Keskeneräiset ja pieleen menneet

Eilen posti toi tullessaan Uusi Lahti -ilmaisjakelulehden. Lehdessä oli mielenkiintoinen juttu keskeneräisistä käsitöistä ja siitä kun omat taidot eivät riittäneetkään upean visuaalisen ja teknisen lopputuloksen työstämiseen. Minuakin haastateltiin juttua varten puhelimitse muutama viikko sitten.

Uuden Lahden verkossa olevan näköislehden löydät täältä. Siellä s. 10 on tämä "Kun into ylittää taidon" juttu kokonaisuudessaan. Jutun luettuasi olisin ilahtunut, jos kertoisit kommenttikenttään muiston omasta keskenjääneestä käsityöstäsi tai työstä josta ei tullutkaan ihan sitä mitä piti.

Minun näkökulmani kekseneräisiin tai epäonnistuneisiin kädentöihin on "Laita sivuun ja tuunaa vuoden päästä uudella otteella". Tällä tavoin olen työstänyt pilalle menneet kokeiluni lukuisiin taidetekstiileihini, joita löydät täältä. Samoin ovat työstyneet jotkin tilkkutäkeistämme. Tämä kuvan huopamatto sensijaan syntyi vahingossa kun ideat eivät työstyneetkään niin kuten piti. Käsin huovutetusta ylellisen tuntuisesta silkkivillasta piti näet aluksi tulla vauvalle lämmin luxus-makuupussi tai talvimekko. No, tekemättä jäi. Muutama vuosi sitten huopasilkki vanuttui tarkoituksellisesti matoksi on mukavan lämmin varpaiden alla eteisessämme. Vauvat olivat jo kasvaneet isoiksi lapsiksi.

Näistä tyynyjen pellavakankaista, jotka kudoin kangaspuilla, piti tulla ensin raitamekko ja -hame kanteletta soittavalle tyttärellemme. No, tyttö on kaikkea muuta kuin mekko ja hame-tyypiä, joten kankaasta syntyi tyynyt. Oranssista villakankaasta sen sijaan piti tulla tallukoita, mutta ranteeni ei kestä enää niiden pohjustusta, joten käsinkudottu villakangas päätyi huovaksi lasten huoneen Fatboy- säkkituolin päälle.

Tähän loppuun haluan vielä laittaa muutamia kuvia aivan uskomattoman osuvasta sarjakuvakirjasta, jonka löysin vahingossa kirpputorilta. Tämä on kyllä paras koskaan lukemani sarjakuvakirja. Se osui ja upposi. Aivan kuin kirjoittaja olisi käynyt kurkkimassa minun elämääni viimeisen kahden vuoden aikana.

Suosittelen kirjaa jokaiselle luovan alan ammattilaiselle, joka kipuilee oman riittämättömyytensä ja ulkopuolisten vaatimusten kanssa. Kun kaikesta yrityksestä, osaamisesta ja innosta huolimatta mikään ei vain riitä ja elämä lahjoineen tuntuu turhalta.

Kirja loppuu huojentavaan kuvaan. Elämä voittaa kun myöntää, että minä tieto-taitoineni ja intohimoineni en nyt enää mahdukkaan tämän maailman käsikirjoitukseen, mutta oman elämäni käsikirjoitukseen mahdun oikein hyvin.

Iso halaus teille jokaiselle!

Tuunauksia ja turinoita

Olen viimeaikoina toiminut satunnaisesti luokanopettajan sijaisena. Mahtavaa työtä, josta nautin paljon ja kiitoksista päätellen myös oppilaat kokevat opetukseni antoisaksi. Eilen pääsin oppilaideni kanssa Talvikarnevaaleillekin katsomaan Liisa Ihmemaassa näytelmää Pikkuteatterille. Se oli todella upea! Suosittelen!!!!

