Anime -tyyliset perhostallukkaat kirjontakuvioilla

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa sekä syvää kiitollisuutta muitakin materiaalilahjoittajia kohtaan)

Onpa tosiaan ollut lämmin kesä. Käsityöt ja tietokoneella notkuminen ovat jääneet ihan täysin taka-alalle uimisen, marjastuksen, puutarhanhoidon ja muun lämmössä selviytymisen kanssa. Joinain päivinä sain kuitenkin laitettua kuumuudessa hyytelöityneet aivosoluni töihin ja kaivettua ompelukoneenkin esiin. Ja mitäpä muuta hikoillessa tuli ajateltua kuin syksyn viileneviä iltoja ja tallukkaita.

Halusin työstää Anime-henkiset keltaiset tallukkaat, joihin yhdistän harmaata huopaa ja pitsinauhaa. Tallukkaiden keltainen huopa on lahjoituksena saatua teollisuushuopaa (Kaunis kiitos, Volar Plactic) ja vuorin harmaakangas lahjoituspuuvillaa (kaunis kiitos Wexler). Kirjovan Topaz-ompelukoneen sekä pitsinauhat sain blogiyhteistyönä Husqvarna Vikingiltä.

Tallukkaat työstyivät normaaliin tapaan. Ensin ommellen päälliskappaleet, sitten vuori tukikankaineen ja lämmikkeineen. Lämmikevuorina käytin Iskun tehtaanmyymälästä ostamaani harmaata teollisuusvillahuopaa. Tein tarkoituksella tallukkaista normaalia ohuemmat, enkä laittanut nyt kuin yhden kerroksen välihuopaa.

Pohjahuovaksi ompelin harmaata teollisuusvillahuopaa ja vanhan villapaidan neulosta. Tallukkaan kieliin laitoin vain villahuopapäällisen ja puuvillavuorin kuorrutettuna pitsinauhalla.

Tallukkaat halusin nyt työstää kesäisen näköisiksi (vaikka syksykeleihin tulevatkin), niinpä päätin yhdistää niiden tikkaukseen kolmiulotteisia perhosia, joita tänä kesänä olen paljon kukkaniityillä nähnyt.

Olen kirjonut näitä samoja perhosia aijemmassakin blogipostauksessa (täällä), mutta silloin en vielä älynnyt yhdistää kuvioon veteenliukenevaa tukimateriaalia (myynti: Husqvarna Viking jälleenmyyjät). Veteenliukenevan tukimateriaalin kanssa kuvioden reunat tulevat huolitellumman näköisiksi.

Ensin Husqvarna Viking Topaz -ompelukoneeni kirjontalaite kirjoi perhosen ääriviivat. Tässä vaiheessa kirjontakehyksessä on tiukalle pingotettuna neljä kerrosta veteen liukenevaa tukimateriaalia ja yksi kerros lakanakangasta.

Kone työstää jokaisen työvaiheen huolella itsenäisesti ja ilmoittaa kirjojalle selkeästi suomen kielellä mitä tämän kulloinkin tulee tehdä. 

Kun siivet on kirjottu, leikataan saksilla kangas pois kirjottavan kuvion ympäriltä mahdollisimman läheltä kirjontaommelta.

Lopuksi kone vielä huolittelee kirjonnan reunat laakapistoin, jolloin kankaat rispaantuvat reunat jäävät ommelten alle piiloon.

Kun kuva on valmis se repäistään pois veteenliukenevasta tukimateriaalista ja kastellaan tai pestään, riippuen siitä kuinka kovaksi kuvio halutaan. Veteenliukeneva tukimateriaali toimii nimittäin myös tärkkinä ja kovettaa työn kovaksi, jos sitä ei pese huolella pois. Nyt perhoset saivatkin jäädä kolmiulotteisiksi tärkätyiksi.

Kirjontakuvioon kuuluu myös perhosen tuplasiivet sekä siipien keskelle toukka. Nyt en halunnut tuplasiipiä, mutta toukan kyllä.

Ongelmaksi osoittautui vain, että kirjontakehykseni ei edes suurimmillaan pystynyt pingottamaan paksuja tallukkaan kerroksia kiristykselle. Kone kuitenkin vaatiin aina kirjontoihin kehyksen, joten oli keksittävä jotain muuta. (Toukanhan olisi voinut tikata jo keltaiseen huopakankaaseen ihan alussa, sen yksinkertaiseen pintaan, mutta nyt halusin ehdottomasti, että toukka toimii tallukkaan tikkauksena.)

Niinpä vaihdoin R-paininjalan vapaakirjontapaininjalkaan sekä koneen säädöt vapaakirjonnalle ja kirjoin toukat itse.

