Helmitöitä lasten kanssa

Huomenna 17.9 klo 13-17 Lahden Pikkuvesijärvellä eli lahtelaisittain Pikkuveskulla on meidän yksityisten perhepäivähoitajien järjestämä KOKO PERHEEN RIEMUKAS SYYSPÄIVÄ. Tapahtumassa on mm. poniratsastusta, pomppulinnoja, onnenpyörää, kasvomaalausta, temppurataa, lelunvaihtopiste, makkaranpaistoa ja kahvila. Minä toimin yhtenä ohjaajana ilmaisessa helmiaskartelupisteessä.

Pajaa varten lukuisat perhepäivähoitajat lahjoittivat minulle puuhelmiä ja rautalankaa askarteluvarastoistaan.

Omat hoitolapseni pääsivät tekemään näytteitä ja se osoittautuikin erityisen mielekkääksi puuhaksi.

Yksinkertaisista helmiympyröistä saa iloa niin helmien pujotteluvaiheessa kuin valmiina helmirinkulanakin.  Helmirinkulaa voi käyttää rannekoruna, pannunalusena, ikkunakoristeena, pehmolelun kaulapantana tai vaikka tulevana jouluna joulukuusen koristeena

Näkemisiin siis lahtelaisten lapsiperheiden kanssa huomenna Pikkuveskulla klo 13-17. Mukaan kannattaa ottaa pikkurahaa pikkuostoksia varten. Syyspäiväntuotto käytetään Perhepäivähoitajien virkistäytymiseen ja siitä lahjoitetaan osa ensi- ja turvakodille.

Samaan aikaan Lahden satamassa on muuten kalamarkkinatkin, joten Vesijärven rannalta löytyy nyt sunnuntaipäivälle puuhaa ja nähtävää kerrakseen.

Tuunattu kristallikruunu

Tyttären joululahjatoive -projekti: "Oma huone" on edistynyt. Tein pari edullista kauppaa Tori.fi -palvelussa ja nyt huoneeseen on saatu toiveiden mukainen "kristallikruunu" ja pinkki matto. Toiveena olleita pinkkejä seiniä en aio toteuttaa. Katsotaan nyt ensin tytön ilmettä kun saadaan kruunu kattoon ja matto lattialle. Jos pinkkiä vielä jää haaveista uupumaan, maalaan yhden huoneen ruskean arkistokaapin pinkiksi ja ostan vaikka pari pinkkiä sisustustarraa valko-beessi-raitatapetti seinille.

Alkuperäiseen kattoruunuun  kuului muutama "kristalli", kolme kuvan kristallipötköä kuhunkin lampettin. Lamppu olisi ollut ihan ok näinkin (enemmän aikuisen makuun), mutta annoin nyt mennä "hieman" överiksi. Ainahan lamppua voi risua helyistään jos niin haluaa.

Kaivoin esiin rautalankaa ja kaikki työhuoneelle päätyneet "kristallit" ja muovihelmet. Näistä sitten työstin fiiliksen mukaan helmipötköjä ja helyjä kruunua koristamaan. 

Nyt vain suvun sähkömies jokupäivä kylään ja lamppu kattoon. 

Huoneen vanha (minulle hyvin rakas) Wirkkalan lasilamppu saa siirtyä tämän huoneen kitchin tieltä olohuonettamme valaisemaan. Huoneen lattiaa koristavan pinkin Juhannusruusu -maton ostin myös tori.fi -palvelun kautta. Olin muuten aika yllättynyt kuinka paljon pinkkejä mattoja oli tarjolla pelkästään Päijät-Hämeessäkin. Minulle tuli ihan valinnan vaikeus kaikesta tarjonasta. Vielä muutama huoneen huonekalu pitäisi maalauttaa miehelläni ja eiköhän tämä projekti ole sitten avajaisia myöten valmis.

Nämä minun postaukseni eivät ole nyt lainkaan jouluisia, mutta jotenkin en vaan tänä jouluna ole jaksanut hösätä joulujuttujen kanssa. Kaikki joulukrääsä saa minut nykyään voimaan pahoin. Meillä vietetään varmaan tänä vuonna hyvin pelkistettyä valkoista joulua. Nukketeatterini "Joulun paras lahja" -nautiskelkoon rauhassa jouluntunnelmaansa : ).

