Tilkkutäkistä tuunaten kaksi tilkkutäkkiä ja kaksi pannumyssyä

Valmistan joka kesä yhden tai pari tilkkutäkkiä oman pääni tyhjennysprosessina. Tänä kesänä luulin, että en voi tähän flow -puuhaan ryhtyä, koska kesälomani on ihan nysä, vain 9 päivää, eikä suuremmille ompeluprojekteille ole aikaa.

Mutta eräänä päivänä kohtalo kuljetti minut työmatkalla Pelastusarmeijan kirpparille ja kas vain siellä henkarissa roikkuikin upea, puhdas, tahraton, hajuton, taidokkaasti työstetty jättimäinen parisängyn tilkkutäkki, joka vislasi minulle, että tuunaa minut kesätyönäsi.

Täkki oli valtava ja painoi hirvittävästi, koska sen välissä oli arvokasta puuvillavanua. Hintaa aarteella oli 19€ - 20%. 

Täkki oli tikattu ohjelmoidulla ja vapaalla konekirjonnalla ja sen värit ja tyyli olivat ihanan romanttiset, kuin heinäkuinen puutarha.

Ensitöikseni pesin täkin ja sitten leikkasin valkoiset reunat keskuskuvion ympäriltä pois.

 

Ensimmäinen täkki valmistui suit sait vain kanttinauhalla reunat ympäri kiertäen.

Tästähän tuli aivan ihana torkkupeitto.

Toisen peiton valmistin leikkaamalla sivukaitaleet suoriksi, poistamalla niistä vanhat kanttaukset ja ompelemalla kaitaleet toisiinsa niin, että saumanvarat tulivat täkin oikealle puolelle.

Sitten silitin saumanvarat auki ja leikkasin applikointisaksilla saumanvarat muutaman millin levyisiksi.

Applikointisaksissa toinen saksen leuka on leveä, puolipyöreä ja littana, joka estää kankaaseen vahinkoräijän syntymisen tarkoissa leikkauksissa.

Lopuksi ompelin saumojen päälle erilaisia pitsinauhoja ja viimeistelin reunat kanttinauhalla. 

Kanttinauha maksoi muuten kangaskaupassa näihin peittoihin ja pannumyssyihin yhteensä 35,5 € ja lanka 4,5 €, joten viimeistely maksoi siis reilusti enenmmän kuin alkuperäinen tuote ; )

Mutta voi miten suloisia tilkkutäkkejä sainkaan <3

Tulee ihan kesähäätunnelma <3

Lopuista paloista tein vielä pari pannumyssyä meidän kahvi- ja tee-pehtooreille.

Kyllä nyt kelpaa :)

Toivotan teille kaikille ihania kesäpäiviä! Ja yritän malttaa joku päivä laitella tänne muitakin käsityöprojektejani teidänkin katseltaviksi. Voikaa hyvin!!!

Baskerin tuunaus konekirjotuin kukkasin

Sain pari päivää sitten yhteydenoton asiakkaalta, joka toivoi minulta kukkakirjontaa uuteen viininpunaiseen baskeriinsa. Vastasin oitis, että asia järjestyy kyllä, sillä minulla on kova polte puutarhahommiin sekä käsitöihin, erityisesti ompelukonekirjontaan uppoutumiseen.

Tälläisestä pitkästä baskerista oli siis kyse. Asiakas toivoi siihen iloista kukkaiskuviointia, joka sijoittuisi melko laaja-alaisesti tuon keskusnupin ympärille.

Asiakas oli ostanut juuri itselleen viininpunaiset kengät, joiden värimaailmasta lähdin hattua työstämään. Hän kertoi myös, että Gudrun Sjöden - vaatebrändin boheemin romattinen tyyli oli hänelle hyvin mieluinen.

Baskerin koristeluun valitsin konekirjontalankavarastostani nämä kahdeksan väriä. Alalankoina käytin vanhoja puolanloppujani: ruskeaa, punaista, vihreää ja mustaa.

Kirjontatekniikaksi valikoitui minulle mieluisin tekniikka; Vapaa koneparsinta eli vapaakirjonta. 

Ensin hahmottelin kevyesti kuvioiden paikat ommellen ne ääriviivoin.

Ja sitten aloin täyttää suorapisto-ompeleita koneparsinnalla ees taas ja oikealle sekä vasemmalle ommellen. 