Jokaisesta perhosesta tuli näin uniikki itsensä.

Yleensä painotan tallukkaissa tikkauksen tärkeyttä, mutta nyt ajattelin kokeilla kevyemmin tikatun tallukkaan toimivuutta, sillä käyttämäni teollisuushuovat ovat todella jämäköitä ja tukevia. Tikkauksena toimi nyt vain pitsit, perhoset, nyöritysreijät ja muutama tukiommel keskellä takana ja reunoilla.

Nyöritysreijät ompelin vapaakirjonnalla napinläpimäisiksi ja tallukkaiden varvasosan perinteisesti käsin kahteen kertaan kaarevalla neulalla. Tallukoideni teko-ohjeita tarkemmin löydät Neulanhaltija-blogin Tallukas-valikosta eli täältä.

Nyt tallukkaat ovat tässä vaiheessa. Toisessa on jo lesti sisällä ja sisäpohja ommeltuna, toisesta ne vielä puuttuvat. Saapa nähdä koska saan, näissä yhä jatkuvissa helteissä, tuon toisenkin tehtyä....

Tallukkaiden ulkopohjan valmistuksessa aijonkin nyt kokeilla itselleni ihan uutta juttua, sillä haluan näistä korkokenkämalliset. Siitä kuulette lisää sitten kun projekti etenee taas.

Mukavaa kesää teille ihan jokaiselle <3

Ensimmäinen youtube videoni tallukkaista

Olen avannut uuden median oven. Olen tehnyt youtube -videon. Ensimmäinen videoni esittelee tallukoiden valmistusta. Löydät sen täältä.

Yksin en olisi saanut  tallukka-videota tehtyä mitenkään. Onneksi sain yhteistyökumppanikseni Veijo Ruotasen, joka kuvasi ja editoi videon. En itse ole lainkaan taitava noissa asioista. Eikä kärivällisyyteni ole tietoteknisissä hommissa kovinkaan suuri.

Videot eivät tule kuitenkaan korvaamaan blogiani tai instagram-kuviani tulevaisuudessakaan. Tämä erinäisten tuotteiden valmistuksen vaihevaiheelta kuvaus kun onnistuu minulta helpoiten ihan itse kameralla kuvaamalla siinä tekemisen lomassa. Mutta mukava lisä tuo videointi ehdottomasti on ja toivottavasti tuo myös muutamia uusia käsityöharrastajia puuhiani seuraamaan.

Nyt tallukkakelit ovatkin Lahden seudulla parhaimmillaan, joten nämä itse ompelemani jalkoneet saavat tuulettua ulkona pakkasessa jokaikinen päivä. Videokin on kuvattu parin tunnin pakkasulkoilun jälkeen. Posket ovat videolla ihanan punaiset, mutta varpaat ihanan lämpöiset tallukkaiden ansiosta.

Uusia tallukaspareja on syntymässä työhuoneellani koko ajan lisää... kunpa vain olisi vuorokaudessa enemmän tunteja....

Sillä myös muita hyvin mielenkiintoisia projekteja on valmistumassa ja valmistunut käsieni kautta. Yritän ennättää postailla niitä jossain vaiheessa vielä tämän kuun puolella. Tiedossa roolivaatteita, kirjontaa, tilkkutöitä ja askartelua.

Mukavia talvilomaviikkoja teille kaikille, milloinpa itsekukin talvilomaa vietättekin!

Tallukkaat, jossa kaikki ei mennyt ihan putkeen

Olen saanut taas muutaman päivän pukea jalkani itsetehtyihin jalkineisiin, tallukkaisiin. Säät ovat olleet sopivan kuivaa pikkupakkasta ja hanget puhtaan valkoisia.

Säiden muututtua suotuisaksi jatkuvan loskakelin sijasta, sain itseni viimeistelemään käyttökuntoon nämä keskenjääneet pisaratallukkaat. Niistä tuli tosi hienot ja hyvät, vaikka viimeistely ei mennyt lainkaan kuin "strömssössä"!

Tallukoiden kumipohjustus on mielestäni aina koko prosessin ikävin vaihe, jonka siirtäisin mielelläni jonkun toisen tehtäväksi. On inhottavaa työskennellä käsineillä, hengityssuojaimilla ja suojalaseilla sekä myrkyllisillä liimoilla.

Pohjakumi pitää ensin raapata liimauspuoleltaan epätasaiseksi joko hiomapareilla tai ruuvimeisselillä (kuten minä tein). Liima pitää epätasaisessa kumipinnassa paljon paremmin kuin tasaisessa pinnassa. (Tylsä vaihe!)