Olenkin nyt hyvin vahvasti kallistumassa sille kannalle, että jätän nämä käsityötouhut vähemmälle ja keskityn siihen, missä minua ihan oikeasti tarvitaan. Aijon hakea keväällä opiskelemaan itselleni ihan uuden ammatin. On jo korkea aika löytää töitä, jotka palkitsevat niin henkisesti kuin rahallisestikin. 

Tämä  "hankin itselleni palkan kädentaitojen opettamisesta" -rupeama on ollut todella rankka. Nostan edelleen hattua sille, joka jaksaa yrittää tehdä itse itselleen elinkeinon. On todella kuluttavaa markkinoida, tehdä näytteitä, inspiroida ja odottaa.... Odottaa, että joku pyytäsi töihin. Odottaa, että joku vastaisi sähköposteihin. Odottaa, että joku kuukausi tulot olisivat menojen ja kulujen jälkeen plussan puolella. On ollut todella rankkaa .... vaikka tätä käsillä tekemistä ja ideoimista NIIN RAKASTANKIN!

Rankinta on ollut minulle nuukana ihmisenä se, että en ole pystynyt tienaamaan edes lapseni päivähoitokulujen vertaa, vaikka teen töitä jatkuvasti. Epäonnistuin ja piste. Siivet eivät sittenkään kantaneet. Mutta tulipahan kokeiltua tätäkin...

Olen aika tyhjä. Mutta silti onnellinen. Elämässäni on kuitenkin kaikki hyvin. Tämän yhteiskunnan muutoksessa minun panostani ei innostani, yrityksistäni ja lukuisista tutkinnoistani huolimatta tarvittu. Enkä ole kyllä ainut tässä tilanteessa tänäpäivänä. Harmi.

Keväälle on kuitenkin onneksi tiedossa vielä muutamia mielenkiintoisia kursseja kirjatuunausten ja askartelujen parissa. Yhdet Moster High synttäritkin on tilattu ja yksi tilaus tilkkutyö on työn alla. Jos saan hiottua vielä Keiju-nukketeatterinkin kuntoon, muutamia lantteja on sieltäkin tiedossa. Lisäksi sain tuleviin produktioihini hienon lahjoituksen Jumbon Accessorize -liikkeestä.

He antoivat minulle tuunattavaksi jouluikkunansa vanhat somistetalot. Saas nähdä mitä näistä keksin. Tytär omi ne näin aluksi Maileg-hiirulaisilleen mökeiksi.

Tässä postauksessa näitte myös muutamia lasteni kanssa työstämiämme origameja. Ne olivat muuten tosi koukuttavia tuunauksia. Miten ihmeessä joku on voinut keksiä jotain näin nerokasta? Ei saksia , ei liimaa, vaan pelkkiä taitoksia jonkun neropatin suunnitteleman mallin mukaan.

Mukavaa viikkoa teille kaikille! Ja sunnuntaina sitten nähdään Ristinkirkon taidesunnuntaissa.

Sämpylöistä garderobiin

Minun lapsuuden kodissa leivottiin joka lauantai tai oikeammin äitini leipoi ja me muut siivosimme kotia. En ole koskaan tykännyt siivoamisesta; Meillä ei ole omassa taloudessani koskaan edes ollut siivouspäivää, eikä tule olemaankaan!!!! Rakastan siisteyttä (siis sitä, että tavarat ovat oikeilla paikoillaan jemptisti rivissä tai pinossa) ja tämän vuoksi meillä siivotaankin tavarat järjestykseen päivittäin, kuuramisen ja puunaamisen kanssa onkin sitten niin ja näin. Mutta leipomisesta, ah, siitä minä tykkään. Nykyään meillä tosin tehdään molempia liian harvoin; sekä siivoamista että leipomista. Koti on aika "eläväinen" ja vyötärö on alkanut kirsistää herkuttelun myötä jossain tiukemmissa vaatteissa.

