Virkattu hevosjakkara

Meille on syntynyt ihana mustavalkoinen varsa. Nimeä sillä ei vielä ole, mutta voi kuinka sillä on jo ratsastettu paljon. Varsa syntyi omasta suunnitelmastani, tyttäreni toiveesta, minulle tyypillisellä yritä-erehdy-pura-korjaa-tekniikalla virkaten ja ommellen.

Varsan pään syynnystä olenkin jo postannut aijemmin täällä blogissa. Koska minulla on intoa toisinaan (aika useinkin) enemmän kuin taitoa, ja tapa tehdä ja ajatella työvaiheita ja tuotteen designia samaan aikaan valmistuksen kanssa, jouduin hieman korjaamaan alun värivirheitä varsan turvassa kankaanpainoväreillä. Siitä postauksen löydät täältä. Värin kiinnittämisen virkkuupintaan tein kiertoilma uunissa.

Seuraavaksi täytin pään vanhasta tyynystä puretulla vanulla (Kiitos tyynyvanusta Riikka J!). Täytettyäni tyynyn päätin tehdä tämänkin työvaiheen uudelleen, sillä valkoinen vanu näytti kamalalta (kotikutoiselta) silmukoiden välissä.

Iskun tehtaanmyymälästä saaduilla verhoilukangas-näytteillä sai hyvin työstettyä varsan päähän mustan samettivuorin. Mustaa lakanakangasta tai trikoota ei tästä talosta äkkisältään löytynyt.

Ompelin varsan selän Iskun tehtaanmyymälästä ostetulla mustalla paksulla villahuovalla ja selän väliin sujautin vielä samaisesta paikasta ostetun ohuen suberlonpalan. Päätä muotoilin hieman enemmän varsan näköiseksi sitä "oikeista paikoista" langalla kiristellen.

Silmät ompelin huopakangastilkuista. Villalankana varsassa käytin KARISMA -nimistä 100 % villalankaa, jota ostin Kärkkäiseltä. Se oli ihanan tuntuista käsille ja helppoa virkata.

Jokaiseen kavioon tein virkkaamalla raidalliset sukat.

Selän ympärille tein pykäpistoja ja niihin virkkasin viiden sentin reunuksen, joka tuki ja huolitteli varsan selän.

Ja lopuksi vielä häntä. Varsan pään sisään sujautin vielä ennen kiinnittämistä laudan, jotta pää varmasti pysyy tukevana. Sukat liimasin kiinni jakkaranjalkoihin vanhan ajan maitoliimalla.

Kun varsan valjaista vetää, varsa liikuttaa päättään, aivan kuin sillä ratsastaisi oikeasti.

Ja niinhan sillä on ratsastettukin, jihaa!!!!

Onneksi tänä vuonna on paljon omenoita, että lasten heppaleikkeihinkin riittää omppuja hepoille syötettäväksi. Keppari- ja muut hevoleikit ovat meillä nyt nimittäin tosi IN.

Jihaa!!!!!

Ompelua, virkkausta ja hevostelua yhdessä ystävien kanssa

(Postaus sisältää loppupuolellaan pienimuotoista blogiyhteistyötä A.Wennström Oy:n Vesiväritehtaan Seriväri -kankaanpainovärin tiimoilta.)

Kesälomani alkoi viikko sitten. Pitkästä aikaa kesälomani onkin tavanomaista lyhyempi, koska teen työkseni jotain muuta kuin opetushommia (tai olen työttömänä). Ensimmäisen kerran olenkin nyt vähän kirjannut kesätapahtumia ja tapaamisia kalenteriini, jotta ehdin nauttia tasapainoisesti pelkästä oleilusta ja ystävistä. 

Ensimmäisenä lomapäivänä hyppäsin kahden lapseni kanssa OnniBussiin ja matkasimme Ouluun ystäväperheen luo kässäilemään ja fiilistelemään vanhaa kotikaupunkiamme.

