Joulu on ... joulukorttitalkoita

 Itsenäisyyspäivänä meillä on perinteisesti kirjoitettu joulukortteja. Niin tehtiin tänäkin vuonna. Pitkästä aikaa kuitenkin myös askartelin kortit itse. Olen nimittäin viimeiset vuodet kuvannut kortteihin lapsiani milloin missäkin jouluteemassa. Kortit ovat tulleet kehityksestä valmiiksi kirjoitettuina kotiin ja omaksi hommaksi on jäänyt vain kirjekuorien kirjoitus. Nyt kun lapsosia on jo "monta", en tahdo enää millään saada otoksia, joissa kaikilla olisi onnistunut ilme kasvoillaan; aina jonkun nenää kutittaa, hius menee silmään tai tulee kesken kuvaussession pissahätä. Päätin siis jättää lapsikuvat historiaan ja kääntää uuden lehden.

Koko päivä, aina aamutunneilta iltatunteihin, näihin sitten menikin. Meillä kun on niin vietävän iso suku ; ), että kortteja tarvitsee työstää melkoinen läjä. Työstin kortit Tiimarin varastomyymälästä lahjoituksena saaduista pilalle menneistä samettikuvista, vanhoista kellastuneista kirjan sivuista ja kartongeista. Ihan kivaa askartelua, vaikka välillä kyllä mietin koko homman järkevyyttä. Kuluttaa nyt päivä moisiin lippusiin, kun kaupasta olisi saanut saman määrän kuvakortteja parilla eurolla. Mutta kaupan kortteja ihanamman tuntuisia nämä kortit ovat, sitä en kiellä, tuo sametti on vaan niin makeeta sormen alla, että...

Myös kirjekuoret saivat samettikoristeet kulmiinsa. Nyt vain kortit postiin ja jännittämään millaisia kortteja posti meidän laatikkoon tänä vuonna kantaa.

Olen säilönyt kaikki, vuosienkin takaiset, saamamme joulukortit suureen laatikkoon. Pitäisi joskus käydä ajan kanssa koko laatikko läpi ja esitellä teille hienoja itse askarreltuja kortteja, joita olen ystäviltäni saanut. Kenties se on ensi joulun teemana, tiedä häntä...

Mukavaa alkavaa viikkoa ja tervetuloa kaikille uusille lukijoille ja FB tykkääjille! 50 000 lukuklikkauksen rajakin meni rikki itsenäisyyspäivän kunniaksi, kiva, kiva! Kiitos mielenkiinnosta blogiani kohtaan rakkaat lukijat!

Pontso jamälangoista virkaten

 

Ihanat, rentouttavat neuletapaamisemme hiipuivat kevään tullen olemattomuuteen. Surku! Koska minulla jäi neuletapaamisissa aloittamani jämälankapontso kesken, piti keksiä joku hyvä aika sen loppuun työstämiseen. (Itse asiassa pontsosta piti tulla ensin mekko tyttärelleni, mutta työn edetessä huomasin sen olevan mekoksi aivan liian painava, joten suunnitelmiin tuli pikkumuutos...)

Lapsemme pelaavat mielellään  lautapelejä. Etenkin esikoinen on ihan lautapelihirmu. Ja vielä jos pelissä käsitellään lukuja tai rahaa, sen parempi. Joulupukki oli huomannut tämän ja toi perheellemme lahjaksi Monopolin juhlaversion, jossa VISA vinkuu ja hotellin omistajat ryöstävät köyhät matkalaiset vararikkoon. Äitinä toimin kuten suomalainen "SuperMarjo", joka hyödyntää kaikki lastensa harrastusajat työnteolle. Niinpä minäkin virkkasin peleissä kuin vimmattu (Ja hävisin aina, olisi vissiin pitänyt keskittyä enemmän finanssitalouteen...)

Ja pikkuhiljaa pontso alkoihin saada muotoaan...

Lopulta innostuin työstämään pontsoa yömyöhäänkin, vaikka välillä uni olisi ollut huomattavasti fiksumpi vaihtoehto...

Mutta kolmen kuukauden näpertelyn jälkeen värien ilotulitus on viimein valmis : ) Ja niin omat kuin anopinkin jämälankakerät hupenivat mukavasti!

"Kiva tuli!" iloitsi Pikku-Hukkakin.

Päättelylangat siirsimme kortteihin.

Toivotan värienergiaa jokaisen lukijan tulevaan viikonloppuun!

Isänpäiväkortti, jossa on taikaa

Viimeiset kolme päivää on Neulanhaltijan luona askarreltu kerhoikäisten kanssa isänpäiväkortteja. Korteista ei tullutkaan mitä tahansa kartonkilappusia vaan ihan oikeita taikakortteja .... Ne loistavat oikein valaistuna kuin timantit tai salamat, oooooh!

Neulanhaltijan 4,5-vuotias poika piirsi ensin Barbapapan, joka tanssii nurmikolla. Barbapapan jalat kävivätkin vikkeliä tanssiaskelia, kun piirroksessa on jalkoja oikein urakalla ; ). Tämän jälkeen kuva liimattiin kartogille ja annettiin kuivua. Kuivimisen jälkeen Neulanhaltija pisteli kuvaan sinne tänne neulan ja langan mentäviä reikiä, joihin poika itse kielikeskellä suuta pisteli etupistoja valitsemillaan helmilangoilla. Aika usein piti kyllä levätä kun oli niin rankkaa hommaa ; )

Kun työ oli kirjottu, se laitettiin ikkunaan tekijänsä ihailtavaksi. Ja voi sentään sitä riemua, kun työ alkoi sädehtimään kuin Barbapapa olisi tanssinut salamoiden sykkeessä.

Kortteja oli valmistamassa myös Neulanhaltijan pojan seurassa samanikäinen "laina"tyttö. Hän piirsi isälleen keijukaisen, jonka hän kirjoi kultasiipiseksi ja hopeahiuksiseksi.

Ja voih, kuinka kaunis keijusta tuli kun timantit loistivat hänen siivistään ja hiuksistaan. Kyllä isät nyt varmasti yllättyvät ja ihastuvat!!!

Korteissa oli siis se sama tekniikka kuin niissä kaupoista ostettavissa valmiiksi piirretyissä pahvikirjonta- ja värityskuvissa. Onkohan niitä muuten enää kaupoissa? Olivat Neulanhaltijan lapsuudessa ainakin Neulanhaltijan mielestä ihan tolkuttoman kivoja juttuja.