Koneparsinnassa ompelukone tikuttaa siis ommelta kokoajan samaan paikkaan ja kirjojan kädet  toimivat ompeleen ohjureina. Koneen syottäjänhampaat otetaan konekirjonnan ajaksi pois käytöstä.

Paininjalkana käytetään tälläistä silmukan mallista paininjalkaa.

Ja niin baskerin kuviointi alkoi valmistua yksi värialue kerrallaan.

Kun kuviointi oli valmis. Käänsin baskerin nurinperin ja katkoin kaikki langanpäät pois. Silitin baskerin höyryllä nurjalta puolelta isäni kanssa tekemääni hihanistutuslautaa hyödyntäen.

Ja niin tämä kukkaisbaskeri valmistui kolmessa tunnissa kaikkinensa. Ja asiakas oli kovasti siihen tyytyväinen.

Itseni yllätti se, että baskerin nurjapuolikin oli niin siisti, että sitähän voisi käyttää myös nurinpäin. Tällöin värimaailma olisi ruskanvärinen.

Eli yllätyksenä yhdestä baskerista tulikin kaksi baskeria. Sekä asiakas että minä olimme asiasta tosi iloisia.

Mukavia kukantuoksuisia päiviä teille kaikille tähän vuoteen 2022!

Hame vanhasta tunikasta / mekosta

Aikaa on vierähtänyt viime postauksesta todella paljon, sillä minulla oli ja on yhä teknisiä ongelmia kuvien siirron kanssa. Minulta hajosi nimittäin vuosien kiinteän yhteistyön jälkeen kamera ja ostin sitten tilalle uuden puhelimen, jossa oli hyvä kamera. Luulin, että selviäisin vain yhdellä aparaatilla, mutta nyt olen huomannut, että kuvien siirto älypuhelimelta läppärille onkin rakettitiedettä, johon minun yksinkertaiset aivoni ovat liian ymmärtämättömät. Sitten tuli tämä korona ja kotoilu-karanteenit, joten olen yhä vain tämän puhelimen kameran varassa, kun kauppaankaan ei oikein suositella nyt mentäväksi kuin ihan pakkotilanteissa. 

Käsitöitä olen tehnyt kuitenkin yhä paljon, sillä minulle se on oiva väylä perhepäivähoitajan työssäni viihtymiseen, oman pääni tyhjentämiseen ja sen tuntemiseen, että olen elossa ja tuotan jotain kivaa jollekin, jopa isommalle yhteisölle, kuten teille Neulanhaltija-blogin/Ig:n/Fb:n seuraajille.

Tässä postauksessa esittelen teille pellavaisen puutarhahameen, jonka tein itselleni ennen korona-kriisiä, kun elämä oli vielä kovin kevyttä ja ilmavaa.

Hameen työstin vanhasta pellava-tunikastani, josta tykkäsin tuollaisenakin paljon, mutta joka oli käynyt minun nykyiseen vaatemakuuni jotenkin liian "telttamaiseksi".

 Hameen leikkasin irti tunikasta heti hihojen ja pääntien alta.

Hihoista leikkasin taskupussit, joista ompelin taskun hameen toiselle sivulle. (Katso taskusta ensimmäien eli ylin kuva)

Hameen yläreunaan tein kaksi laskosta eteen ja kaksi taakse sekä vyötärölle kapean päärmeen. Taskun päälle ompelin napin ja tampin, jolla hameen vyötärön voi kiristää oikealle koolle. Hameesta tuli ihana ja se on varmasti päälläni usein.

Tätä postausta kirjoittaessani huomasin myös, että tämän blogin postauksia on vuosien varrella katsottu 705,050 kertaa. Aika hienoa, ainakin minun mielestäni. Tämän vuoksi ajattelinkin tässä lähipäivinä ja lähiaikoina järjestää muutamia arvontoja sekä täällä Neulanhaltija blogissani, että instagramissa  ja facebookissa. Palkintojakin olen jo miettinyt ja ne ovat tietysti itsetekemiäni :)

Mukavaa kevättä teille kaikille! Pysykää terveinä ja kaivakaahan kaapeistanne keskeneräiset käsityöt ja askartelut, jämälangat, jämäkankaat ja puupalikat jne esiin ja käyttäkää osa pakkokotoilu-ajasta käsitöidenkin tekoon. Siinä voi päästä vaikka hetkeksi kaiken muun unohtavaan Flow -tilaan!