Kyläpaikassa meitä odotti monet mukavat leikit ja herkulliset tarjoamiset sekä ystäväni, jonka vetoketjun ompelukammo piti kesyttää ja konekirjontataito vetreyttää sekä hänen ratsastusta harrastava tyttärensä, jonka ratsastustarvikekassi oli auttamattomasti liian pieni.

Ystävälläni oli vanha, mutta hyvin toimiva tukeva ompelukone, josta löytyi kaikki tarvitsemamme paininjalat vakiovarusteina, niin vetoketjun ompeluun kuin koneparsintaankin /konekirjontaankin. Minulle PFAFF on ompelukonemerkkinä tuttu kansalaisopiston työajoiltani ja hetken verryyteltyäni muistin kaikki tämänkin ompelukoneen kikat.

Ja niin me sitten ommeltiin..... ja minä sain aika paljon katsella kun muut ompeli, ihanaa!!!!!

Ja niin upea laukku oikeaan tarpeeseen valmistui yhdessä ommellen lapsen kanssa. Rispaantumaton villahuopakangas on niin hyvä materiaali lasten ensimmäisiin ompelutöihin, kun kappaleita ei tarvitse huolitella tai applikoinnissa käänneellä saumanvaroja applikoitavan kuvan alle.

Myös vetoketjut saatiin kesytettyä ja monta kivaa pikkupussukkaa ommeltua. Minä niin nautin juuri tälläisistä lomista (tai tapaamisista) kun saan tehdä käsitöitä jonkun toisen kanssa. Täällä Lahdessa olen niin yksin aina näiden ompelusteni ja askartelujeni kanssa, että toisinaan ihan hirvittää. Mutta nyt fiilistelin yhdessä tekemistä (ja käsitöiden ohjaamistakin) täydestä sydämestäni!!!!

Ompeluprojektien välillä oma tyttäreni tilasi minulta hevosen mallisen jakkaran tai keppihevosen pään. Päätin vuosien jälkeen kaivaa virkkuukoulun esiin ja palauttaa päähäni virkkaamisen terapian.

Mitään ohjeita minulla ei ollut, vain kuva lapsen matkalukemisen kannesta. Mutta en minä oheita malttaisi lukeakaan. Olen vähän sellaisen yrityksen ja erehdyksen kautta tekijä.

Älkää naurako!!! Minä en tosiaankaan ole mikään virkkuri. Omaan enemmän taitoja ompelukoneen ja liimapuikon kanssa. Mutta joo.... Ajattelin, että virkkaan lapseni toiveesta hevoselle tuollaisen otsakuvion ja sitten vielä silmienkin valkuaiset valmiiksi, jotta työ etenisi nopeammin. No, tuota.. Ei menneet silmät kuitenkaan ihan putkeen.... reunat olivat rumat ja silmät väärissä paikoissa. Kaulakin on vielä ihan vaiheessa.

Luojan kiitos, oli juuri saanut Wennströmm Oy:ltä blogiyhteistyönä perhepäivähoitoryhmälleni syksyn ja talven kädentaitohetkiä varten Serivärin kankaanpainopvärejä ja siinä oli pelastukseni, tai hevosen pään pelastus.

Ei muuta kuin tuputituputi ja pian silmät olivat tipotiessään ja otsaläikkäkin muotoiltu tavoitellun mukaiseksi eli pitkulaiseksi sydämeksi.

Epäonnnistuneet värinvaihtokohdatkin sain pehmitettyä mustalla värillä oikein kauniiksi.

Hahmottelin vielä piirrustuspaperilla hevoselle korvien ja silmien paikkaa ja kokoa. Kyllä tästä vielä joku polle tulee. Huoh!

Ih-hah-haa teille jokaiselle kesään näiden tyttäreni askartelemien palkintojen myötä.

Kuulemisiin!

