Ommeltu nukke

Olen jo vuosia katsellut ihaillen instagramista ja pinterestistä käsintehtyjä, persoonallisia, luonnonmateriaaleista työstettyjä Steiner -nukkeja / Waldolf - nukkeja. Ne ovat kuitenkin vaikuttaneet melko monivaiheisilta työstää, joten olen vain tyynyt niitä ihailemaan.

Nyt kuitenkin päätin, yhtenä tylsänä helmikuun hetkenä, tarttua härkää sarvista ja työstää itselleni edes yhden prototyypin ommellusta nukesta.

Tässä postauksessa on vaihe-vaiheelta kuvaus nuken valmistamisesta.

Materiaaleina nuken vartalon valmistamisessa käytin ihonväristä luomupuuvillatrikoota ja valkoista merinolampaan hahtuvavillaa. 

Aluksi valmistin nuken pään ompelemalla trikoosta pitkulaisen pussukan ja täyttämällä sen kovaksi merinovillalla. Tämän jälkeen sidoin päähän muotoja naruin sekä aloin huovuttaa neulalla nukelle kasvojen kohoumia.

Lopulta peitin kohoumat vielä yksinkertaisella n. 20 cm x 15 cm trikoopalalla.

Kiristin palan samanvarat napakasti nuppineuloin nuken takaraivolle.

Leikkasin saksilla ylimääraiset sauman varat pois ja ...

... sitten ompelin käsin piilopistoin saumanvarat piiloon.

Seuraavana vuorossa oli nuken silmien, suun ja nenän ompelut pienen pistoin muliinilangalla.

Halusin nukelle suun, jolla voi imeä peukkua jännittävissä tilanteissa.

Sitten työstin nukelle vartalon, jonka täytin myös merinovillahahtuvalla.

Löysin varastostani yhdet nuken hiukset, jotka olin joskus repinyt pois nukketeatterinukeksi tuunaamaltani posliininukelta. Ompelin nämä hiukset tälle nukelle. Samalla ompelin takaraivolle pienen palan puuvillatrikoota, sillä nämä (ehkä vähän liian pienet ) hiukset eivät olisi riittäneet peittämään pään takakappaleen yhdistyssaumaa kauniisti.

Sitten alkoikin nuken puvustusvaihe. Puvustukseen käytin pikkutilkkuja mitä varastostani löytyi: puuvillaa ja villaa.

Ensin tietysti piti tehdä alushousut.

Sitten mekko.

Ja toki myös kengät.

Tälläinen pieni puutarhatyttö sieltä sitten alkoi syntyä <3

Ihan kiva nukke ensimmäiseksi prototyypiksi.

Wili-pupumme ihastui ainakin uuteen ystävään tulen palavasti <3

Mukavaa maaliskuuta ja kevään odotusta teille kaikille!

Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkin tuunaus

 

Tämä postaukseni sisältää vaihevaiheelta kuvat käsin applikoinnista sekä kuvia kahdesta upeasta Isoäidin kukkatarha -tilkkutäkistäni.

Tämän projektini käynnisti oma pyrkimykseni löytää edes jotain flowta elämääni tämän korona-ajan ja pimeän talviajan iloksi. Koska kaipasin kovasti mielekästä tekemistä, aurinkoa ja puutarhapuuhiani, lähdin selvittelemään ajatuksiani kävelylle. Kävelylenkkini johdatti minut, aivan ennalta suunnittelematta, Pelastusarmeijan kirpputorille, josta löysin tämän upeaakin upeamman 100% käsinommellun, ehjän, puhtaan ja hajuttoman Isoäidin kukkatarha - tilkkutäkin.

Elämä hymyili minulle, sillä tarkoituksenani olikin kirpputorin sisälle astuessani etsiä käsiini sieltä jotain tilkkutyökankaita, koska muistin kävelylenkkini aikana, että tilkkutöiden tekeminen saa minut aina loistamaan. No, ei löytynyt kankaita, mutta löytyi kokonainen tilkkutäkki neljällä eurolla! Se aivan huusi minulle: "Ota minut! Kuulun sinulle! Anna minulle uusi elämä! Tee minulle hyvää! Minä lupaan olla sinulle uskollinen ilontuoja!"

No, minua ei tarvinnut yhtään leperrellä. Peitto oli ihan pakko ostaa ja pelastaa hyvään kotiin.

Tilkkutäkki oli ommeltu minun lapsuuteni puuvillakankaista, ilmeisesti ompelijan perheen pussilakanoista tai tyynyliinoista. Pienen pienet Hexagon-tilkkuja yhdistävät ompeleet oli ommeltu todella siististi käsin ja tikkaus tehty vahvalla langalla huolella, käsin myös, tottahan toki. Minä koin , että tälläisen peiton palastaminen ja tuunaaminen uuteen kukoistukseensa on jo tekstiilimuotoilunopettajan ammattivelvollisuus. Tämä käsin tehtävä tilkkutöiden ompelu on melko varmasti katoavaa kansanperinnettä.

Kirpputorilta kotiin palattuani löysin hoitolasteni "majanrakennuskangasvarastosta" vihreää, anoppini antamaa retrolakanaa, josta päätin työstää ensitöikseni Isoäidin ruusutarhaan vähän ruusun lehtiä.

Käsin tehtävään applikaatioon tarvitaan vahvaa kartonkia tai pahvia, terävä & ohut neula, ompelulankaa ja silitysrauta ja -lauta.

Pahvista leikataan halutun kokoinen kuvio, kaavain. Kaavaimen avulla leikataan applikaatiokankaasta n. 1 cm kaaviota suurempi pala, joka harsitaan pitkin pistoin reunoiltaan ympäri.

