Napin ompelu ompelukoneella / tilkkutyön koristelu napeilla

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa)

Mukavaa syyskesää teille kaikille Neulanhaltija-blogin lukijoille! Toivottavasti kesänne on ollut rentouttava ja mukava.

Minä palasin töihin perhepäivähoitajaksi kuun alussa ja nyt on taas aikaa myös kirjoitella viikonloppuisin tai päivälepoaikaan tänne blogiin kesän käsityökuulumisia. Ja kuten joka kesä, tämäkin kesä kului tilkkutöitä työstäen. Eli tilkkutyöasiaa tulee blogiin nyt useamman postauksen verran. Tavoitteeni oli nimittäin tuhota kesällä kaikki tilkkutyökankaani loppuun. (En ihan vielä onnistunut tavoitteessani, mutta todella läheltä liippaa!)

Tässä postauksessa kiinnitän tilkkutyöhön napit ompelukoneella ommellen.

Olen vuonna 2003 valmistanut opetusmateriaaliksi ohjaamalleni tilkkutyökurssille suuren tilkkutäkin, jonka tikkasin käsin vanhan perinteen mukaan helmilangalla ja napeilla. Tänä päivänä en kuunaan vastaavaan alkaisi, mutta tuolloin lapsettomana, kerrostalossa vuokralla asuvana, puolisoni tehdessä graduaan, aikaa oli vaikka mihin. (Jälkeenpäin on myös harmittanut, että jos kerta tikkaa työn käsin, kannattaisi ostaa tilkkutäkkiin uudet kankaat, eikä käyttää kierrätyskankaita, kuten tässä täkissä olen käyttänyt. Nyt täkkiä ei oikein uskalla käyttää, kun pelkään että se repeää pesussa... Huoh, no onpahan hieno opetusnäyte.)

Mutta nyt on ajat toiset ja napitkin pystyy ompelemaan ompelukoneella.

Tänä kesänä valmistin "tuhoa kaikki kankaasi" idealla tekeillä olevaan kestävää kulutusta käsittelevään pöytänukketeatteriini lavasteeksi tilkkutyökuusia. Nämä kuuset halusin koristella monen värisin napein, mutta tällä kertaa halusin kokeilla nappien ompelua ompelukoneella.

Husqvarna Designer Topaz 50 ompelukoneessani oli nimittäin ommelvalikossa napin kuva ja sitähän piti päästä nyt testaamaan. Tämä napin kuva löytynee useammastakin ompelukoneesta nykypäivänä.

Napin ompelussa ompelukoneella on hyvä käyttää apuna ompelukoneen perustarvikkeisiin kuuluvaa nappilusikkaa. Itse en nyt kuitenkaan nappilusikkaa käyttänyt sillä näissä tilkkukuusien tikkauksissa nappi ei tarvitse ns. napin kantaa ollenkaan, koska nappia ei pujoteta napinläpeen, vaan nappi saa tulla tiukasti kiinni (jopa kiristäen) tikattavaan tilkkupintaan.

Ompelukoneessa oleva napin ompelun perussäätö toimi hyvin pienelle 1,5 cm napille. Muun kokoisille napeille oikean ommelleveyden säädön löysi nopeasti manuaalisesti kokeilemalla ja koneesta samalla ommeleveyttä säätämällä.

(Kuvassa oleva harmaanmusta mötikkä on se nappilusikka, josta mainitsin!)

Napit kiinnittyivät ompelukoneella suit sait. Hieman hankaluuksia oli pulleiden nappien kanssa, sillä niiden kuperan pinnan päällä paininjalan istukka vähän tuppasi luistelemaan. Puhuinkin asiasta Husqvarna Vikingille, ja kas....

Husqvarna Vikingin maahantuojalle nappinompelusta maininneena, sain kokeiluun myös varta vasten nappien ompeluun kehitellyn paininjalan. Ihan mieletöntä!

