Baskerin tuunaus konekirjotuin kukkasin

Sain pari päivää sitten yhteydenoton asiakkaalta, joka toivoi minulta kukkakirjontaa uuteen viininpunaiseen baskeriinsa. Vastasin oitis, että asia järjestyy kyllä, sillä minulla on kova polte puutarhahommiin sekä käsitöihin, erityisesti ompelukonekirjontaan uppoutumiseen.

Tälläisestä pitkästä baskerista oli siis kyse. Asiakas toivoi siihen iloista kukkaiskuviointia, joka sijoittuisi melko laaja-alaisesti tuon keskusnupin ympärille.

Asiakas oli ostanut juuri itselleen viininpunaiset kengät, joiden värimaailmasta lähdin hattua työstämään. Hän kertoi myös, että Gudrun Sjöden - vaatebrändin boheemin romattinen tyyli oli hänelle hyvin mieluinen.

Baskerin koristeluun valitsin konekirjontalankavarastostani nämä kahdeksan väriä. Alalankoina käytin vanhoja puolanloppujani: ruskeaa, punaista, vihreää ja mustaa.

Kirjontatekniikaksi valikoitui minulle mieluisin tekniikka; Vapaa koneparsinta eli vapaakirjonta. 

Ensin hahmottelin kevyesti kuvioiden paikat ommellen ne ääriviivoin.

Ja sitten aloin täyttää suorapisto-ompeleita koneparsinnalla ees taas ja oikealle sekä vasemmalle ommellen. 

Koneparsinnassa ompelukone tikuttaa siis ommelta kokoajan samaan paikkaan ja kirjojan kädet  toimivat ompeleen ohjureina. Koneen syottäjänhampaat otetaan konekirjonnan ajaksi pois käytöstä.

Paininjalkana käytetään tälläistä silmukan mallista paininjalkaa.

Ja niin baskerin kuviointi alkoi valmistua yksi värialue kerrallaan.

Kun kuviointi oli valmis. Käänsin baskerin nurinperin ja katkoin kaikki langanpäät pois. Silitin baskerin höyryllä nurjalta puolelta isäni kanssa tekemääni hihanistutuslautaa hyödyntäen.

Ja niin tämä kukkaisbaskeri valmistui kolmessa tunnissa kaikkinensa. Ja asiakas oli kovasti siihen tyytyväinen.

Itseni yllätti se, että baskerin nurjapuolikin oli niin siisti, että sitähän voisi käyttää myös nurinpäin. Tällöin värimaailma olisi ruskanvärinen.

Eli yllätyksenä yhdestä baskerista tulikin kaksi baskeria. Sekä asiakas että minä olimme asiasta tosi iloisia.

Mukavia kukantuoksuisia päiviä teille kaikille tähän vuoteen 2022!

Ristipistotaulusta ja vanhoista lakanoista koristetyynyksi

Olen kerännyt kirpputoreilta siistejä vanhoja valkoisia lakanoita, lakanapitsejä ja kauniita ristipistotöitä jo kymmeniä vuosia. Niitä on kertynyt varastooni myös tuttavilta lahjoina ja nyt niitä on jo minulla aika mukavasti.  Tämän upean lumisen talven innoittamana, minulle tuli eilen pakottava tarve työstää näistä jotain kaunista ja herkkää anopilleni, jota emme pääse pitkien välimatkojen ja tämän virusepidemian vuoksi kovin usein tervehtimään. 

En itse ole "pitsi-ihminen", enkä lainkaan tiedä miksi pitsit viehättävät minua. Olen aina nauttinut pitsien hypistelystä ja huomaan aina pitsit myös kirpputoreilla. Koska itse en osaa niitä virkata, on todella mukavaa ostaa jonkun toisen tekemää ja pois hylkäämää.

Ristipistoja sen sijaan pistelin nuorena tyttönä ja nuorena naisena hyvinkin paljon. Niistä syntyi syntymäpäivä- ja joulukortteja, lakanoiden koristeita, sisustustekstiilejä ja tauluja. Vuosien varrella kaikki tekemäni ristipistot ovat kuitenkin hävinneet ystävien "riesoiksi" ja varastomme "aika tavaran kaupittaa" -laatikkon täytteeksi. 

