Tilkkumatto on nyt valmis!

Huonekaluverhoiluun tarkoitetuista ROMOn Pellava-kangasnäytteistä valmistamani matto on nyt valmis. Siitä tuli juuri sellainen kuin kuvittelinkin. Ihana projekti ja tosi nopeakin! Olin haaveillut tälläisestä ruutumatosta jo pitkän aikaa.

Tavoistani poiketen päätinkin ommella tämän maton "pussiksi", enkä edes laittanut vanua mattokerrosten väliin. En nimittäin halunnut mattoon reunatikkausta, jonka vanu tai kahdessa osassa tehty tikkaus olisi vaatinut.

Maton taustakankaaksi löysin Wexlerin loppuunmyynistä todella paksun, tukevan ja laadukkaan huonekalukankaan 5€/m. Eli koska kangasnäytteet maksoivat Rondon loppuunmyynnissä 2 € ja taistakangas 10 €, tuli matolle hintaa ruhtinaalliset 12 €. Kukkaro kiittää!

Ompelu- ja tikkauslankana matossa käytin joskus hamstraamanaani Gutermannin harmaata tikkauslankaa. Lankaa kului suurin piireti yksi rulla. Alalankana käytin luonnon vaaleaa tavallista Gutermannin ompelulankaa.

Ompelun tai tikkauksen aikana en käyttänyt lainkaan nuppineuloja vaan harsin kiltisti kangaskerrokset toisiinsa. Inhoan nuppineuloja, sillä saan niillä aina verta sormenpäistäni. Harsimisesta sen sijaan pidän paljon. Se on jotenkin terapeuttista puuhaa. Sitä voi tehdä musiikkia kuunnellen tai lasten kanssa leffaa televisiosta katsellen.

Kääntöaukon suljin piilopistoin käsin.

Maton tikkauksessa blogiyhteistyönä saamani Husqvarna Opal toimi taas moitteettomasti.

Ja niin matto tuli valmiiksi. Tykkään ihan tosi tosi paljon lopputuloksesta. Matossa näkyy kaikki kotimme värit kauniissa harmoniassa.

Ja koko projektin ajan ihana Wili seurasi minun puuhiani vierestä odottaen rapsutuksia. Voi, että mä rakastan tuota uskollista luppakorvaa! Se on ihan paras lemmikki!

Mukavaa talvipäivää teille kaikille!

Ihana idea Deko-lehdessä

Löysin aivan huippuihanan idean uusimmasta deko-lehdestä. Tätä oli pakko kokeilla itsekin. Sain samalla tyhjennettyä päätäni sekä opinnoistani, mutta myös meidän perhettä syksyllä kohdaneesta surusta ja kivusta. Meidän rakkaalta kaniltamme, Wililtämme, katkesi selittämättömästä syystä pari kuukautta sitten yöllä toinen etutassu molemmista luistaan poikki.

Jouduimme pienessä ajassa miettimään Wilin kanssa lopettamisen, amputaation ja jalan kipsauksen välillä. Lopetus olisi tapahtunut sinä lauantaina Lahdessakin, mutta kipsausta varten piti lähteä Porvooseen asti. Amputaatiota ei sinä päivänä olisi kukaan osannut vissin tehdä. Päädyimme kipsaukseen ja niin Wili kärsi häkissään eristettynä villistä ja vapaasta elämästään, kipsin ja moninaisten lastahoitojen kanssa jo viisi viikkoa. Aika oli rankaa kanille, mutta niin oli perheellemmekin. Toisen kärsimystä on kamala seurata. Mutta nyt jalka on parantunut ja kaikki on taas ennallaan <3. Wili pomppii, hypii ja ilakoi normaaliin tapaan.

Deko-lehdessä 11/2016 oli tälläinen kiva idea tuunata muutamin kirjontapistoin valokuvia. Tekniikkaa oli ihan pakko päästä työstämään Wilin kuvasta.

Ostin Biltemasta tulostuspaperia, jonka avulla tulostetun kuvan voi siirtää kankaalle.

Tulostin paperille kuvan Wilistä viime toukokuulta, kun säilöin sille voikukkia talvenvaralle. Nyt häkkielämän aikana voikukista oli todella iso ilo.

Leikkasin tulostuspaperista kuvan ja sommittelin sitä kirjontakehyksiin. Kankaaksi valitsin satumaisen edesmenneeltä naapurin rouvalta saamani vanhan puuvillakangastilkun.

Silitin kuvan huolella kankaalle.

Ja irroitin sitten taustapaperin pois.

Kiinnitin kuvan kirjontakehyksiin ja kirjoin sitä lisää kevyesti muliinilangoin.

Kas näin. Pientä kirjontaa, suurella rakkaudella.