 Pakkaukseen kuului paininjalka ja napinasetin.

Paininjalka oli aika lystikkään näköinen. Nappi työnnetään paininjalan sisälle ja pysyy siinä paikoillaan ilman paikalta pois luistelua. Näppärää!

Nappipaininjalassa oli myös pieni vipu, jota säätämällä napin lankakannan pituuden voi määritellä joko pitkäksi (esim villakangastakki) tai lyhyeksi (esim. kauluspaita). Vivun sai myös pois käytöstä jos haluaa vaikka ommella nappeja tilkkutyöhön, kuten minä tein näissä kuusissa.

Kas näin. On tämä ompelukoneiden lisämateriaalien kehittely kyllä aika hyvällä tolalla nykyään!

Ja niin tilkkukuuset tulivat valmiiksi. Jos nukketeatterini ei syystä tai toisesta valmistu jouluksi, niin nämä kuuset voi ainakin päästä joulun aikaan kotiamme koristamaan.

Seuraavissa postauksissa pääsette katsomaan millaisia tilkkutäkkejä kesällä aloin työstämään. Niitä on tulossa kolme kappaletta. Kaikki ovat vielä tikkausta vailla, mutta tilkkupinnat valmiiksi ommeltuina ja vanut kiinni harsittuina.

Tervetuloa myös seuraamaan @neulanhaltija instagramtiliäni tai Neulanahaltija Facebooktiliäni, joihin tulee päivittäin kuvia ja videoklippejä tekemisistäni (käsitöistä, puutarhapuuhista ja lasten kanssa touhuamisista). Nyt olen esimerkiksi ajatellut kuvata instagramiin kaikki minulle merkityksellisemmät valmistamani tilkkutäkit vuosien varrelta.

Mukavaa syyskesää teille ihan jokaiselle <3

Posliininukesta tontuksi

Meille on syntynyt uusi tonttutyttö -Alice.

Tonttutyttö saapui meille kesäkuun alussa ystävänsä kanssa lahjoituksena perhekerhosta. He olivat pukeutuneet silloin "tavallisiksi lapsiksi", mutta minä näin heti, että ei tässä kyllä minua huiputeta, tonttuja tytöt ovat ja sillä selvä. Tai ainakin toinen on tonttu ja pääsee minun seuraavaan ympäristöasioita käsittelevään nukketeatteriini pääosan näyttelijäksi, jos vain tunnustaa ensin todellisen minänsä.

Niskasta paljastui myös tonttutytön oikea nimi: Alice.

Ensin juttelin tytölle lempeästi hoitolasteni kanssa. Sitten riisuimme vaatteet ja annoimme ne yhden hoitolapsen vauvanukelle, joka oli nakuna. Sitten varovasti irroitimme hiuksetkin nuken päästä, jotta todellinen minä löytyisi täydellisen vapautumisen kautta.

Minä tarjosin tontulle vanhaa punaista neulepaitaani, joka oli päätynyt "nämä lähtee kirpputorille" - laatikkoon. Paita hyväksyttiin ja sitä vähän leikeltiin....

Ja niin sakset muotoilivat neulepaidasta mekon ja myssyn.

Varastostani löytyi aijemmin toiselta nukelta irroittamani hiukset (täältä löytyy hiusten entinen omistaja mitä hänestä tulikaan). Molemmat nuket päätyvät samaan nukketeatteriin.

"Aika tavaran kaupittaa" sanoi  Aino-mummoni aikoinaan ja niinhän se on!

Ja tälläinen uusi Alice -tonttutyttö odottaa nyt joulua ja uuden nukketatterini valmistumista, jossa herättelen lapsiyleisöä ajattelemaan kestävääkulutusta, kohtuullista kulutusta ja ympäristöasioita. Teatteri valmistuu joskus, mitään aikataulua minulla ei sille ole.

Mukavaa kestävän- ja kohtuulisenkulutuksen joulua teille kaikille!

