Ompelua, virkkausta ja hevostelua yhdessä ystävien kanssa

(Postaus sisältää loppupuolellaan pienimuotoista blogiyhteistyötä A.Wennström Oy:n Vesiväritehtaan Seriväri -kankaanpainovärin tiimoilta.)

Kesälomani alkoi viikko sitten. Pitkästä aikaa kesälomani onkin tavanomaista lyhyempi, koska teen työkseni jotain muuta kuin opetushommia (tai olen työttömänä). Ensimmäisen kerran olenkin nyt vähän kirjannut kesätapahtumia ja tapaamisia kalenteriini, jotta ehdin nauttia tasapainoisesti pelkästä oleilusta ja ystävistä. 

Ensimmäisenä lomapäivänä hyppäsin kahden lapseni kanssa OnniBussiin ja matkasimme Ouluun ystäväperheen luo kässäilemään ja fiilistelemään vanhaa kotikaupunkiamme.

Kyläpaikassa meitä odotti monet mukavat leikit ja herkulliset tarjoamiset sekä ystäväni, jonka vetoketjun ompelukammo piti kesyttää ja konekirjontataito vetreyttää sekä hänen ratsastusta harrastava tyttärensä, jonka ratsastustarvikekassi oli auttamattomasti liian pieni.

Ystävälläni oli vanha, mutta hyvin toimiva tukeva ompelukone, josta löytyi kaikki tarvitsemamme paininjalat vakiovarusteina, niin vetoketjun ompeluun kuin koneparsintaankin /konekirjontaankin. Minulle PFAFF on ompelukonemerkkinä tuttu kansalaisopiston työajoiltani ja hetken verryyteltyäni muistin kaikki tämänkin ompelukoneen kikat.

Ja niin me sitten ommeltiin..... ja minä sain aika paljon katsella kun muut ompeli, ihanaa!!!!!

Ja niin upea laukku oikeaan tarpeeseen valmistui yhdessä ommellen lapsen kanssa. Rispaantumaton villahuopakangas on niin hyvä materiaali lasten ensimmäisiin ompelutöihin, kun kappaleita ei tarvitse huolitella tai applikoinnissa käänneellä saumanvaroja applikoitavan kuvan alle.

Myös vetoketjut saatiin kesytettyä ja monta kivaa pikkupussukkaa ommeltua. Minä niin nautin juuri tälläisistä lomista (tai tapaamisista) kun saan tehdä käsitöitä jonkun toisen kanssa. Täällä Lahdessa olen niin yksin aina näiden ompelusteni ja askartelujeni kanssa, että toisinaan ihan hirvittää. Mutta nyt fiilistelin yhdessä tekemistä (ja käsitöiden ohjaamistakin) täydestä sydämestäni!!!!

Ompeluprojektien välillä oma tyttäreni tilasi minulta hevosen mallisen jakkaran tai keppihevosen pään. Päätin vuosien jälkeen kaivaa virkkuukoulun esiin ja palauttaa päähäni virkkaamisen terapian.

Mitään ohjeita minulla ei ollut, vain kuva lapsen matkalukemisen kannesta. Mutta en minä oheita malttaisi lukeakaan. Olen vähän sellaisen yrityksen ja erehdyksen kautta tekijä.

Älkää naurako!!! Minä en tosiaankaan ole mikään virkkuri. Omaan enemmän taitoja ompelukoneen ja liimapuikon kanssa. Mutta joo.... Ajattelin, että virkkaan lapseni toiveesta hevoselle tuollaisen otsakuvion ja sitten vielä silmienkin valkuaiset valmiiksi, jotta työ etenisi nopeammin. No, tuota.. Ei menneet silmät kuitenkaan ihan putkeen.... reunat olivat rumat ja silmät väärissä paikoissa. Kaulakin on vielä ihan vaiheessa.

Luojan kiitos, oli juuri saanut Wennströmm Oy:ltä blogiyhteistyönä perhepäivähoitoryhmälleni syksyn ja talven kädentaitohetkiä varten Serivärin kankaanpainopvärejä ja siinä oli pelastukseni, tai hevosen pään pelastus.

Ei muuta kuin tuputituputi ja pian silmät olivat tipotiessään ja otsaläikkäkin muotoiltu tavoitellun mukaiseksi eli pitkulaiseksi sydämeksi.