Tämän upean kukka-aiheisen ristipiston sen sijaan ostin viime keväänä kirpputorilta eurolla. En voinut jättää sitä sinne, etenkään kun kirjonta oli niin täydellisen pikkutarkasti ja huolellisesti työstetty.

Ristipistokirjonta takapuoleltaan. 

Käytän perheemme yhden hengen sängyissä kirpputorilta löytyneitä ja mummolta perittyjä vanhoja pitsilakanoita. Niiden puuvillakangas on jotain aivan muuta vahvuudeltaan kuin nykypäivän "rutaleet". Joskus saan kuitenkin lahjoituksena vanhoja lakanoita, jotka ovat aikojen saatossa menneet rikki tai pinttyneet liasta huonon pyykkihuollon takia. Näistä lakanoista minä puran tai leikkaan pitsit irti odottamaan aikaa parempaa ja laitan muun kankaan autotalliin rievuiksi.

Tässä ompeluksessani yhdistin kaksi vanhaa pitsireunaista lakanaa ja ristipistotaulun sisustustyynyksi.

Aika mukava kukkalähetyshän tästä ihanalle anopilleni tuli.

Vanhan ajan aarteet pääsivät yhdessä uuteen elämään.

Tyynyn takaosan ompelin pussiksi kahdesta lakanasta niin, että niiden reunat menevät 10 cm toistensa kanssa lomittain.

Nämä kirjaillut minikirjaimet ovat todella herkkiä. En yhtään tiedä kenelle tämäkään lakana on ennen kuulunut ja kenen nimikoinnit lakanassa elävät vielä 2020-luvullakin.

Kääräisin saman tien tyynyliinan pakettiin ja kiikutin se lumipysyssä postiin anopille kevättalven yllätykseksi.

Napin ompelu ompelukoneella / tilkkutyön koristelu napeilla

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa)

Mukavaa syyskesää teille kaikille Neulanhaltija-blogin lukijoille! Toivottavasti kesänne on ollut rentouttava ja mukava.

Minä palasin töihin perhepäivähoitajaksi kuun alussa ja nyt on taas aikaa myös kirjoitella viikonloppuisin tai päivälepoaikaan tänne blogiin kesän käsityökuulumisia. Ja kuten joka kesä, tämäkin kesä kului tilkkutöitä työstäen. Eli tilkkutyöasiaa tulee blogiin nyt useamman postauksen verran. Tavoitteeni oli nimittäin tuhota kesällä kaikki tilkkutyökankaani loppuun. (En ihan vielä onnistunut tavoitteessani, mutta todella läheltä liippaa!)

Tässä postauksessa kiinnitän tilkkutyöhön napit ompelukoneella ommellen.

Olen vuonna 2003 valmistanut opetusmateriaaliksi ohjaamalleni tilkkutyökurssille suuren tilkkutäkin, jonka tikkasin käsin vanhan perinteen mukaan helmilangalla ja napeilla. Tänä päivänä en kuunaan vastaavaan alkaisi, mutta tuolloin lapsettomana, kerrostalossa vuokralla asuvana, puolisoni tehdessä graduaan, aikaa oli vaikka mihin. (Jälkeenpäin on myös harmittanut, että jos kerta tikkaa työn käsin, kannattaisi ostaa tilkkutäkkiin uudet kankaat, eikä käyttää kierrätyskankaita, kuten tässä täkissä olen käyttänyt. Nyt täkkiä ei oikein uskalla käyttää, kun pelkään että se repeää pesussa... Huoh, no onpahan hieno opetusnäyte.)

Mutta nyt on ajat toiset ja napitkin pystyy ompelemaan ompelukoneella.

Tänä kesänä valmistin "tuhoa kaikki kankaasi" idealla tekeillä olevaan kestävää kulutusta käsittelevään pöytänukketeatteriini lavasteeksi tilkkutyökuusia. Nämä kuuset halusin koristella monen värisin napein, mutta tällä kertaa halusin kokeilla nappien ompelua ompelukoneella.

Husqvarna Designer Topaz 50 ompelukoneessani oli nimittäin ommelvalikossa napin kuva ja sitähän piti päästä nyt testaamaan. Tämä napin kuva löytynee useammastakin ompelukoneesta nykypäivänä.