Vedenhaltianukke

Kesäinen tervehdys teille kaikille!

Olen taas työstänyt vähän seuraavaa nukketeatteriproduktioani eteenpäin. Tässä näytelmässä käyn läpi luonnon- ja ympäristön suojeluun liittyviä teemoja. Olen aijemmin jo työstänyt pari nukkea, Metsänhaltijan ja Ilmanhaltijan tähän produktioon, joista postaukset löydät täältä ja täältä.

(Tämä postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Vikingin kanssa)

Alussa oli siis nämä kolme hienohelmaa, jotka ostin hyväkuntoisina koriste-esineinä muutamalla eurolla kirpputorilta.

Muodonmuutoskäsitelyssä Vedenhaltija sai heti luopua kukertavasta mekostaan ja rimpsuistaan sekä kultakutreistaan ja sai päähänsä turkoosia pellavakuitua, jota olin kymmenisen vuotta sitten ostanut Pirtin kehräämöltä Mikkelistä. Ulkonäön muuttuminen antoi heti sysäyksen myös nuken vaatetuksen suunnittelulle.

Nuken vaatetuksen kankaiksi valikoitui yksinkertainen puuvillainen sideharso, jota olin värjännyt sinisen erisävyissä kauan kauan sitten johonkin huovutustyöhön.

Nuken asun ompelin käsin muotoilemalla sideharsoa suoraan nuken päälle. Harsoon muotoilin suuren kantoliinamaisen taskun, johon haltia voi sujauttaa aarteitaan, kuten tämän korallinpalasen.

Nuken hiuksiin halusin työstää hiuskoristeen, jossa kokeilisin kirjovaa konettani ja siihen ohjelmoituja pitsikuvioita.



Ohjelmistosta löytyi tälläinen kaunis pisaramalli, jos voisi työstää ihan itselleenkin vaikka kaulakorun tai korvikset.



Ja koska Suomessa ilmat ovat olleet nyt niin upeat, niin pitihän tämäkin ompelutyö tehdä pihaterassilla. Ompelukoneena minulla oli Husqvarna Viking Topaz 50.

Tälläistä pitsimäistä kuviota varten tarvittiin vetteenliukenevaa tukimateriaalia, jota olen käyttänyt hyvin paljon taidetekstiilessänikin (esim tässä pelkkää lankaa olevassa mekossa). Veteen liukenevia tukimateriaaleja on monenlaisia, tämä tässä on läpinäkyvää muovipussimaista kalvoa. Mutta niitä on myös kuitukangastyylisinä materiaaleina, joka on ainakin aloittelijalle helpompaa käyttää. Lisäksi tässä kuviossa tarvittiin kangastilkku, jonka päälle kuvion ompelu aloitetaan.

(Kuvassa olevassa kalvossa on reikä, kun siinä on työstetty vapaakirjonnalla jo aijemmin muistaakseni joku pieni lehtikoriste. Säästän aina pienetkin palat veteenliukenevia materiaaleja tulevaisuuden varalle suljettavassa muovipussissa, jotta tälläisiin pieniin kuvioihin ei tarvitse ottaa uutta siivua kalvorullasta.)

 Kirjontaa varten kannattaa myös aina vaihtaa uusi hyvä neula ja tietysti kirjontapaininjalka R.

Käytin veteenliukenevaa tukimateriaalia ensin kaksinkertaisena, lopulta nelinkertaisena. Kun kirjotakuva oli valmis, leikkasin taas ylimääräiset kalvot pois ja kastelin työn, jotta kalvo liukenisi kuvion ympäriltä ja kuvion sisältä.

Ja niin kuvio tuli valmiiksi. Se on yhtä siistin näköinen sekä oikealta, että nurjalta puolelta. Veteen liukeneva tukimateriaali toimii myös tärkkinä (Jos sen huuhtelee vain kevyesti pois), joten kuvio muuttuu kuivuessaan kovaksi levyksi. Pitsikuvion voi toki myös pestä ihan pehmeäksi, jos kaipaa laskeutuvaa pitsiä. Minä halusin tärkätyn pitsin.