Tänä viikonloppuna kuitenkin taas leivottiin, mutta kaikkea muuta kuin sokerista ja rasvaista. Ja hyvin tekeleet upposi koko sakille! Ihan perusmaut kaikissa leivonnaisissa ovat lastemme mielestä parhaita. Perheeni tykkää myös kotiruoasta, jota pyritään laittamaan mahdollisimman usein, mutta esikoisemme vannoo einesten perään (nugetit, kalapuikot, säilyketonnikala, pinaattiletut jne). (Ihme kaveri!)

Minä en omista kovin suurta garderobia tai kenkävalikoimaa. Pienillä numeroilla pyörivä tili, neljä hyllyä ja yksi vaaterekki yhteisessä vaatekaapissa lapsen kanssa pitää hyvin huolen ettei vaatetta kerry liikaa. Kaapista löytyy perussettini niin arkeen kuin juhlaan: mustaa, ruskeaa, harmaata, valkoista ja vähän marjapuuroa. Ei mitään turhaa, ja kaikkea käytetään tasaisin väliajoin. En hamstraa vaatetta alesta enkä vaihda vaatteitani uusiin kuin tarpeesta. Korjaan, parsin, tuunaan ja asustan fiiliksen mukaan. Kiertelen paljon kirppareita, mutta vasta nyt olen tajunnut, että sieltähän voisi ostaa jotain kivaa itsellekin, eikä aina vain lapsille, joilla jokaisella vaatetta on aivan liikaa. 

Viime viikon ja viikonlopun kirppisjuoksun aikana teinkin upeita löytöjä! Mukaan lähtivät UGG :n tuliterät saappaat ja muutama paita sekä villasukat. 80 € meni, mutta kaikki ostokset olivat tuliteriä ja piristivät ihanasti mieltä näin kevään korvalla. Nyt sitten seuraavat isommat vaatehankinnat voikin tehdä vaikka ensi vuonna kun untuvatakki alkaa pikkuhiljaa ratkeilla liiaksi sisävuorestaan. Oho, se onkin jo 6 -vuotta vanha ja kirpparilta muuten sekin ihan uuden karheana kympillä ostettu. Hyvin on palvellut ja yhä tosi siistin näköinen, koska olen sen aina pesulassa pesettänyt! Tämän maailman kaatopaikkavuoret eivät täyty ainakaan minun vaatteistani tai kengistäni. Käytön jälkeen irroitan niistä kaiken käyttökelpoisen ja talletan ne tarvikevarastooni. "Aika tavaran kaupittaa" sanoi mummoni aikoinaan. Näin se on!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille lukijoille!

Täällä Lahdessa on alkanut lasten talvikarnevaalit, joten vietämme lasten kanssa nyt seuraavat pari viikkoa  teatteriesityksissä ja konserteissa. Blogikin saa päivityksensä, älkää säikähtäkö ; ).

Pinoa ja leikkaa -tilkkutyön ideointia

Ihana viikonloppu takana, mutta karu arki vastassa. Sairaistuin perheessämme viimeviikon riehuneeseen ärhäkkään vatsatautiin. Ug!

Olen aloitellut monia töitä, joita olisi tarkoitus postailla tänne valmistutuaan. Nyt näyttää kuitenkin sairastelujen myötä tulevan väistämättä muutaman päivän ompelutauko. Mutta tässä esimakua seuraavaa valmistuvaa työtä ajatellen. Työ on kesämuistoista syntynyt Pinoa ja leikkaa - blokilla työstetty tilkkutäkki (niistä ikiriittoisista miesten paidoista). Täkki paketoidaan joululahjaksi serkulleni, joka on avustanut minua vuosien ajan niin kankailla kuin käsityötarvikkeilla ja lasten vaatteilla. On tullut takaisin maksun aika ; ). Toivottavasti saaja tykkää lahjastaan! Olen yllärinä säilönyt sinne paloja hänen 17 vuoden takaisesta äitiysmekostaan, jonka hän antoi minulle vuosia sitten jatkojalostukseen laadukkaan kankaansa takia.