Ja niin Wili sai kuvansa lasteni kuvien joukkoon. Ihana pupu, kiva kun olet taas terve <3!

Kanin kuljetuskopan talvipussi

Kuten kerroin tässä aijemmin, perheeseemme on muutama päivä sitten muuttanut poika-pupu: Kääpiöluppakorvakani Wili. Wili on jo aikamies, mutta leikkaamaton. Poju ei onneksemme pissi kuin omaan pissa-ammeeseensa, mutta kurnuttaa sitäkin enemmän naisen tuskissaan. 

Olimme päätäneet leikkauttaa Wilin heti kuin mahdollista, koska haluamme hänen olevan meidän ainokainen pupumme. Tänään nyt se päivä on koittanut. Koska elämme nyt kylmää vuoden aikaa ja leikkauksen jälkeen kanin ruumiinlämpö laskee, suositeltiin Elänlääkäriasemalta hankkimaan kantokopan päälle jonkinmoinen lämpöpussi. Tuttuun tapaani, minä päätin tehdä lämpöpussin itse.

Wilin morsiammen etsintä sai jo huvittaviakin piirteitä, kuten tässä kuvassa, jossa hän vikittelee metrin mittaista Maileg pupuamme ;). 

Lämpöpussin materiaaliaaliksi valitsin työhuoneeltani laadukkaan paksun villahuovan, jota oli hamstrannut Wexleriltä tallukas-projektejani varten. Koska minulla ei ollut hajuakaan millaisia lämpöpussit voisivat olla, enkä löytänyt googaamallakaan niistä kuvia, päätin muotoilla itse meidän tarpeisiin sopivan pussukan.

Ompelin ensin varastosta löytyneen uuden valkoisen vetoketjun pussukan ylälaitaan, mutta muutaman avauksen ja sulkemisen jälkeen veroketju hajosi! Onneksi kotimme lähella oleva Prisma oli vielä 10 min auki ja mieheni ennätti käydä siellä vetoketjuostoksilla. Jäljellä ei ollut kuin punaisia, mutta parempi punainen kuin toimimaton.

Harsin muutamia tukipistoja lämpöpussukan takaosaan, jotta sain surautettua ompelukoneella pussukan oikeaan kokoon helposti.

 Tälläinen siitä sitten tuli.

Kuljetuskopan etteen laitoin vielä mieheni ideasta, irrallisen tarranauhoin kiinnitettävän läpän, jotta tuuli ja viima pysyy loitolla myös kopan edestä. Laitoin tähän irtopalaan punaiset huopapäärmeet, jotta se yhdistäsi pussukan värimaailmaa.

Wili seurasi suunnittelu- ja ompeluoperaatiota koko ajan vieressäni ja hyväksyi työni tuloksen. Kuvassa kantokopan vierellä on isäni Wilille nikkaroima mökki. Kiitos isä!

Lääkärireissua varten koppaan pakataan lämmin huopa, johon kani kääritään leikkauksen jälkeen, herkkuruokaa, juomapullo ja talutushihna.

Siivosin myös Wilin häkin huolella, joten pikkupotilaan on sitten hyvä palata omaan puti puhtaaseen pesään lepäilemään ja paranemaan.

Tämä aamupäivä rapsutellaan ja hellitään tätä ihastuttavaa otusta. Toivottavasti iltapäivällä tehtävä leikkaus sujuu hyvin ja poika saa tasapainon hormoonihuumaansa.

Meidän perheen uusin tulokas

Meidän perhe sai tänään 1.1.2015 uuden vuoden alun kunniaksi ensimmäisen lemmikkieläimensä. Kääpiöluppispupun, Wilin, 1 v 8,5 kk. Kävimme hakemassa rapsutuksia ja syliä kaipaavan kaverin meille Mäntyharjulta. 

Pupun, häkin ja paljon tykötarvetta löysimme Tori.fi:n kautta. Tuunasin kopin ompelemillani matoilla ja muilla aktivoivilla koristeilla, kuten omenapuun oksilla, raakalaudan palalla, parilla heinähäkillä jne.

Nöpönenä oli heti kuin kotonaan: Ruoka maistui, turkki puhdistui ja uusi häkki vakutti oikein oivalta paikalta. Ja pian piti uteliaan pikkuotuksen päästä jo tutkimaan kaniturvallista kotiamme.

Uloskin jo ehdittiin. Wili kun oli edellisessä kodissaan tottunut ulkoilemaan. Kyllä oli taluttajia tarjolla :) 

Söpö kaveri :). Toivomme kovasti, että kaikki menisi hyvin ja saisimme tästä pojusta mukavan lemmikin vuosiksi eteenpäin.

... Rapsuti, rapsuti....

Oikein paljon hellyyttä ja uusia alkuja myös teidän jokaisen vuoteen 2015!!!!