Pyöröneulekoneella lasten kanssa

Olipa ihanan rentouttava pääsiäinen. Kotoilimme perheen kanssa kaikki päivät, hiihdimme jäällä upeassa kevätauringon paisteessa, kuntoilimme kuntosalilla ja metsäretkillä sekä katsoimme supersankarifilmejä. Vein kaikki käsityöni neljäksi päiväksi varastoon ja pidin lomaa.

Varastossa tyttäreni silmiin osui vanha pyöröneulekoneemme, jolla teimme ahkerasti pyöröneuleita vuosia sitten. Kuvia aijemmista tuotoksista kuten Harry Potter -henkisestä Rohkelikko huivista ja muista huiveista sekä säärystimistä täällä ja täällä.

Villalankavarastoni on aivan onnettoman pieni. Tässä kuvassa on kaikki langat joita omistan, joten kuten blogia lukeneet ovat huomanneet, en ole aikoihin neulonut mitään. Jotenkin en ole lainkaan innostunut neulomisesta, se aika oli ja meni jo kymmenen vuotta sitten.

Mutta koska tytöille tuli nyt neulekoneen löytymisen myötä into tuhota nuo vähätkin villalangat, annoin heille vapaat käden lankojeni kanssa.

Ja katsokaa mitä ihanaa pikkutytöt tekivät?! Unipussit rakkaille leluilleen: Kultakaivos-nimiselle koiralle ja ...

Tutu-nimiselle pupulle. Voi luoja, kuinka onnellisia tytöt olivatkaan lelujensa unipusseista!!!!

Pitänee ensi vuonna ottaa neulekone uudestaan esiin kun hoitoryhmäni nuorimmatkin ovat hieman varttuneet ja työstää heidänkin kanssaan jotain mukavaa tällä koneella, kun sellainen kerta varastossa majailee.

Vaaleanpunaisia ajatuksia teille kaikille!

Rohkelikko huivi

Kaivoimme muutama päivä sitten tyttäreni kanssa lasten neulekoneemme esiin. Tytöllä oli kova tarve tehdä jotain käsityötä ja äitiähän ei meillä tarvitse kovin kauaa houkutella kädentaitojen maailmaan...

Ostin koneen aikoinaan perhepäivähoitajan työtäni varten kirpparilta 9 €:lla. Neuloimme silloin hoitolasten (ja omienkin tietysti) kanssa sillä säärystimiä ja pikkupipoja nukeille. Tuottelias kone tempaisi silloin ja tempaisi nytkin pikkuneulojan täysin pauloihinsa. Täältä ja täältä löydät kuvia aijemmista neuletöistämme. Voih sentään, mitä ihania muistoja noista kuvista nousikaan esiin. (Sniiffff...)

Nyt lapseni halusi lankalaatikostani tälläiset värit ja pikku kätösillä pyöritellen alkoi huivia hänen tarkkojen suunnitelmiensa mukaan syntymään. Minä sen sijaan mietin koko ajan, että missä kummassa tämä väriyhdistelmä on silmiini tullut kerran jos toisenkin. Funtsin läpi kaikki jalkapallojoukkueet, jääkiekkojoukkueet jne... Mutta kun huivi valmistui, valaistuin.... Huivi oli ROHKELIKKOJEN KANNUTUSHUIVI! Eli värivälinnat olivat suoraan Harry Pottereista!

Hermione, Ron ja Harry Rohkelikko huiveissaan on netistä Iltasanomien sivuilta löytyneen leffatykki kuvahalun tulos.

Huivista tuli tosi pitkä ja sen päihin tytär teki vielä tupsutkin. Ja kaikkeen tähän ihanuuden aikaansaamiseen kului pikkutytöltä vain ja ainostaan 2 x 2 h eli 4 tuntia!  Rohkelikko vaakunan kuva löytyi netistä Koululainen -lehden sivuilta.

