Tilkkutäkit Vaahteranmäen Eemelille ja Pikku-Iidalle

Tänään vietetään valtakunnallista sadunpäivää. Meidän perheessä sadunpäivä on onneksi joka päivä jo äidin nimenkin mukaan, mutta myös yhteisten satuhetkien mukaan. Me luemme kirjoja todella paljon! Jo useampana kesänäkin poikamme ovat voittaneet "Lukevin lomalainen" -kirjastokilpailun kesämökkipaikkakunnallamme. Sivuja tuli tänäkin kesänä yli 2000.

Kirjojen inoittamina on tähän talouteen syntynyt myös joitain tekstiilejä. Tänään Neulanhaltija esittelee teille Vaahteramäen Eemeli ja Iida -tilkkutäkit.

Eemeli tilkkutäkki valmistui aikoinaan "tuhoa kaikki jämätilkut" -projektina meidän toiselle lapsellemme, joka  on luonteeltaan hyvin eemelimäinen.  Peiton koko on 1 m x 185 cm.

Eemeli-printtikankaan sain vuosia sitten ihanalta oppilaaltani Kempeleen kansalaisopistosta. Kangas oli toiminut 70-luvulla hänen lastensa huoneen verhona. Varastossasi odottaa myös lahtelaiselta ystävältäni saama Peppi Pitkätossu -kangas, josta olisi tarkoitus työstää myös peitto, kunhan Neulanhaltija saa nykyiset keskeneräiset projektit ensin loppuun.

"Tuhoa kaikki tilkut" -projektissani oli Eemeli tilkkutyössä mukana kaikki siniset, violetit ja vihreät tilkut. Tälläinen lähivärienvalinta onkin värisommitelmista yksi mielestäni mukavimpia.  Myöhemmin blokkaan  myös lähivärivalinnalla toteutetun punasävyisen-peiton.

Applikoin Eemeli-kuvat liimaten ne pohjakankaaseen kaksipuoleisella liimaharsolla ja sitten ommellen kuvan reunat useaan kertaan suoralla ompeleella. Neulanhaltija käyttää mieluiten applikaatiotöissä suoraa ommelta, Siksak-ommel on niin raskaan oloinen ja käsin ompelu on usein liian hidasta.

Jotta Pikku-Iidalle ei olisi tullut paha mieli, on hänellekin tehty oma peittonsa. Pikku-Iidan peitto on meillä aina mukana kaikilla kesäpiknikeillä, koska sen välissä on hyvin ohut vanu ja näin ollen se on kevyt kantaa ja menee pieneen tilaan. Peiton koko on n. 80 cm x 130 cm.

Tämän Pikku-Iidan peiton Neulanhaltija toteutti lapsuudenkotinsa tilkkulaatikosta löytyneistä tilkuista. Kaikki tilkut olivat Neulanhaltija äidin aikoinaan omille lapsilleen ompelemien vaate- ja tekstiilikankaiden jäännöspaloja. Ruskea taustakangas on Neulanhaltijan värjäämä. 

Mukavaa sadunpäivää kaikille lukijoille! Lukekaa paljon, se kannattaa. Arjesta selviää helpommin kun uppoutuu välillä sadun maailmaan!

Pikaisesti valmistettavia hiuskoristeita

Joskus on ihanaa höpsöillä jotain pikaista päällepantavaa kun tulee kyläkutsu tai meille tulee oikein illallisvieraita, kuten tänään. Tänään pikastailauksena illalliskutsuja varten syntyi pari hiuspantaa.

Perushiuspannat saivat muutamassa minuutissa uuden söpöilevämmän ilmeen pitsillä, villakankaalla ja napilla.

Pitsinauha rypytettiin villakangaskukan alle pienin käsinompelupistoin ja koko komistus viimeisteltiin helmiäisnapilla.

Tässä vielä kuva Neulanhaltijan tyttärelleen sukulaispojan synttärikutsuille kesällä pikapikana valmistamasta hiusruusukkeesta. Ruusuke työstyi myös muutamassa minuutissa mökiltä löytyneestä keskeltä hiutuneesta vanhan roosan värisestä lakanasta, kanttinauhasta ja napista. Rypytystä, rypytystä ja pieniä käsinommeltavia pistoja....

Tämän hiuskoristeen lähtökohtana on yoyo -tilkkutyötekniikka, josta lisää myöhemmin jossain muussa päivityksessä. Idea on kuitenkin se, että iso pyöreä tilkku rypytetään reinoiltaan pitkin käsinommeltavin pistoin ruusukkeeksi. Tällä tekniikalla Neulanhaltija on työstänyt myös muutaman keväisen tilkkutäkin. Ja tätä tekniikkaa on käytetty myös joskus aijemmin tässä blogissa esitellyssä Neulanhaltijan työstämässä sormuksessa.

Huomaa hiuskoristeen reunassa käsin kirjottu revinnäisommel, joka koristi tuota vanhaa lakanaa josta tämä roosa ruusuke on muokattu. Aika herkku, vai mitä?

Liina hiuskoristeen alla on Helmi Vuorelman pellavainen kaitaliina.

Hameesta kassiksi

Neulanhaltija sai eilen reilut 600 valokuvaa Ifolorilta. Ei ollut sitten hetkeen tullut kuvia teetettyä..... No nyt sitten päivä jos toinenkin vierähtää niitä lajitellen ja kansioihin liimaillen. Muita käsitöitä Neulanhaltija ei sitten eilisen ole ehtinytkään kuin leikkaa-liimaa-askartele, leikkaa-liimaa-askartele. Mutta kylläpä kuvia katsellessa tulikin monta ihanaa muistoa mieleen. Etenkin kesäkuvat saivat sydämen aivan hykertelemään...