Lopuksi vielä meikkasin puuväreillä nuken pään ja ompelin pienin pistoin pitsipisaran nuken hiuksiin.

Kaiken kukkuraksi sain vielä toissapäivänä yhden hoitolapseni mummilta suuren kassillisen frillahuiveja lasten leikkeihin ja nukketeattereihini. Nämä siniset huivit tulevat takuulla tähän nukketeatteriin rekvisiitaksi. Nehän ovat ihan merikasvien näköisiäkin.

Omat lapseni saivat myös hoplopista kaksi rapua, jotka sopivat hyvin nukketeatterin teemaan.

Värjäsin vain maalilla ravut sinisemmiksi, jotta eivät näyttäisi niin teollisesti valmistetuilta, eikä myöskään hoplop-leluilta. Nukketeatterissa rapujen saksiin on takertunut ajattelemattomien ihmisten vesiin heittämiä muovin palasia ja ehkä jopa öljyä.

Mielikuvituksellista kesää teille kaikille! Moikka!

Ilmanhaltijanukke

Muistatteko vielä nukkeprojektini, jossa tuunailen vanhoista "hienohelma-posliininukeista" teatterinukkeja tulevaan nukketeatteriini. 

(Postaus sisältää blogiyhteityötä)

Yksi nukke on taas valmistunut. Saanen esitellä, ilmanhaltijan eli Ilmattaren.

Edellisessä elämässään Ilmatar (keskellä) oli pieni olkihattuinen tytöntyllerö. Minä poimin tyllerön ystävineen kirpputorilta 4€/kpl.

Minä näin hänessä potentiaalia johonkin suurempaan... ja ajatuksia herättävämpään. Niinpä riisuin hänet röyhelöistä ja kutreistaan ja annoin mielikuvituksen lentää pilvien päälle....

Työstin nukelle pellava-asun ja laitoin nukkejen vanhat vaatteet pesuun ja odottamaan hoitolapsilleni niin mieluisia nukkejen pukemis- ja riisumisleikkejä.

Tämän nuken tuunaus ja ompelu olikin erityisen mahtavaa, sillä työstin sitä yhdessä ystäväni Katrin kanssa. Katri tuli meille ompelemaan ja tuunailemaan koko sunnuntaiksi. Nuken vaatteiden ompelun, tuunauksen ja höpötyksen ohella, Katri työsti loppuun myös hänen upeat Downtown Abbey -tilkkutyynyliinansa. Kyllä sai taas Husqvarna Topaz laulaa :).

Ilmattarella on tässä tarinassa hennot pellavaiset siivet ja hahtuvaisia pilvenpalasia puvussaan. 

Siivet kovetimme reunoiltaan Katrin varastoista löytyneellä rautalangalla.

Paininjalkana käätin päärmejalkaa J, jossa oli hyvä kohta rautalangalle. Rautalangan kiinnitin kahden askeleen siksakompeleella.

Pilvenhattaroita kiinnitin Ilmattaren mekkoon silkki-villalumppulevystä, jota olin saanut näytteeksi vuosia sitten Felt Factionilta. Paininjalkana toimi jousellinen vapaakirjontapaininjalka.

Jalkineiksi Ilmatar sai pienet tuohivirsut, jotka olin ostanut kirpputorilta vuosia sitten tyttäreni Maileg-pupuille.

Ilmattaren mekon pellavaharso on saatu lahjoituksena Mari Mustonen designilta. Tarkkasilmäisimmät voivat nähdä Marin sivuilla tutut kasvot ;).

Kevättä ja pääsiäistä odotellen, mukavaa lopputalvea teille kaikille! Ja kiitos Katrille kaikesta avusta ja erityisesti upeasta ompeluseurasta!!!