Peitto on nyt viimeisiä tikkauksia vaille valmis. Ja koska paitakankaita oli niin paljon, että vielä kahden ison tilkkutäkin jälkeen niitä jäi yli, ompelen niistä lopuista silpuista muutaman nuppupeiton PHKSiin. Mutta nyt tämä täti rientää takaisin petiin!

Yllä olevat kuvat Oulun nallikarista ja Kalajoen hiekkasärkiltä.

Mielenrauhan etsintää

En tiedä kuinka moni teistä lukijoista on luovan työn tekijöitä, mutta olettaisin että ainakin osa. Te jos ketkä tiedätte miltä tuntuu, kun sisimpään iskee rytmihäiriöitä nostattava pelko siitä onko itsellä enää mitään annettavaa kulttuurin kentällä. Minä olen käynyt jo pidemmän aikaa kädet ristissä Jaakobin painia itseni kanssa siitä mitä elämältäni haluan ja mihin suuntaan minun olisi viisainta astua. Riitänkö enää (kohta yhdeksän kotiäitivuoden jälkeen) työmarkkinoilla mihinkään. Olenko hukuttanut ammatillisen ja taiteellisen itseni arjen pyörityksen ja äitiyden alle? Kuka ihme minä oikein olen? Mitä elämä minulta haluaa? Ja etenkin mitä minä itse haluan omalta elämältäni? Onko minulla enää siipiä lentää?

Jotta pystyisin ajattelemaan selkeästi, minun on lähdettävä yksin metsään tai istuttava hiljaisuudessa käsityön ääreen. Nyt syyslomalla olen tehnyt molempia. Ajatellut ja itkenytkin. Käsissäni syntyi pieni minitekstiili, jonka pistoilla olen koonnut myös itseäni. En vieläkään ole sinut tulevaisuuteni kanssa, mutta yhden kauniin sydämestä syntyneen tekstiilin kautta, mieleni on vähän rauhallisempi. Ehkä se taidekin sieltä pistää pääni vielä pystyyn ja uskallan taas avata siipeni. Valmiin tekstiilin löydätte toisesta blogistani, http://www.galleriasatuitapaa.blogspot.fi/.

Sunnuntaina osallistun Nuppupeitto-talkoisiin täällä Lahdessa ja lapseni ovat innostuneet neulomaan vaikka mitä kirpparilta ostamillani pyöröneulekoneella. Joten seuraavissa päivityksissä siirrymmekin taas tilkkutöiden ja neuleiden maailmaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Ampparipesästä kirjankanteen

Tänä kesänä oli paljon ampiaisia. Meidänkin terassilta ja mökeiltä tiputeltiin pesä jos toinenkin. Kun pesä oli sisältään tainnutettu, syöksyin minä lasten kanssa niiden kimppuun. Oletko sinä, rakas lukijani koskaan pysähtynyt ihmettelemään miten mielenkiintoisia ampiaspesät ovatkaan?

Kun pesän purkaa kerroskerrokselta, siitä löytyy mitä useampia moniväriraitaisia kerroksia. Ja lopulta tuon pieniä munia sisältävän kennon. Purimme lasten kanssa useamman pesän tutkimuksiamme ja askarteluja varten ja osan säästin koristeiksi terassille.

Muutaman tunti koristepesän asettelun jälkeen pesä oli murskattu. Ensin epäilin pikkututkijoitame tihulaistyöstä, kunnes hoksasin pesän kiinnostavan myöskin pihaharakkaamme suunnattomasti. No mörskä, mikä mörskä... Otin nämäkin pesän palaset talteen ja päällystin niillä yhden sitomistani ja valmistamistani kirjoista.

Ampparipesän "paperikuori" liimataan pahviin ihan perinteisesti. Lopulta liima ja pesänpalaset vielä silitetään leivinpaperin kanssa kanteen kiinni. Silitys tasoittaa pinnan ja tekee siitä käytössä kestävän!

