Kauppakoreja pakettinarusta

Syysloma on ollut tähän mennessä oikein antoisa. Olemme sukuloineet ja puuhanneet perheenä kaikkea pientä ja kivaa. Kävimme mm. retkellä Helsingin luonnontieteellisessä museossa. Ihana paikka, jossa ihan oikeasti tuntui kuin olisi astunut suoraan villin luonnon keskelle! Suosittelen lämpimästi jokaiselle! Myös pihalla on touhuttu syystouhuja, poimittu viimeiset omput ja haravoitu lehtiä kädet rakkuloilla. Kohta lähden kampaajalle, ah, aikaa vain itselleni!

Tässä postauksessa esittelen teille yhden korin, jonka valmistuksen aloitin muutama viikko sitten päättyneellä Wellamo-opiston Kierrätyspunonnan kurssilla. (Opettaja: Mari Keituri). Nyt kori ja toinenkin on valmiina lasten kauppaleikkeihin.

Kori työstettiin pakkausnauhasta...

...siis todellakin siitä kovasta muovinauhasta, jota isoissa pahvipakkauksissa käytetään. Pakkausnauhasta työstettiin tuulimyllysolmuja, joita yhdistämällä kori syntyi. 

Tuulimyllysolmu: Kiepsauta naru kahdesti sormiesi ympärille.

Pujota narunpää vasemmanpuoleisen narun yli, oikeanpuoleisen ali.

Ja vielä kerran toisin päin.

Kiristä tasaisesti solmu narun molemmista päistä. Kiristäessä naruun syntyy yksi palttinalta näyttävä neliön mallinen solmu. Näitä solmuja yhdistämällä nämä korit ovat syntyneet.

Ensin tein yhden solmurivin ja sitten jatkoin uuden rivin edellisen viereen. Käytin korissa n. 120 cm pitkiä nauhoja. Niitä tarvittiin 14 kpl. Korin pohjaan meni yhteensä 10 nauhaa ja reunakerroksiin 4 kpl. Reunakerroksen nauhojen olisi hyvä olla n. 20 cm pidempiä kuin pohjanauhojen. Minä jouduin jatkamaan nauhojani, koska pakkausnauha nyt oli sen mittaista kun sattui olemaan. Jatkaminen ei kuitenkaan ollut mikään kynnyskysymys. Se oli ihan helppoa: Nauhat vain jonkin matkaa päällekäin ja homma jatkuu.

Kun tuulimyllysolmun oppii, niistä korin tekeminen on todella helppoa. Pakkausnarujen sijasta korin voi punoa vaikka kengännauhoista tai muista littanista nauhoista ja narusta.

Päättelyssä viimeisen kerrokseen naru käänneetiin kuvan osoittamalla tavalla ja päättelypätkä pujoteltiin viimeisen solmurivin väliin.

Koska halusin tehdä korit, joihin tulee myös kantoripa, jätin kaksi loiminarua päättelemättä ja päällystin ne kuvioteipillä. Kuvioteipit sain sponsoroituna Ruotsista Tukholman Vanhan kaupungin ihanasta Bla Gungan --putiikista http://www.blagungan.se/. Kiitos ihanalle kauppiaalle!

Ja niin valmiit korit saivat syliinsä syksyn viimeiset omput. Kyllä nyt lasten passaa taas kauppa- ja kotileikkejään leikkiä.

Mukavaa syksyyspäivää kaikille! Minä jatkan taas lomailua!

Kirjekuorilaukku nahasta, korttikuori tapetista

Ihana viikonloppu. Oltiin isompien lasten kanssa tänään Hämeenlinnan kaupunginteatterissa katsomassa Kaunotarta ja Hirviötä. Niin upea esitys sekä tarinaltaan, lavastuksiltaan että puvustukseltaan, että suosittelen lämpimästi ihan jokaiselle 5+ vuotiasta vanhemmalle. Huomenna pääsemme syömään vanhempieni luo, äitini herkuista notkuviin pöytiin.

... Sain viimein valmiiksi pari punontatyötäkin....

Tässä kuvallisena ohjeistuksena punotun kirjekuorilaukun valmistus.

Leikataan suikale poikineen.

Punotaan parillisten suikaleiden keskelle palttinaa.

Käännetään työ puoliksi nurjapuoli päällepäin. Klemmarit ja pyykkipojat ovat hyviä väliaikaisia kiinnityksen apuvälineitä.

Punotaan sivut haluttuun korkeuteen. Sivun punonnassa on muistettava kääntää yläpuolen kaitale alapuolelle ja alapuolen kaitale yläpuolelle, jotta reuna sitoutuu hyvin.

Pujotellaan läpän reunasuikaleet yhden lisäsuikaleen avulla takaisin päin palttinaa noudattaen. Nyt laukkuun syntyy sen oikea päällispuoli.