Harsinnan jälkeen harsinlangan molemmista päistä kiristetään, jolloin ylimääräinen kangas kääntyy applikaatiokuvion saumanvaroiksi.

Kiristyksen jälkeen harsinlangan päät solmitaan toisiinsa kiinni ja applikaatiotilkku silitetään silitysraudalla pahvinpala sisällään. 

Silitys kannattaa tehdä aina applikaatiokuvion oikealta puolelta.

Silityksen jälkeen pahvikaavain otetaan varovasti taittaen pois tilkun sisältä.

Valmis applikaatiokuvio, Isoäidin ruusutarhan ruusun lehti.

Kuviot ovat valmiit ommeltaviksi.

Ompelun ajaksi applikaatiokuviot voi kiinnittää nuppineuloin halutuille paikoille. Minä ompelin applikaatiolehdet tilkkutäkkiin piilopistoin. Eli niin, että neula ottaa kiinni pienen piston verran vuoroin applikaatiokuvion saumanvarasta, vuoroin tilkkutäkistä. Ompelun eteneminen tapahtuu piilossa kangaskerrosten välissä.

Piilopistot voivat olla maksimissaan 4 mm pituisia.

 

Ja niin tämä upea Isoäidin ruusutarha sai lehtiä koristeekseen. Kesällä kun vietämme aikaa kesämökillämme, otan tämän tilkkutäkin mukaamme ja kirjon sinne tänne vielä muutamia puutarhan tärkeitä hyönteisiä. Sitten tästä täkistä tulee täydellinen puutarhatäkkini, jonka alle on ihan kietoa itsensä viilenevissä kesäilloissa ja katsella puutarhani kukkaloistoa.

Tähän loppuun vielä muutama kuva vuosia sitten tekemästäni sini-turkoosi-vihreästä käsintikatusta isoäidin puutarha -tilkkutäkistäni.

Tämän täkin tilkut yhdistin toisiinsa ompelukoneella, mutta tikkasin sen aikani kuluksi käsin.

Tässä vähän tikkausta tilkkutäkin taustapuolelta.

Vanhan tilkkupeiton korjaus

Meillä on menossa kodissamme lämpöputkiremontti. Koko koti on mullin mallin. Pattereiden edessä olevien kaappien tyhjentäminen on työllistänyt minua viimeisen viikon ajan.

Kaappeja tyhjentäessäni löysin vuosia sitten äitini minulle palauttaman tilkkutäkin, joka oli vuosien käytössä repeytynyt pahoin. Olin siirtänyt täkkiin tarttumista ja sen tuunaamista uudeksi monta vuotta, sillä täkin muotokieli tai haalistunut ulkoasu ei puhutellut minua yhtään. Olin valmistanut täkin batiikkikurssilla v. 1996. Kerran heitin sen jo roskiinkin, mutta sitten tulin katumapäälle ja viikkasin sen tilkkutyömateriaalikaapin perälle.

Vanhoille (jo silloinkin hiutuneille lakanoille) työstämäni batiikkitilkut olivat lukuisissa pesuissa repeytyneet, mutta paksulla puuvillalangalla käsin tehdyt tikkaukset olivat vielä moitteettomat. Tikkauksia vain oli aivan liian vähän! Tuolloin olin vielä niin untuvikko tilkkutöissä, etten käsittänyt tikkauksien tarpeellisuutta täkin kestämisen kannalta. Enkä sitä, että tilkutyötä ei kannata työstää vanhoista lakanoista. Nyt käsitän :).
 

Minulla ei ollut nyt lainkaan viitselijäisyyttä alkaa työstämään peittoon paikkoja pienistä tilkuista vaan otin tilkkukankaistani suuret palat, joista leikkasin isoja renkuloita, olkoot vaikka donitseja tai uimarenkaita. Näillä renkuloilla ajattelin päällystää kaikki batiikkirenkulat.

Ensin ajatus oli työstää renkaat käsin ommellen, sillä, uskomatonta mutta totta, minulla oli yhä tuota samaa oranssia helmilankaa jäljellä! Lanka on muuttanut kanssani Kuopioon, Tervolaan, Ouluun ja Lahteen. Ressukka on matkanut kanssani yli 20 vuotta!

Mutta muutaman renkulan käsin tikattuani päätin, että se oli sitten siinä ja kaivoin ompelukoneen esille.

Ja niin se sitten valmistui kädenkäänteessä, uusiopeitto. Ja hui hai, että samassa peitossa on sekä käsin- että konetikkausta. Joskus on annettava nopeutetuille työtavoille valta. Haluan tehdä tänä kesänä muutakin kuin tätä peittoa.

Peiton reunaan tikkasin uuden vuosiluvun, jotta käyttäjä näkee, että peittoa on työstetty pariin otteeseen. Saas nähdä korjaanko tätä taas 21 vuoden kuluttua :). Tikkauksia ainakin voin tehdä joskus lisää, jos tekemisenpula iskee, sillä mielestäni niitä on edelleen aivan liian vähän.

Toivotaan pikaisesti uimakelejä, että saadaan kesäloma tuntumaan lomalta. Tämän peitonhan voisi ottaa vaikka rantapeitoksi uimarannalle.

Mukavaa kesää kaikille ja onnea kaikille koulutyönsä päättäneille!

Neulanhaltija-blogi jää myös kesälomalle, eli postauksia on tiedossa kesäaikaan hyvin harvoin, jos ollenkaan.

Heippa!