Meidän oma "Hermionemme" oli huivistaan tosi onnellinen. Huivi sai myös Harry Pottereita ahmivien isoveljien ihailut. Olemme alustavasti lupailleet lapsille joskus retkeä Englantiin Harry Potterin maisemiin ja tytär teki kuulemma tämän huivin kannustushuiviksi kun menemme käymään Harry Potter -teemapuistossa :). Pitää vissiin nyt alkaa äidin ja isin säästämään matkakassaa oikein ahkerasti!

Kyllä on äitikin ylpeä pikkuneulojastaan!

Tälläisiä laitteita pitäisi olla kouluissakin, niin johan lapset innostuisi neulonnasta. Nopeaa, näyttävää ja helppoa. Eikä silmukatkaan tippuneet yhtään ainokaista kertaa koko neulonnan aikana. Jos olisin itse kässänopena peruskoulussa kuskaisin tätä aina tunneilla mukana ja joka kerta joku oppilas saisi tehdä jotain tällä pikakoneella. Pääni raksuttaa jo jos mitä kännypusseista kukkaroihin ja ranteenlämmittimistä lattekupin päällisiin....

Mukavaa ja rentoa viimeistä kouluviikkoa kaikille koululaisille ja voimia opettajille viimeisiin ponnistuksiin. Pian on kesä!

Pupu-tallukkaat

Meidän perheen on vallannut luppispupukuume. Saas nähdä toipuuko tästä kuumeesta ilman uutta loikkivaa karvaista perheenjäsentä... Aika näyttää. Ensiksi kuitenkin tein pupu-tallukkaat pahimpaan kuumeeseen tyttärelle joulupukin konttiin. Neiti, 4 v,  kun ei pyytänyt lahjaksi muuta kuin toiset tallukkaat ja käsintehtyjä kauniita suklaakonvehteja. Pupua toivottiinkin sitten Tammikuussa ainoaksi 5 v synttärilahjaksi... 

Pupu-tallukkaat tein vanhasta villatakista ja vanhoista verhoista, jotka sain syksyllä tilkkutyökurssin oppilaaltani. Kiitos, Tuire! Nämä ovat siis ensimmäiset täysin kierrätysmateriaaleista valmistamani tallukkaat.

Pohjaksi ompelin vanhasta itse huovuttamastani ja sipulilla värjäämästäni huoparasiasta leikatut paksut palat. Huopapohjan päälle liimasin Iskun tehtaan myymälästä 6 v sitten ostamaani nahkaa. Näistä tallukkoista tulee tossukat sisäkäyttöön. Meillä kun on vanhassa talossa aika kylmät lattiat.

Koska "sipulihuopa" loisti mielestäni liikaa pohjassa, päätin reunustaa pohjan sivut. Reunanauhana käytin tilkkutyökurssin oppilaaltani (Kiitos taas Tuire!) saamaani vanutettua villaneulosta.

Näistä kuvista tuli kummallisen keltaisia, mutta ymmärtänette värivirheestä huolimatta idean.

Sitten tossukat liimauksistaan kuivumaan, korvien kiinnitys pienin pistoin tallukoiden kylkiin ja kaverukset odottamaan paketointitalkoita. Esittelen nämä sitten uudemman kerran kun kaikki viimeistelyt ovat täysin tehtyinä tossukat ovat saajansa jaloissa viipeltämässä.

Tein saman reunakaitaleliimauksen myös näihin (jo täällä aijemmin esiteltyihin) pikkutallukkaisiin. Näihin söpöläisiin laitoin pohjaan valkoista kumia, jota tilasin Nahkakunnalta.

Nyt minulla onkin tarvikkeita moniin tallukkaisin, joten kone on surissut viimepäivinä "Joulun paras lahja" -pöytänukketeatterikiertueen lomassa tiheään ;). Ensi viikolla on vielä vapaita päiviä teatteriesitystä varten, jos vaikka haluaisit antaa tänä vuonna pikkuihmisillesi vähän esilaisen kulttuurijoululahjan ja tukea samalla suomalaista työtä! Ja voin ihan ilolla sanoa, että palaute, jota olen saanut on ollut todella positiivista. :) .

