Ommeltu nukke

Olen jo vuosia katsellut ihaillen instagramista ja pinterestistä käsintehtyjä, persoonallisia, luonnonmateriaaleista työstettyjä Steiner -nukkeja / Waldolf - nukkeja. Ne ovat kuitenkin vaikuttaneet melko monivaiheisilta työstää, joten olen vain tyynyt niitä ihailemaan.

Nyt kuitenkin päätin, yhtenä tylsänä helmikuun hetkenä, tarttua härkää sarvista ja työstää itselleni edes yhden prototyypin ommellusta nukesta.

Tässä postauksessa on vaihe-vaiheelta kuvaus nuken valmistamisesta.

Materiaaleina nuken vartalon valmistamisessa käytin ihonväristä luomupuuvillatrikoota ja valkoista merinolampaan hahtuvavillaa. 

Aluksi valmistin nuken pään ompelemalla trikoosta pitkulaisen pussukan ja täyttämällä sen kovaksi merinovillalla. Tämän jälkeen sidoin päähän muotoja naruin sekä aloin huovuttaa neulalla nukelle kasvojen kohoumia.

Lopulta peitin kohoumat vielä yksinkertaisella n. 20 cm x 15 cm trikoopalalla.

Kiristin palan samanvarat napakasti nuppineuloin nuken takaraivolle.

Leikkasin saksilla ylimääraiset sauman varat pois ja ...

... sitten ompelin käsin piilopistoin saumanvarat piiloon.

Seuraavana vuorossa oli nuken silmien, suun ja nenän ompelut pienen pistoin muliinilangalla.

Halusin nukelle suun, jolla voi imeä peukkua jännittävissä tilanteissa.

Sitten työstin nukelle vartalon, jonka täytin myös merinovillahahtuvalla.

Löysin varastostani yhdet nuken hiukset, jotka olin joskus repinyt pois nukketeatterinukeksi tuunaamaltani posliininukelta. Ompelin nämä hiukset tälle nukelle. Samalla ompelin takaraivolle pienen palan puuvillatrikoota, sillä nämä (ehkä vähän liian pienet ) hiukset eivät olisi riittäneet peittämään pään takakappaleen yhdistyssaumaa kauniisti.

Sitten alkoikin nuken puvustusvaihe. Puvustukseen käytin pikkutilkkuja mitä varastostani löytyi: puuvillaa ja villaa.

Ensin tietysti piti tehdä alushousut.

Sitten mekko.

Ja toki myös kengät.

Tälläinen pieni puutarhatyttö sieltä sitten alkoi syntyä <3

Ihan kiva nukke ensimmäiseksi prototyypiksi.

Wili-pupumme ihastui ainakin uuteen ystävään tulen palavasti <3

Mukavaa maaliskuuta ja kevään odotusta teille kaikille!

Puhpallura ja pokkuroija

Viime postauksessa kerroin Lahden kaupungin kirjaston Harry Potter Books Night -tapahtumasta, jossa tyttäreni touhusi "Ginny Weasleynä". Tässä postausksessa kerron vielä parista lemmikkieläimestä: Puhpallurasta ja Pokkuroijasta, jotka tyttären kanssa Ginnylle kirjaston tapahtumaan valmistimme.

Harry Potter -kirjoissa velhoilla on mitä kummallisempia lemmikkieläimiä. Yhdessä kirjassa kerrottiin Ginnyllä olevan oma pinkki pörröinen kääpiöpallura, jonka hän oli saanut isoveljiltään lahjaksi heidän omistamastaan Weasleyn WelhoWitsit -putiikista. Ja pitihän näinollen meidän sitten Ginnylle oma Puhpallura työstää.

Tyttären muokatessa Puhpalluraa, minä työstin tyttären toivomaa toistakin lemmikkieläintä, joka hyppää Ginnyn mukaan kirjastoon.

.

Pokkuroija tuli tutuksi Ihmeolennot -elokuvasta, joka on Velhomaailma -saagan uusi elokuvasarja., mutta mainittiin pokkuroijat mainittiin myös Herry Potter -saagassa. Pokkuroja on uskollinen ja avulias lemmikki.

Minun huovutusvillavarastoni ovat huvenneet nukketeatterirekvisiittojen valmistuksen myötä muutamaan pieneen kökkäreeseen vihreän eri sävyissä. Jotta villa riittäsisi tasavärisenä pokkuroivan valmistukseen, sainkin nyt kaivaa esiin karstani ja muokata pokkuroijaan sekoitusvihreää karstavillaa.

Olipa karstaaminen terapeuttista puuhaa...

Tytär valmisti pokkuroija luurangon piippurasseista.

Villa kieputettiin piippurassin ympärille.

Ja sitten kevyesti viillaa siveltiin saippuavedellä tiiviimmäksi pinnaksi.

Lopuksi pokkuroija pääsi kunnon vatkaukseen saippuan ja kuuman ja kylmän veden välillä.

Ja niin kaverukset kiipesivät Ginnyn laukkuun ja olkapäälle ja lähtivät tutustumaan Kirjaston Harry Potter -tapahtumaan Ginny Weasleyn kanssa.

Taianomaista kevättä teille kaikille!

Virkattu hevosjakkara

Meille on syntynyt ihana mustavalkoinen varsa. Nimeä sillä ei vielä ole, mutta voi kuinka sillä on jo ratsastettu paljon. Varsa syntyi omasta suunnitelmastani, tyttäreni toiveesta, minulle tyypillisellä yritä-erehdy-pura-korjaa-tekniikalla virkaten ja ommellen.