Matto pikkuvarpaille

Viime päivät on satanut ja ollut todella kylmää. Olen työstänyt kuitenkin innolla uutta nukketeatteriprokkistani, jossa yhtenä teemana on syksy. Teemaan on ollut helppoa virittäytyä, kun ulkona on ollut synkkää ja kosteaa.

Sateista on ollut myös muutakin iloa: Tämän blogin lukijaklikkaukset sadepäivinä ylsivät sellaisiin lukemiin, että 200 000 lukuklikkauksen raja huuhtoutui rikki. Jipii! Järjestän piakkoin jonkun arvonnan rajapyykin ylityksestä, kunhan keksin ensin palkinnon/palkinnot.

Nämä tämän postauksen kuvat ehdin onneksi kuvata viikonloppuna, kun aurinko vielä helotti taivaalla : ). Pukuhuoneen virkattu pellavamatto tuli nimittäin sunnuntai-iltana valmiiksi. Siitä tuli juuri passeli: Se kuivaa pikkuvarpaat ja kylppäristä kynnyksen yli intoutuneet vesileikit oikein mainiosti. Kiitos Vuokko H:lle näiden lankojen sponsoroinnista!

Viime päivien sateet ovat riepotelleet kaikki kauniit omenankukkien terälehdet pitkin pihaamme. Maa on kuin lumen peitossa. Toivottavasti pölyttäjät ehtivät tehdä työnsä, että sykyllä olisi satoa poimittavaksi.

Mukavaa huomista koulujen päättäjäispäivää kaikille opintiensä päättäville! Minä menen maanantaina jälleen yhtiin pääsykokeisiin, jos vaikka saisin aloittaa koulutieni taas kerran uudelleen....

Pellavaa vyyhdiltä kerille ja vähän koukullekin

Oikein mukavaa äitienpäivää kaikille lukijoille! 

Meillä äitienpäivä on sujunut rattoisasti perheen kesken touhuten.  Aamulla sänkyyn kannettiin lasten itse askartelemat kortit, pienin kätösin työstetyt pikkupaketit ja kimppu valkovuokkoja. Kakkua ja suklaata on syöty ja sään salliessa vähän lenkeiltykin lasten rakastamassa Lanun puistossa.

Ostin itselleni äitienpäivälahjaksi pellavalankaa, kun sitä osui silmien eteen kirppisvisiitillä. Tänään lasten touhutessa omia leikkejään päätin keriä sitä ja samalla muistella parhaimpia hetkiä äidin elämässäni.

Vyyhdinpuut sain aikoinaan minulle rakkaalta isoäidiltäni, joten lankoja keriessä oli hyvä muistella myös tuota reipasta, touhukasta mummoa, joka on pitkälti kasvattanut minusta tälläisen kuin nyt olen.

Väsyin kuitenkin pian kerimiseen ja lapsetkin kaipasivat jo äidin seuraa. Päätin kokeilla pellavalangan virkkausta. Minulla ei ole vielä mitään käsitystä mitä tästä tekisin, mutta pikkuhiljaa lukiessani isommille lapsilleni Harry Potteria ja viisansten kiveä, alkoi virkkuu kasvaa kasvamistaan. Saapa nähdä syntyykö tästä pyyhe, matto, kaitaliina vai koristetyynynpäällinen. Aika näyttää.

Laitan tähän loppuun vielä kuvia eiliseltä koko perhelle suunnatusta Lahden Historiallisen museon Lahen raita -tapahtumasta, jossa esiteltiin lahjakkaan muotoilijan Marianne Valolan suunnittelemia laadukkaita Lahen raita -tuotteita: Mattoja, lapasia, sukkia, laukkuja, pussukoita, verhoilukankaita, tulitikkuaskeja ja jopa Lahen raita kynsiä : ). Kannattaa käydä tutustumassa tuotteisiin, joko Lahden Museolla tai Lahden Missiokaupassa!

Heipis kaikille! Halatkaa ja suukotelkaa lapsianne, se on paras äitienpäivälahja kaikista!