Napin ompelussa ompelukoneella on hyvä käyttää apuna ompelukoneen perustarvikkeisiin kuuluvaa nappilusikkaa. Itse en nyt kuitenkaan nappilusikkaa käyttänyt sillä näissä tilkkukuusien tikkauksissa nappi ei tarvitse ns. napin kantaa ollenkaan, koska nappia ei pujoteta napinläpeen, vaan nappi saa tulla tiukasti kiinni (jopa kiristäen) tikattavaan tilkkupintaan.

Ompelukoneessa oleva napin ompelun perussäätö toimi hyvin pienelle 1,5 cm napille. Muun kokoisille napeille oikean ommelleveyden säädön löysi nopeasti manuaalisesti kokeilemalla ja koneesta samalla ommeleveyttä säätämällä.

(Kuvassa oleva harmaanmusta mötikkä on se nappilusikka, josta mainitsin!)

Napit kiinnittyivät ompelukoneella suit sait. Hieman hankaluuksia oli pulleiden nappien kanssa, sillä niiden kuperan pinnan päällä paininjalan istukka vähän tuppasi luistelemaan. Puhuinkin asiasta Husqvarna Vikingille, ja kas....

Husqvarna Vikingin maahantuojalle nappinompelusta maininneena, sain kokeiluun myös varta vasten nappien ompeluun kehitellyn paininjalan. Ihan mieletöntä!

 Pakkaukseen kuului paininjalka ja napinasetin.

Paininjalka oli aika lystikkään näköinen. Nappi työnnetään paininjalan sisälle ja pysyy siinä paikoillaan ilman paikalta pois luistelua. Näppärää!

Nappipaininjalassa oli myös pieni vipu, jota säätämällä napin lankakannan pituuden voi määritellä joko pitkäksi (esim villakangastakki) tai lyhyeksi (esim. kauluspaita). Vivun sai myös pois käytöstä jos haluaa vaikka ommella nappeja tilkkutyöhön, kuten minä tein näissä kuusissa.

Kas näin. On tämä ompelukoneiden lisämateriaalien kehittely kyllä aika hyvällä tolalla nykyään!

Ja niin tilkkukuuset tulivat valmiiksi. Jos nukketeatterini ei syystä tai toisesta valmistu jouluksi, niin nämä kuuset voi ainakin päästä joulun aikaan kotiamme koristamaan.

Seuraavissa postauksissa pääsette katsomaan millaisia tilkkutäkkejä kesällä aloin työstämään. Niitä on tulossa kolme kappaletta. Kaikki ovat vielä tikkausta vailla, mutta tilkkupinnat valmiiksi ommeltuina ja vanut kiinni harsittuina.

Tervetuloa myös seuraamaan @neulanhaltija instagramtiliäni tai Neulanahaltija Facebooktiliäni, joihin tulee päivittäin kuvia ja videoklippejä tekemisistäni (käsitöistä, puutarhapuuhista ja lasten kanssa touhuamisista). Nyt olen esimerkiksi ajatellut kuvata instagramiin kaikki minulle merkityksellisemmät valmistamani tilkkutäkit vuosien varrelta.

Mukavaa syyskesää teille ihan jokaiselle <3

Lasten piirroksia konekirjottuina huopalaukkuun äitienpäivälahjaksi

Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

Tässä postauksessa näette kuinka ihastuttavia konekirjottuja laukkuja perhepäivähoitoryhmäni lapset (2,5-4,5v) valmistivat omille äideilleen äitienpäivälahjaksi. Laukkujen ideana oli lapsen piirtämän omakuvan kirjominen koristeeksi äidin ja lapsen yhteisiin hetkiin tulevaan laukkuun, kuten kirjastokassiin/jumppakassiin/uintilaukkuun/shoppailulaukkuun.

Laukkujen teollisuushuopakankaat sain blogiyhteistyönä Iskun tehtaanmyymälästä ja kirjonta työstettiin blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Premier + kirjontaohjelmalla ja kirjottiin Husqvarna Viking Designer Topaz 50 -kirjontakoneella.

Ensin lapset piirsivät mehiläisvahaliiduilla omat kuvansa.

Kuvista tuli aivan hurmaavat.

Ja todella sympaattiset.