Varsan pään syynnystä olenkin jo postannut aijemmin täällä blogissa. Koska minulla on intoa toisinaan (aika useinkin) enemmän kuin taitoa, ja tapa tehdä ja ajatella työvaiheita ja tuotteen designia samaan aikaan valmistuksen kanssa, jouduin hieman korjaamaan alun värivirheitä varsan turvassa kankaanpainoväreillä. Siitä postauksen löydät täältä. Värin kiinnittämisen virkkuupintaan tein kiertoilma uunissa.

Seuraavaksi täytin pään vanhasta tyynystä puretulla vanulla (Kiitos tyynyvanusta Riikka J!). Täytettyäni tyynyn päätin tehdä tämänkin työvaiheen uudelleen, sillä valkoinen vanu näytti kamalalta (kotikutoiselta) silmukoiden välissä.

Iskun tehtaanmyymälästä saaduilla verhoilukangas-näytteillä sai hyvin työstettyä varsan päähän mustan samettivuorin. Mustaa lakanakangasta tai trikoota ei tästä talosta äkkisältään löytynyt.

Ompelin varsan selän Iskun tehtaanmyymälästä ostetulla mustalla paksulla villahuovalla ja selän väliin sujautin vielä samaisesta paikasta ostetun ohuen suberlonpalan. Päätä muotoilin hieman enemmän varsan näköiseksi sitä "oikeista paikoista" langalla kiristellen.

Silmät ompelin huopakangastilkuista. Villalankana varsassa käytin KARISMA -nimistä 100 % villalankaa, jota ostin Kärkkäiseltä. Se oli ihanan tuntuista käsille ja helppoa virkata.

Jokaiseen kavioon tein virkkaamalla raidalliset sukat.

Selän ympärille tein pykäpistoja ja niihin virkkasin viiden sentin reunuksen, joka tuki ja huolitteli varsan selän.

Ja lopuksi vielä häntä. Varsan pään sisään sujautin vielä ennen kiinnittämistä laudan, jotta pää varmasti pysyy tukevana. Sukat liimasin kiinni jakkaranjalkoihin vanhan ajan maitoliimalla.

Kun varsan valjaista vetää, varsa liikuttaa päättään, aivan kuin sillä ratsastaisi oikeasti.

Ja niinhan sillä on ratsastettukin, jihaa!!!!

Onneksi tänä vuonna on paljon omenoita, että lasten heppaleikkeihinkin riittää omppuja hepoille syötettäväksi. Keppari- ja muut hevoleikit ovat meillä nyt nimittäin tosi IN.

Jihaa!!!!!

Pandoja hernepusseissa ja Ähtärin eläinpuistossa

Aina joskus käy niin, että minulla on vain yksi hoitolapsi päivähoidossa. Tällöin teemme ex-temporee specialjuttuja, lapsen omien toiveiden pohjalta. Joskus on käyty kirpparilla, joskus syöty burgerit, joskus levätty päivälepo trampoliinilla, joskus käyty shoppailemassa leluja ja joskus katsottu lasten aamuohjelmia telkkarista.

Tässä muutama päivä sitten yksi 3-vuotias ihanuus oli ainokaisena ja toivoi että ompelemme hoitopaikkaan hernepusseja, joilla temppuiluun oli kovin ihastunut omalla kesämökillään. Ja näinhän me teimme!

Lapsi sai itse valita kankaan hernepusseihin kangasvarastostani. Kankaaksi valikoitui Almandiinin ihastuttava Pandat-puuvillakangas. Kankaan ostin Almandiinilta Lahden Kätevä ja tekevä -messuilta. Almandiinin kankaisiin pääset tutustumaan täällä.

Lapset tykkäävät tosi paljon ompelusta, ihan nämä pienetkin. Ommellen saa niin nopeasti valmista ja työnjälki on koneella ommellen "ihan kuin kaupasta ostettu".

Ja paras palkinto ompelusta oli tietysti se että hernepussit sai heti käyttöön. Ne lentelivät trampalla taivaalle asti, niiden yli hypittiin ja niitä kopiteltiin. Ne päässä, selässä ja jalkapöydällä tasapainoiltiin ja pehmotkin laitettiin päiväunille niiden päälle.

Pusseja valmistui seitsemän kappaletta ja niihin meni 4 pussia herneitä, jotka mieheni kipaisi meidän ommellessa lähikaupasta ostamassa.

Kuin sattumaa, pari päivää hernepussien valmistumisen jälkeen päätimme lähteä perheellä Ähtäriin Lumi ja Pyry -pandoja katsomaan. Ja voih, kuinka suloisia ne olivatkaan!!! Niin rentoja nautiskelijoita, että itsekin aivan koin meditatiivista rauhoittumista. Molemmat mussuttivat bambuversojaan letkeästi köllötellen ja ulkona oikaisivat itsensä selälleen kuin olisivat ottaneet aurinkoa. Olisi upeaa ollut tehdä tuonne retki hoitolastenkin kanssa, mutta noin pitkä matka Lahti-Ähtäri-Lahti, olisi ollut yhtä piinaa pikkuihmisten kököttää hikisenä autossa. Myös Ähtärin pääsyliput olivat jo viisihenkiseltä perheeltä aika suolaisen hintaiset. Mutta oli ne Pandat kyllä suloisia <3. Itse yövyimme Ähtäri-päivän jälkeen mökillämme, joka sijaitsee asiallisen matkan päässä Ähtäristä.

Minä jatkan vielä muutaman päivän töitä ja sitten siirryn kesälaitumille oman perheeni kanssa.

Mukavaa kesää teille kaikille!!!!!