Jatketaan pujottelua jokaisella suikaleella niin kauan, etä laukku on vähintään kaksinkertainen. Minulla laukusta tuli kolminkertainen, kun leikkasin niin pitkiä suikaleita (nahkavuota päästä päähän).

Ja pikkuhiljaa laukku valmistui....

Minulla on ihana ChillNorwayn neulemekko, jolle asusteeksi tämän laukun halusin valmistaa. Mielestäni onnistuin aika nappiin. Neule ja laukku henkivät samaa tyyliä.

Tein myös tapetista pienen kirjekuoren pankkikorttia ja bussikorttia varten, joita laukussa esim teatterireissuilla tarvitsen.

Loppusuikaleista ja puuhelmistä työstyi rannekoruja.


Mukavaa viikonloppua ja ensiviikkoa kaikille lukijoille!  Minä siirrän teidät ensiviikolla kankaankudonnan maailmaan. Ollaan lasten kansa värjätty matonkuteita, loimitettu  Brion kangaspuita ja kudottu posket hehkuen pikkumattoja.

Maitotölkkikoreja ja ruusunmarjoja

Opin kierrätyspunonnan kurssilla Lahden Wellamo-opistossa (opettajana Mari Keituri) hauskan maitotölkkikorin valmistuksen. Niitähän oli sitten päästävä heti lasten kanssa toteuttamaan. Ja hyvin sujui 5+ ikäsiltä tälläisen pikkuisen marjakorin punonta. Tokaluokkalainen teki näitä jo sarjatyönä ystävillekin.

Yhteen koriin tarvitaan kaksi maitotölkkiä. Minä kätin kahta maitotöliiä joisen sisus oli keskenään erivärinen. Valion ja Milbonan maidoissa on valkoinen sisus, Rainbown ja Igmannin beige.

Toinen tölkki leikataan auki kultakin sivulta ja siivutetaan sivultaan neljään tasapaksuun siivuun. Toinen tölkki leikataan n. 1 cm paksuisiksi neliörenkaaksi.

Korin loimina toimiva siivutettu tölkki käännetään sisäpuoli ulospäin.

Ja neliörenkailla, jotka toimivat kuteina, punotaan korin sivut halutun korkuisiksi.

Korin yläreunasta jätetään n. 4 cm punomatta. Nämä loimet kavennetaan päistään kolmiomaisiksi. 

Loimet päätellään liiman avulla punoen korin nurjalle puolelle.

Ja lopuksi limataan kaksi maitotölkkisuikaletta vastakkain korin kantorivaksi.

Meidän pihan kurttulehtiruusupensas oli jälleen kerran niin töynnä ruusunmarjoja, että täytimme lasten kanssa uudet korit noilla vitaminipommeilla.

Osan ruusunmarjoista säilöin pakkaseen flussakauden varalle ja osasta keitin makoisan ruusunmarjakiisselin. Tämä on sitä kunnon lähiruokaa ja superfoodia, vai mitä?

... Syömään!

Simpukkapeitto ja pärekopan korjaus

Tuossa lasten hääpostauksessa näkynyt simpukka-tilkkutäkki on nyt tässä ihan kokonaisuudessaan. Tällä tekniikalla työstän myös ainakin yhden nuppupeiton, joten simpukkatekniikka on tulossa tuotapikaa myös tänne esittelyyn.

Tämän peiton tein aikoinaan esikoisellemme vauvapeitoksi kirpparilta löytyneistä vanhoista verhokapoista. Ainut uusi kangas oli tuo keltainen, jossa on ikään kuin jotain pörriäsiä. Tämä peitto on ollut meillä tosi pidetty ja itsellenikin tämä on yksi suosikkitäkeistäni.

Eilen aloitin Wellamo-opistossa kierrätyspunonnan opiskelun, joten tänään olen sitten intona värkännyt sitä sun tätä punontajuttuja. Niistäkin tuotoksista esittelyä tuonnempana.

Nyt haluan kuitenkin esitellä yhden korjaus- / kierrätyspunontanylpeyteni, jonka tein äsken. Olin saanut edesmenneeltä isoäidiltäni vuosia sitten synttärilahjaksi pärekorin, jossa meillä säilytettään leluja. Muutama viikko sitten joku jaloistaan väsynyt lapsi istui korin päälle ja räts! kori murtui kannestaan. Harmitti, mutta minkäs sille mahtaa, ajattelin.

... Kunnes tänään sain neronleimauksen. Kierrätyspunonnan kurssilla meille esiteltiin mm. maitotölkkipunontaa ja nyt valtasin uuden materiaalin työskentelyyni. Saksin Igmanin maitotölkit kaistaleiksi ja punoin palttinalla korin kannen kuntoon.

Pitää itsekin hehkuttaa, että hitsiläinen kuinka hieno ja kestävä korista tuli. Kaukaa katsottuna korjausta ei edes huomaa. Jipii!!!!!

Tässä vielä lähikuvaa.

Ja lopuksi vielä kuva syksyn viimeisestä ruusustamme.