Leikkisynttärikekkerit

Ihana viikonloppu takana. Ja todella mielenkiintoinen ja tapahtumarikas viikko edessä. Eilinen huipentui meidän perheen yhteisiin leikkisynttärikekkereihin. 

Synttärisankarina oli nuorimmaisemme pehmokoira nimetään "Kultakaivos". Synttäreitä varten työstimme lasten kanssa läjäpäin pikkuherkkuja. 

Ensin rasvasimme pienet ja isommatkin kätöset ja sitten tartuimme innokkaina Sinellistä perjantaina hankittuihin askartelumateriaaleihin.

Herkkujen valmistukseen käytimme valkoista ja terrakotan väristä savea, joka kuivaa ilman vaikutuksesta (ei tarvitse uunia) ja Foam Clay - massaa, jota nimitämme lasten kanssa nomparellimassaksi.

Ja lisäksi herkkujen koristeluun hyödynsimme kaiken maailman helmiä, joita varastoni pursuilee siellä ja täällä.

Lopputulos Kultakaivoksen synttärikekkereille oli tämän tapainen. Mm.näitä herkkuja valmistamme myös kädentaitosynttäreilläni, joita tuolla työhuoneellani tarjoan. Meillä näitä herkkuja valmistivat yhtä suurella innolla niin tytöt kuin pojatkin. Kukapa ei herkuista tykkäisi?!

Herkkujen lisäksi meidän kolmevuotias teki ihan itsesuunnitellen mielestäni aivan mahtavia kutsukortteja helmistä ja kirjatuunauksista ylijääneistä kirjansivuista.

On hienoa nähdä kuinka lapsetkin nauttivat työhuoneellani touhuamisesta. Huone on lähes aina käytössä. Olen siitä hyvin hyvin onnellinen : ).

 Mukavaa viikkoa teille kaikille lasten kädentaitojen siivittämänä!

Ja kädentaitojen ohjaajat ja lapsiryhmät. Lokakuun ajan tarjoan ILMAISEKSI "Prinsessa ja herne" -pöytäteatteria Lahden alueella. Ottakaa reilusti yhteyttä niin sovitaan esitys ja kerron esityksestä tarkemmin. Mm näitä juuri syntyneitä herkkuja on nähtävillä kyseisen esityksen juhlapöydässä!

Korunkudontaa ja arjen henkireikiä

Korun kudonnan makuun kun pääsee ei sitä malta oiken lopettaa. Kutoessa uusia koruideoita ja muitakin ideoita tulee päähän vaikka millä mitalla ja vierellä lojuvat keskeneräiset projektitkin hengittävät niskaan. Kaiken kukkuraksi sain parin päivän kuumeen ja siitä seuranneet mojovat lihassäryt. Mutta hymy on silti herkässä. Minut hyväksyttiin taideteollisuusliitto Ornamon täysjäseneksi ja käsityöopettajaliiton jäseneksi. Mahtavia liittoja molemmat ja uskon, että saan niistä vielä paljon iloa itselleni. Jo nyt molempien liittojen lehdet tai pitäsikö sanoa magaziinit olivat kuin herkkulautaset edessäni. Ihania mukaansatempaavia juttuja ja kauniita kuvia ja erityisesti kolleegallista vertaistukea, ah!

Kaiken tämän lisäksi pääsin eilen illalla viettämään arjen henkireikää Millan Putiikkin kanta-asiakasiltaan. Se on yksi hyväntuulen kaupoistani täällä Lahdessa. Sain ilokseni kaverini Minnan mukaani, hän toimi myös iltamme kuvaajana. Kuvia Millan putiikin ihanista tunnelmista löytyy Minnan blogista. Kun on lähes yhdeksän vuotta ollut kotona lasten kanssa, on upeaa viimein päästä välillä tuulettumaan naisellisten höpötysten ääreen. Ennen minulle kotoa pois lähteminen oli todella työlästä,  mutta  nyt viimein olen alkanut ottaa myös omaa aikaa - aikaa ilman yhtään lasta helmojen suojissa. Ihan Mahtavaa!

Mutta taas korujen kudonnan maailmaan...

Toisen protokoruni valmistin kalastajalangasta, jota sain vuosia sitten useita keriä jo edesmenneeltä Tyyne-mummultani. Päätin tehdä tähän koruun enemmän kudetta ja vähemmän helmiä. 

Korusta tuli kooltaan tyttäreni ranteeseen täydellisen sopiva. 

