Tänä kesänä oli paljon ampiaisia. Meidänkin terassilta ja mökeiltä tiputeltiin pesä jos toinenkin. Kun pesä oli sisältään tainnutettu, syöksyin minä lasten kanssa niiden kimppuun. Oletko sinä, rakas lukijani koskaan pysähtynyt ihmettelemään miten mielenkiintoisia ampiaspesät ovatkaan?
Kun pesän purkaa kerroskerrokselta, siitä löytyy mitä useampia moniväriraitaisia kerroksia. Ja lopulta tuon pieniä munia sisältävän kennon. Purimme lasten kanssa useamman pesän tutkimuksiamme ja askarteluja varten ja osan säästin koristeiksi terassille.
Muutaman tunti koristepesän asettelun jälkeen pesä oli murskattu. Ensin epäilin pikkututkijoitame tihulaistyöstä, kunnes hoksasin pesän kiinnostavan myöskin pihaharakkaamme suunnattomasti. No mörskä, mikä mörskä... Otin nämäkin pesän palaset talteen ja päällystin niillä yhden sitomistani ja valmistamistani kirjoista.
Ampparipesän "paperikuori" liimataan pahviin ihan perinteisesti. Lopulta liima ja pesänpalaset vielä silitetään leivinpaperin kanssa kanteen kiinni. Silitys tasoittaa pinnan ja tekee siitä käytössä kestävän!
Nahka ja ampiaspesä -aika lyömätön yhdistelmä, eikö vain?
Nyt vain runoja rustailemaan...