Vanhan "Eemelin metkut" -tilkkutäkin tuunaus / piknik-peitto

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa)

Tiedättehän lasten ihastuttavat kuvakirjat, joissa köllötellään aurinkoisena kesäpäivänä piknik-peiton, usein juuri tilkkupeiton päällä, kaiken ollessa niin kaunista ja herttaista. Tälläisiä hetkiä varten minäkin halusin työstää perheelleni ja hoitoryhmälleni piknik-peiton. Meillä on nimittäin alkamassa tällä viikolla astianpesukoneen aiheuttamasta vesivahingosta johtuva keittiöremppa ja koko koti on hurhumhei ja päivisin joudumme evakkoretkelle vara-asuntoon hoitoryhmäni kanssa. Sillä remontista aiheutuva meluhaitta on lapsille ja kanillemme häiritsevää. Tätä piknik peittoa tullaan varmaan tarvitsemaan nyt siis lähipäivinä kerran jos toisenkin....

(Kirja: Melanie Joyce, Minä tykkään sinusta)

Olin aikoinaan tehnyt v.2008 Vaahteramäen Eemeliä muistuttaneelle lapselleni  "Eemelin metkut" -nimisen tilkkutäkin.  Tilkkutäkkiin survoin kaikki pienimmätkin vuosien varrella kertyneet siniset ja vihreät jämätilkkuni ja ex-tilkkukurssin oppilaaltani läksiäislahjaksi saamani vanhan Vaahteramäen Eemeli -verhokapan. Peitosta tuli huolimattoman suunnittelun takia todella suuri ja raskas. Eikä surukseni kukaan perheestäni oikein tykännytkään siitä. Sitä käytettiin vain muutamia kertoja. Ja näin ollen se jäi kauniisti viikattuna täyttämään tilkkutyönäytekaappiani.

Peitto oli myös tikattu varsin "väljästi" (lue huonosti). Minulla oli varmaan kahden pienen pojan kanssa niin paljon puuhaa, että tikkaus jäi ihan onnettoman vähäiseksi. Voi, voi!

Eemeli- kuvat sensijaan olin tikannut hyvinkin tarkkaan vapaatikkauksella.

Nyt päätin sitten ottaa sakset käteeni ja työstää suht pikaisella aikataululla tämän "vähemmän viehättävän" tilkkutäkin piknik-peitoksi.

Leikkasin peiton ensin osiin.

Samoin leikkasin hoitolapseni mummilta saadun ruudullisen tyynynpäällispussukan kaitaleiksi..... (Kiitos Raili!)

Ja yhdistin peiton leikatut kaitaleet neliöksi.

Piknikpeiton tikkasin nyt kunnolla vapaatikkauksella kiemurrellen.

Tikkausjalkana käytin Husqvarna Viking Suomelta saamaani vanutikkausjalkaa, joka helpottaa paksujen tilkkutöiden vapaatikkausta läpinäkyvän laajan paininjalan ansiosta.

Tikkauksen jälkeen kanttasin työn tyynyliinasta leikkaamallani kaksinkertaisella kantilla.

Eemelin kuvat leikkasin ja ompelin patalapuiksi.

Patalaput saattavat päätyä vaikka joululahjoiksi tai sitten uuteen keittiöömme, se jää nähtäväksi....

Peiton kuljetusta varten ompelin tilkkutäkin ja tyynyliinan viimeisestä palasesta piknik-peiton "kantoliinan", jota voi käyttää myös istuinalustana.

Kaikki mitä peitosta jäi jäljelle projektin jälkeen oli tälläinen määrä kaitaletta. Punaiset kaitaleet säästin tulevia projekteja varten ja tuon oikeanpuolen kasan laitoin energiajätteeseen. Jos olisin ollut viitseliäs ja purkanut alkuperäisen "Eemelin metkut" -tilkkutäkin reunat, enkä hätäisesti vain leikannut, niin jätettä ei olisi tullut lainkaan. Mutta remonttisiivoushässäkässä en todellakaan malttanut alkaa purkamaan mitään.

Ja niin me sitten heti piknik-peiton valmistauduttua leiriydyimme terassillemme välipalalle. Aurinkoista ilmaa ei saatu, mutta kuiva ilma sentään :)

Eväsretkiämme varten leikkasin myös ystävältäni Johannalta saadusta Marimekon "Lappuliisa" vahakangaskaitaleesta meille mukavat retkilautaset. (Kiitos Johanna!)

Mukavaa syyskuun loppua teille kaikille!