Nahka ja ampiaspesä -aika lyömätön yhdistelmä, eikö vain?

 Nyt vain runoja rustailemaan...

Taidetta, kulttuuria ja tuunattu tivoli

Olen viimeaikoina saanut nauttia omieni ja hoitolasteni kanssa Lahden kaupungin kulttuuritarjonnasta. Olemme kierrelleet museojunalla Lahden suurimmat museot. Lasten mieleen ovat erityisesti olleet Historiallinen museo jugend näyttelyineen, Radio ja tv museo elokuvavälineistöneen ja motskareineen sekä Hiihtomuseo makihyppy- ja syöksylaskusimulaattoreineen. Itse olin onneni huipuilla Taidemuseon Metamorfoosi ´12 -näyttelyssä. Näyttely tarjosi kaikkea sitä, mitä minä kulttuurinäyttelyssä arvostan: täydellistä laatua, harrasta rauhaa, kaunista esillepanoa ja tilaa omille aistikokemuksille ja ajatuksille sekä tietysti rakastamaani upeaa suomalaista nuorta muotoilua ja käsityötä!

Eilen Lahdessa oli taidelauantai, ja kaupungissa oli kulttuuritarjintaa siellä ja täällä. Me kävimme tokaluokkalaiseni kanssa mm. Lahden kaupunginteatterin Salaisen puutarhan ensi-illassa. Esitys oli koskettava, kaunis ja aikasta jännittäväkin. Suosittelen! Teatteri on lastentaidetta parhaimmillaan. Teatterin taika hyväilee niin montaa aistia ja elämys varmasti puhuttelee vielä kauan jälkeenkin päin.

(Kuvat yllä ja alla ovat Lahden kulttuurisyksy FANfaari -esitteestä)

Metamorfoosi ´12 -näyttely on avoinna vielä 23.9.2012 asti. Os. Vesijärvenkatu 11 A, Lahti. ti-pe 10-17, la-su 11-17. Käykää ihmessä katsomassa!

Näyttelyssä minua puhuttelivat erityisesti Inka Kivalon kudotut tekstiilihahmot (joista norsu esiintyy tuossa yllä olevassa kuvassa), Riikka Latva-Sompin  lasi, pronssi ja alumiiniveistokset, Camilla Mobergin vapaasti puhalletut lasityöt (kuva yllä), Anneli Sainion pitsiset keramiikkalaatat, Heli Tuori-Luutosen käsinkirjotut kirjontatekstiilit, Nathalie Lähdemäen astiastot ja Johanna Gullichsenin käyttötekstiilit. Ihania kaikki kertakaikkiaan!!!Ah!!!!

Lasten kanssa hengailimme Taidelauantain kunniaksi vielä satamassa Suomen Tivolissa. Mihinkään laitteeseen ei kuitenkaan uskallettu mennä, kun kaikki näyttivät tällä kertaa niin hurjilta ja rahaakin oli jo hömpöselty kaupungilla ihan riittämin. Mutta kotiin tultuamme järjestimme tivolin Mailegeillemme. Pitihän edes joidenkin päästä hurvittelemaan tivolin pyörteisiin!

Tivolliin tuunattiin karuselliksi kirpparilta 2-vuotiaamme bongaama "karuselli" eli maustepurkkiteline. Toiseksi karuselliksi päätyi Sveitsistä ystävältämme, Marjalta, lahjaksi saamamme soiva kynäpurkki.

Viikinkilaivaksi löytyi kirpparilta ostettu hedelmäkori /riippukeinu. Hui, kuinka hurjaa meno olikaan!

Ja törmäilyautoksi kirpparilta ostettu pieni puinen rekka. Ja voi että meillä oli hauskaa!!! Eikä rahaakaan kaikkine tuunauksine päivineen kulunut edes yhden tivolilipun vertaa. Jee, sano monilapsisen perheen äiti ; ).