Kun pohjakumi on hiottu karheaksi on sen liimauksen aika.

Mutta ... tsadaaa..... Ensimmäisen kerran elämässäni minulle kävi liimatessa näin.... Olin vaihtanut kontaktiliiman uuteen merkkiin, koska käyttämääni merkkiä (Tixo kontaktiliima) ei ollut kaupoissa tarjolla ja uusi kontaktiliima (Bostik Contact A3) käyttäytyikin ihan hullusti. Se levisi kuin purkka ja sotki kauniin turkoosilla huovalla käsin verhoilemani tallukkaan pohjan sivut ihan järkyttävän näköisiksi. Pari ärräpäätä luiskahti suusta kun pohdin terassillamme mitä näille on enää edes tehtävissä....

No, onneksi keksin ratkaisun yön yli nukuttuani. Minulla oli varastossa Kiillon maitoliimaa ja turkoosia huopaakin oli vielä jäljellä. Pistetään peittoon kaikki suttuiset kohdat....

Leikkasin huovasta suikaleen ja lisää pisaroita. Tein paikkahuovan kiinnityksen perinnetekniikalla eli säänkestävällä maitoliimalla liimaten. Maitoliima on kyllä uskomattoman ihanaa ainetta, vaikka haiseekin ihan kissanpissalta.

Ja tsadaa... aika kivat tuli. No onpahan nyt tälläinenkin pohjustusvaihtoehto kokeiltu ja hyvät näytteet tehty, jos vaikka saisin joskus mennä tallukaskurssia pitämään. Onneksi epäonnistumisen sai tässäkin käännettyä voitoksi.

Mukavaa uutta vuotta teille kaikille ja toivon sydämestäni, että tekin osaatte kääntää tappionhetket tänä vuonna 2018 voitokkaiksi!

Halit!

Hipulitallukkaani ovat nyt valmiit!

Hipulitallukkaani ehtivät kuin ehtivätkin valmistua ennen Suomen 100 v synttäreitä. Näistä tuli täydelliset!!! Niiden istuvuus jalassa on kuin jalka olisi pumpulissa. kenkiä ei tunne lainkaan jalassa ja silti ne ovat tukevat kuin mitkäkin työkengät.

Hyrrrr.... Olen niin onnellinen näistä!!!!!

Viimepostauksessa hipulitallukkaani eli sukan päälle ommeltavat perinnetallukkaani jäivät pohjustusvaiheeseen. Nyt tässä postauksessa näette miten hipulitallukas eteni valmiiksi "Suomi 100" - jalkineeksi asti. (Edellisen postauksen löydät täältä.)

Hipulitallukkaan pohjassa käytin 100% villalevyä, jota olen ostanut Koskenpään huopatehtaalta. Pohjasta tulee siis kolmikertainen, sillä sisäpohjassa on jo kaksi 100% villaa olevaa hieman tätä pohjahuopaa ohuempaa huopalevyä myös.

Pohjat liimasin kiinni maitoliimalla, joka on aivan virtsanhajuista liimaa, mutta sillä liimatusta liimapinnasta tulee käsittämättömän elastista ja kestävää. Liimauksen jälkeen ompelin villapohjan vielä tavallisten tallukoiden tapaan naskalia apunakäyttäen kahdella neulalla ja pikilangalla.

Ulkopohjan suojaksi näihin hipulitallukkaisiin laitoin vanhan tavan mukaan nahkaa. 

Nahkan liimauksessa käytin taas Kiillon maitoliimaa.

Reunoille liimasin myös nahkasuikaleet vanhojen tallukasmallien mukaisesti. Paitsi tuon piparimaisen reunan kyllä keksin ihan itse. Nahkasuikale suojaa tallukasta kostumasta myös sivusta päin.

Pohjaan voi lisätä nahkaa useitakin kerroksia. Itse laitoin nyt vain yhden kerroksen, mutta lisään toisen jos tuntuu, että yksi kerros on liian vähän. Kumipohjaa en näihin nyt halunnut, sillä tavoite oli tehdä nämä kokonaisuudessaan mahdollisimman alkuperäisistä luonnonmateriaaleista.

Ja siinä ne nyt ovat! Mun karkkimaiset hipulitallukkaat, jotka saavat nimellään ja ulkonäöllään hymyn huulille. Kyllä näiden kanssa jaksaa tallustaa tämän kaamosajan läpi. Vaikka ulos näillä ei kyllä parane nyt mennä, kun joka päivä vain sataa vettä.

Pikkupakkasia odotellessa, Oikein leppoisaa joulun odotusta teille kaikille! Ja mukavia Suomi 100 v. synttäreitä!!!!