Koska luonnonvalkoinen kalastajalanka näytti näiden turkoosien helmien rinnalla likaiselta ja siltä itseltään eli kalastajalangalta, päätin kokeilla tähän koruprotoon värjäystä. Nakkasin Dylon värikylpyyn kuumaa vettä + suolaa ja korun tunniksi lillumaan.

Tälläinen petroolin värinen koru sieltä sitten sukelsi huuhteluveteen. 

Jälkiliemeen pääsivät vielä pitsinauhatkin uiskentelemaan.

Koru istui tyttäremme turkoosiin mekkoon kuin nakutettu, mutta kun kolmevuotias päättää, että häntä ei tänään kuvata, niin HÄNTÄ EI TÄNÄÄN KUVATA! Joten kuvitelkaa hyvin toisiinsa sointuva turkoosi-ruskea mekko ja tämä koru, jonka äiti sai kuvata ohimennen Peppi Pitkätossu -elokuvan aikaan.

Sain myös hankittua viime postauksen jälkeen TIGERistä 4 €:lla tämä puiset pienet korujen tekoon tehnyt kangaspuut. Ihan näppärät varmaan, mutta aivan liian lyhyt loimien pituus. Koru ei riittäsi sellaisenaan edes lapsen ranteen ympäri. Ohjeissa olikin käytetty nahkanauhoja korun kiinnittimenä. Minä en tykkää roikkuvista nauhoista ranteissani, kun ne roikkuu aina ruuissa, joten aijon katkaista puut kekseltä poikki ja jatkaa niitä pidemmiksi. Pistän jonkunlaisen kiilan palojen väliin, niin johan saan mittaa korulle lisää. Jos joku innostuu korujen teosta, niin TIGERistä kannattaa pian hakea omansa, niillä kun vaihtuu tuo tarjontasykli niin tiuhaan, että minä en ainakaa pysy perässä tuollaisessa tavaranvaihto hopussa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Kudontaa kudontakehikolla

Olen nyt innostunut koruista, vaikka käytän niitä itse asusteina todella harvoin. Koruja on vain niin mukava piipertää ja ne mahtuvat niin pieneen tilaan, että inspiraation iskiessä ei tarvitse lainkaan huolehtia siitä mihin tämänkin tuotteen lopulta sijoitan. En minä noita sijoitusongelmia mieti muutenkaan kovin paljoa, mutta joskus sitä hieman itseäkin tympii kotona tilaa vievät useat huovutus- tilkkutyö- ja kirjontanäyte/tuote/kokeilu -laatikot ja mapit. Oli se vaan niin näppärää, kun oli työssä kodin ulkopuolella. Työpaikan kaapit oli oivia tiloja säilyttää kaikkea tuota opetusmateriaalia, jota työstän jatkuvasti lisää ja lisää... Ottakaa nyt ihmeessä joku minut töihin ennenkuin alan tuhoamaan vanhimpia näytteitäni tilanpuuteen takia ; ) ! 

No, mutta takaisin korujen maailmaan....

Ostin muutama vuosi sitten INFO-kirjakaupan alesta tälläiset korujen ja nyörien "kangaspuut" varastoon, että sitten joskus kun pääsen unelmieni ammattiin käsityön tai kädentaitojen opettajaksi, niin pidän näitä yhtenä nopeiden oppilaiden lisäkäsityöjuttuina. Nyt näin näitä kudontakehyksiä / kudontakehikkoja myytävänä puisina TIGERissä ja päätin kaivaa korkkamattoman pakkauksen kaapistani. Innostuinkin sitten korukudonnasta niin, että joutunen varmaan hakemaan TIGERistä heidänkin puut kokeiluun, sillä kaipaisin kymmenisen centtiä lisää kudontapituutta. Jos joku lukijoista tietää vastaavia kudontakehikkoja myyvän kaupan jossain, niin laittakaa kommenttia, niin halukkaat lukijat saavat käydä ostamassa omansa.

Tämän korupakkauksen sisältö oli tämmöinen: Kudontakehikko, muovihelmiä, muliinilankaa, puuvillaista ompelulankaa ja rautalangasta taiteltu kudontaneula sekä ohjelipare. Maksoi muistaakseni muutaman euron siellä alekorissa.