Pellavaneuletta

Kevät on tullut. Ei malta enää koneelle ehtiä postailemaan. Olemme lasten kanssa jo nähneet lukuisia sinivuokoja, leskenlehtiä, joutsenia ja krookuksia. Olen aloittanut myös pidemman luokanopettajan sijaisuuden. Meidänkin perheessä ollaan siis tutustuttu nyt kahden kodin ulkopuolella työssäkäyvän vanhemman perheen elämään. Säpinää pitää, mutta hienosti ovat lapset jo itsenäistyneet ja omatoimistuneet arjen pikku askareissaan : ).

Sain tässä taannoin ystävältäni, Vuokko H:lta ihanan yllätyksen: jättikassin pellavalankoja. Kiitos, Vuokko!!!! Ajattelin kutoa näistä kangaspuilla perinteisen beige-valkoraidallisen palttinasidosliinan pöydällemme, mutta en ole saanut aikaiseksi mennä Kankurin iloon varaamaan kangaspuita. Iltaisin olenkin työstänyt näistä jotain muuta -pienempää... (Miksihän muuten tuo kuva pellavalankasaaliistani haluaa kokoajan kääntyä pystyasentoon?)

Ensimmäinen pellavaneuleeni syntyi toissapäivänä. Tein tyttärellemme tunikaliivin. Lankaa liiviin ei kulunut juuri mitään, eikä se näin ollen painakkaan juuri mitään. Ihan pakko tehdä itselle viimeistään kesällä samanlainen!

Tälläinen siitä sitten tuli. Ja yllättäen myös tunikan saaja tykkäsi siitä paljon. On kuulemma lempparivaate nyt : )!

Mukavaa viikkoa kaikille! Seuraavissa postauksissa siirrytäänkin jo pääsiäisaskareisiin. (Ps. Uskokaa tai älkää, kuvauksen malli on kuvissa 38 -asteen kuumessa! Kuvat onnistui lähes minuutissa, kun lupasin potilaalle jätskin... kamala äiti...)

Siivet sukissa ja huiveissa lauantaina c/o Malskilla

Olisi taas vaikka mitä jouluista postattavaa, mutta palataan vielä villasukkatuunauksiini. Edellisen postauksen tiimoilta innostuin sukkatuunauksista niin, että päätin työstää sukkia myös ylihuomisiin c/o Malskin designmarkkinoille. Eli mars kaikki lahtelaiset ja hollolalaiset ja nastolalaiset ja orimattilalaiset jne c/o Malskille lauantaina 7.12 klo 10-15!!!!

Sukkien ohella minun pöydälleni tulee myyntiin työstämiäni silkkisifonkihuiveja ja kenties jotain muuta pientä, jos vain huomenna ehdin vielä työhuoneelle hommiin.

Myymäni sukat eivät ole itse neulomiani, vaan olen ostanut ne. Ostin samalla läjäpäin samalta ahkeralta tekijältä sukkia myös työhuoneelleni. Tässä vanhassa talossamme kun on aika kylmät lattiat ympärivuoden, enkä halua, että asiakkaani palelevat.

Eikö ole aika karkkeja?

Tässä vielä muutama kuva c/o Malskilta. Olen tehnyt c/o Malskilta postauksenkin tässä taanoin. Se on täällä. Käykää kurkkaamassa ja tulkaa ihmeessä lauantaina sankoin joukoin, vaikka vain rupattelemaan ja moikkaamaan!!!

Minä lähden nyt syömään iltapalaksi lasteni koristelemia joulupipareita: Ensimmäinen satsi on nyt leivottu ja varmaan huomisen itsenäisyyspäivän jälkeen syötykin ; ).

Mukavaa huomista itsenäisyyspäivää kaikille suomalaisille!