Piirretyt kuvat kuvasin digikameralla josta siirsin kuvat kuvatiedostoina tietokoneelleni. PREMIER + ohjelmassa käytin Sketch -ohjelmaa/piirrustustyökalua.

Lapsen piirros siirrettiin valokuvana piirrustusohjelmaan.

Tämän jälkeen valittiin kirjontakehyksen koko (minävalitsin kaikkein suurimman kehyksen) ja alettiin piirtää hiirellä lapsen piirtämän piirroksen ääriviivat uudelleen. Tämä hoituisi helpommin, jos käytössä olisi piirtopöytä, jossa lapsi voisi piirtää kuvan suoraan piirtokynällä tietokoneelle. Minulla ei kuitenkaan piirtopöytää ole, joten piirsimme nyt kuvat ikäänkuin kahteen kertaan, ensin paperille, sitten tietokoneelle PREMIER + ohjelmaan.

Minä tein tämän "uudelleenpiirtämisen" lasten katsellessa selän takaa, sillä hiirellä piirtäminen, kuvan piirrosjälkeä jäljitellen, olisi ollut liian vaikeaa vielä pienille hoitolapsilleni. Kyllä sitäpaitsi minunkin käteni meinasi välillä vähän täristä ja paikotellen pistot ovatkin vähän eläväisiä ;)

Kun kuva oli jäljennetty jokaista yksityiskohtaa myöten, se tallennettiin export -toiminnolla tietokoneen muistiin ja sieltä ulkoiselle muistitikulle copy -toiminnolla.

Ja muistitikun avulla lapsen upea piirros siirtyi kirjontakoneen näytölle. Voila!

Ja niin alkoi kuvien kirjonta. Kirjottavan kuvan piirtänyt lapsi sai aina painaa kirjonnan käynnistysnappia ja muu porukka sai seurata silmätarkkana vierestä.

Ja niin se oma piirros, oma kuva, oli ikuistettuna kankaaseen. Jos vanhemmat haluavat joskus ikuistaa lapsensa piirroksen johonkin muuhunkin tuotteeseen, esimerkiksi lapsen paitaan tms ovat digitoidut kuvat nyt käytettävissä aina vain uudelleen ja uudelleen.

Kyllä tämä kirjontakone on ihmeellinen :) . Tästä kuvasta löytyy instagramista #perhepäivähoitoneulanhaltija ja @neulanhaltija sivuilta ihana videon pätkä <3

Niin ihania, niin ihania <3 Ja voi sentään miten ylpeinä lapset laukkujaan katselivat. Samalla mietimme yhdessä missä kaikissa kivoissa äidin kanssa tehtävissä puuhissa tarvitaan laukkua. Aika monta puuhaa löytyi.

Digitoin kuvan pistot sekä yksinkertaisena pistona, että tuplapistoina, kuten tässä kuvassa hyvin näkyy.

Oma tyttäreni halusi tietysti myös tehdä laukun (mutta itselleen), sillä minähän olisin nähnyt laukun muuten jo etuajassa.

Hän halusi piirtään oman kuvansa sijasta eläinrakkaana ihmisenä pandan ja työstää sen applikoimalla.



Kun kone oli kirjonut pandan kaksinkertaiselle huovalle, leikattiin kuvion reunoilta ylimääräinen valkoinen huopa pois. Saksina käytimme Inspiran ihania applikaatiosaksia, jotka sain myös blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Suomelta. Näistä saksista en luovu ikinä! Ovat kädessä täydellisen tuntuiset ja painoiset, leikkaavat hyvin ja tuo pelikaanimainen nokka on täydellinen applikaatiotöissä.

Näin suloinen panda syntyi, iiks...

Lapseni ystävä sattui olemaan meillä "hoidossa" myös kirjontapäivänä, joten hänkin sai valmistaa äidilleen laukun, tottakai. Tässä upeat "isojen" tyttöjen (1-2lk) laukut.

Ja niin kaikki laukut sujautettiin vanhoihin Keski-Euroopan karttakirjan karttoihin. Päälle laitettiin kortti, jossa lapsen sormivärein maalaama kukkakimppu. Lisäksi lahjan päälle pääsi roikkumaan kirkonkerhossa äitienpäivälahjaksi valmistettu sydän heijastin.

Suloisia hetkiä teille kaikille!