varmasti olisivat tuleet luokseni vaikka läpi harmaan kiven. Vaikka puolisoni ja lapseni seisoivat rinnallani ja tukivat minua, on ystävien tuki minulle kuitenkin se voimavara.

Työni nimeksi tuli "Kuka istuisi samaan pöytään kanssani?"

Mutta koska elämä on ihana asia ja haavat paranevat sekä harmit helpottavat, olen taas jaloillani. Olen ollut itseasiassa jo pitkään. Olen kutsunut ystäviä, uusia ja vanhoja puutarhaani. Olen hymyillyt enemmän kuin ollut allapäin. Olen löytänyt oikean portin ja antanut puuni olla monihedelmäinen. Tie syksyyn alkaa olla selkeä. Minusta tulee perhepäivähoitaja ihanille lapsukaisille, joiden kanssa saan nauttia välipalaa puutarhassani vaikka joka ikinen päivä :)

Eli loppu hyvin, kaikki hyvin. Karikoita tulee jokaiselle aika ajoin. Olen iloinen, että selvisin niistä ja osasin päästää irti asioista ja ihmisistä, jotka sieluani syövät.

Mukavaa Juhannusta teille kaikille! Ja erityishalaus kaikille yksinäisille ja omassa elämässään solmussa oleville!!!! Elämä voittaa lopulta ja aurinko todellakin paistaa myös risukasaan :) !!!