Ensimmäiseen helmikudontakokeiluuni laitoin 7 vihreää loimilankaa tilkkutöiden tikkauslangastani. Vihreää siksi, että näkisitte paremmin kuvista miten homma toimii. Kehikkoon tulee laittaa aina yksi lanka enemmän kuin leveyssuuntaan tarvittava helmimäärä. Kaikkien loimilankojen tulee olla saman pituiset! Langat sidotaan molemmista päistään yhteiseen solmuun ja solmu lankoineen asetellaan kuvan osoittamalla tavalla kudontakehikkoon. Kaikkien loimilankojen on oltava yhtä kireällä. Loimilangat kiristetään solmua sinisen puolan piikkeihin painamalla ja sinistä puolaa kiertämällä. 

Kudontalangasta tehdään solmu reunimmaiseen loimilankaan kuvan osoittamalla tavalla. Solmuun kannattaa jättää vähän "häntää", jotta "häntä" voidaan vielä päätellä kudotun korun reunaan.

Kudontaneulaksi käy hyvin tälläinen ohuesta rautalangasta taiteltu neula. Tälläinen neula ei pistä kutojaa sormeen ja se muotoutuu littanaksi pienissäkin helmien reijissä.

Ensiksi kannattaa kutoa ainakin neljä kerrosta palttinasidosta, eli yhden loimilangan yli ja yhden loimilangan ali vuorotellen. Kuteet kiristetään tiiviiksi kudonnaiseksi sormin.

Kun korua on kudottu vähintään neljä kerrosta voi siihen alkaa lisätä helmiä. Helmet pujotetaan kudelankaan ja kutoessa asetellaan loimilankojen väliin. 

Kun helmet onaseteltu paikoilleen palataan samaa reittiä takaisin! Tälläin helemt kiinnittyvät hyvin eivätkä siirtyile valmiissa korussa. Kude on koko ajan sidokseltaan palttinaa: yhden yli, yhden ali ja seuraavalla kerroksella vastavuoroisesti.

Jos ja kun kudelanka loppuu, langan jatkaminen tehdään kuderivin puolessa välissä. Loppuneen ja jatketun langan päät saavat jäädä roikkumaan vapasti työn alapuolelle. Ne päätellään valmiissa korussa pujottelemalla langat neulalla kuteiden väliin.

Koska tuo vihreä loimilanka oli ihan typerä valinta korua ajatellen, päätin kutoa vain pienen näytepätkän tätä postausta silmällä pitäen. Korun loilangat solmitiin toisiinsa tiukasti kudontakehikosta irrottamisen jälkeen. Kudontakehykseni oli muutoinkin niin lyhyt, että loppuunkin asti kudottu koru ei olisi riittänyt käteni ympärille. Seuraavan täyspitkän rannekorun teinkin tyttärelleni, siitä lisää seuraavassa postauksessa. Koska olen nuuka ihminen, piti tämäkin tekele kuitenkin koruksi saattaa ja ompelinkin siihen vahvasta puuvillasta rannekeen.

Aika kiva kuitenkin, eikö? Olkoon korun nimi vaikka huhtikuu (vaikka maaliskuussa valmistuikin). Huhtikuussahan lumi ja jäät alkavat säröillä ja vihreitä pilkahduksia alkaa jo näkyä lumivaipan alta.

Kudontapakkauksen ohjelippusen helmikoruesimerkit olivat tälläisiä. Joten aika monenmoista näillä pikku kangaspuilla voi tehdä. Itse olin ajatellut antaa helmikorunkudontahaasteen lapsilleni ja hoitolapsilleni, mutta kutoessani totesin, että kuusivuotiaalle kudonta saataisi olla aika vaikeaa vielä. Siinä pitää olla niin hirmuisen tarkkana. Koululaiselle sensijaan tämä projekti on varmasti aivan omiaan. Meidän tokaluokkalainen saa ainakin kokeilla kunhan lukemiseltaan ennättää. Poika lukee kuin vimmattu, kun pääsi viime viikolla käsiksi kotikirjastomme Harry Pottereihin. Yksi kirja ahmitaan parissa päivässä posket punaisina FatBoylla löhöten. Yritä siinä sitten sanoa, että tulisitko kutomaan äidin seuraksi, kun toinen ei näe, ei kuule ; ).

Helmeilevää kevään odotusta jokaiselle lukijalle! Olisi muuten mukavaa, jos te anonyymitkin lukijat ennättäisitte liittyä kirjautuneiksi lukijoiksi blogiini. Jokainen uusi lukija on todella tervetullut Neulanhaltijan seuraan!