Epäonnnistuneet värinvaihtokohdatkin sain pehmitettyä mustalla värillä oikein kauniiksi.

Hahmottelin vielä piirrustuspaperilla hevoselle korvien ja silmien paikkaa ja kokoa. Kyllä tästä vielä joku polle tulee. Huoh!

Ih-hah-haa teille jokaiselle kesään näiden tyttäreni askartelemien palkintojen myötä.

Kuulemisiin!

Farkkua tuvan täydeltä

Meillä taas farkkuiltiin tänään synttärikemuissa sydämen kyllyydestä. Synttärijuhlien sankarina oli herttainen 6-vuotias Elina. Tässä postauksessa näette juhlien antia. Kyllä oli taas niin käsistään taitavia juhlijoita, että ihan suu loksahtelee täsä auki ammattilaiseltakin!

Ja suurkiitos sankarin äidille polvirisojen lasten farkkujen lahjoituksesta Neulanhaltijan työhuoneen käyttöön! Otan mielelläni niitä vastaan kaatopaikan sijasta myös muiltakin, niin lapsiperheiltä ja aikuisiltakin!

Synttäreillä syntyi monenmoisia persoonallisia laukkuja ja ilmeikäs ovistopparikin.

Ja suutkin ehdittiin saada makeiksi ja masut herkuista pinkeiksi : ).

Ihastuttavia, eikö vain?

Farkku taipuu siis hyvin moneksi ja ilahduttaa vielä rikkoontumisen jälkeenkin, joten älkää heittäkö risoja farkkuja roskiksille, niistä voi kehitellä vaikka mitä! Tässäkin muutama ideani vuosien varrelta.

Mukavaa toukokuuta teille kaikille!

Puput laukussa

Yritän virittäytyä pikkuhiljaa lähestyvään pääsiäiseen ja kevääseen. Tänään kevään lähestymiseen uskominen alkoi kyllä jo olla helppoa, niin upeasti kevätaurinko helli meitä säteillään ainakin täällä Salpausselän maisemissa.

Esikoiseni vietti vuosia sitten muutamia päiviä päiväkodissa, samalla kun äiti opiskeli opettajuuden saloja. Päiväkotipäivinä hän kantoi uskollisesti mukanaan tätä äidin ompelemaa pupu-laukkua. Pupu-laukkuun pakakattiin aina varavaatteiden ohella unipupu "Unkkari" ja äidin huivi.

Nyt löysin tämän pupu-laukun "lapsuusajan muistoja"-laatikosta varastostamme, kun täydensin laatikkoa muutamalla uudemmalla muistolla. Totesin heti, että tämä laukkuhan sopii mitä mainioimmin pääsiästunnelman herättäjäksi. Alankin keräämään siihen nyt samantien kaikkea sälää ja ideaa, jota olen lasten pääsiäsaskarteluja varten jemmannut.

Pupu-laukku on toteutettu tilkkutyönä kierrätyskankaista. Laukun molemmilla puolilla on tilkuista ommeltu pupu. Pupujen design  ja laukun tikkaukset on omaa käsialaani. Poikapupun puoli on tikattu kaikkien yksityiskohtineen ompelukoneella.

Tyttöpupun puoli taasen on ommeltu ompelukoneella tilkkupinnaksi, mutta tikattu käsin. Laukkua oli näin ollen hyvä käyttää myös opetusmateriaalina tilkkutyökursseillani. Kaksi pupua yhdellä iskulla siis ; ).

Tikkauksissa toistuu sama teema laukun molemmin puolin.

Tässä esimerkki pupjen jaloista. Oikeassa kuvassa tikkaukset on tehty käsin, vasemmassa ompelukoneella. Kiva laukku yhä ja ilokseni se on kestänyt designiltaan aikahyvin vuosia. Tai ainakin minusta se näyttää siltä kun voisi olla työstetty ihan eilettäin.

Ensimmäisiä silmuja odotellessa, oikein mukavaa kevättalvea jokaikiselle lukijalle! Hienoa, että kirjautuneita lukijoitakin on jo 80. Kiitos mitä kaunein mielenkiinnostanne tekemisiämme kohtaan!

Minä näin muuten eilen ensimmäiset pajunkissat tuolla lähiryteikössä, jipii!