Kuvista Neulanhaltija bongasikin tämän ihkun kesäkassinsa, jonka Neulanhaltija työsti kesällä kirpputorivisiitillään löytämästään iloisesta VeroModan hameesta, jossa oli asusteena vyö ja mainion näköinen vyönsolki. Eurolla myynnissä ollut hame oli kokoa 34 eikä mahtunut kuin Neulanhaltijan viereen, mutta kangas oli puhdas ja ehjä. Hame lähti Neulanhaltijan mukaan jatkotyöstöä varten.

"Näppärissä näpeissä" helman pyöristyksen ja muutaman sauman ompelun jälkeen, hameesta tuli mitä mainioin kassi. Se oli kesällä mitä parhain niin uimarannoilla kuin kaupungillakin. Ja uskotte varmaan, että hameesta muokattuun kassiin mahtui tavaraa aina riittämiin. Kerrankin kassilla oli tarpeeksi kokoa!!!

Neulanhaltija muokkasi hametta mahdollisimman vähän, jotta ulkopuolisetkin pystyisivät hahmottamaan kassin alkuperäisen muodon ja käyttötarkoituksen.

Mukavaa alkavaa viikonloppua teille rakkaat blogin lukijani! Täällä Lahden seudulla viimepäivien tuulenpuuuskat ovat levittäneet puiden lehtiä ympäri tienoota oikein urakalla, joten niin meidän kuin varmasti monen muunkin viikonloppu kuluu haravoidessa ja kottikärryjä työnnellessä....

Villakangastakki prinsessalle

Neulanhaltija työsti eilen ja tänään tyttärelleen villakangastakkia, jossa ei vaahtokarkkimaisuutta tarvitse säästellä. Kun itse tekee ja omalle lapselle voi vähän pistää överiksikin.

Takin pohjakaavana Neulanhaltija käytti yllä olevan takin kaavaa Suuresta Käsityöstä 9 / 2010. Kyseisen lehden teemana olikin tuolloin sattumoisin juuri Neulanhaltijankin toteuttama ajatus: "Käsityöt kuuluvat kaikille".

Villakangastakin kankaina Neulanhaltija käytti beessiä villakangasta ( Alestalo, Lahti), limen vihreää merinohuopaa (Miia Kirkkomäki: Merinovilla) ja vaaleanpunaista piloille pestyä villaneuletta sekä kaapeista löytyneitä jämäpitsejä..

Aijemmin Neulanhaltijan valmistama tyttären villaneulosbaskeri huopapallokoristelulla toimi työn inspiraationa. Takin tulisi olla pari tämän baskerin kanssa. Baskeri on kutistettu pesukoneessa Neulanhaltijan omasta baskerista tyttären baskeriksi.

Kaavat laikattiin ja kuositeltiin vielä hieman omanlaisemmiksi. Neulanhaltija käyttää töissään usein pohjana valmiskaavoja, joka sitten kuosittelee uniikeiksi. Tässä takissa kaavaa levitettiin helmasta ja kaulusta suurennettiin. Myös kaikki koneella ommellut mallitakin päällitikkaukset on tarkoitus jättää pois ja tikata työ joko käsin pikkuruisin tikkipistoin tai pitsein, jotta takin pehmeä hempukkamaisuus korostusi.

Neulanhaltijan omista varastoista löytyi 1990-luvulla Lahden Luhdan tehtaanmyymälästä ostettua vuorikangasta metritolkulla " kun halvalla sai...". Tämä vuorikangas oli kuin tehty takin värimaailmaan ja tyyliin.

Kappaleet leikattiin ja surrautettiin kasaan.

... Neulanhaltijan mietintätauko... Takin miehusta on nyt jotenkuten kasassa. Miten takkia voisi koristaa karamellimaisemmaksi?.. Neulanhaltija nukkuu yön yli ja palaa takin pariin seuraavan päivänä...

Laittaisiko kolme ruusua rintaan ja pitsin kaulukseen, vai pitsin hihansuihin vai taskuihin vai kaikkialle?..

Neulanhaltija ompeli takin vuorineen kasaan ja päätti laittaa ainakin kolme ruusua rintaan ja pitsit taskunsuihin... Taskut Neulanhaltija ompeli miehustaan käsin piilopistoin.

Sopivia nappeja ei Neulanhaltijan varastoista löytynyt, joten ne pitänee ostaa seuraavalla kaupunkireissulla. Samalla Neulanhaltija päätti heittää kyselyn teille, rakkaat lukijat, laitetaanko kaulukseen pitsiä vai ei. Nyt pitsinauha on kiinni kauluksessa vain nuppineuloin. Kunnes napit (beessit tai hennon vaaleanpunaiset) löytyvät, päätän mahdollisten näkemystenne mukaan kauluspitsin kohtalosta ja työstän takin valmiiksi. Hihansuihin pitsiä ei enää riittänyt, koska Neulanhaltija koristi pitsillä myös vuorin ja alavaran ommelsauman, jotta takki olisi myös "Chic" sisältäkin päin.

XXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXXX

...Viikko myöhemmin....

Takki tuli valmiiksi. Ja siitä tuli ihana!!!! Kommentteja en saanut kuin muutaman suoraan sähköpostiini ja niistä päätellen pitsit saivat koristaa myös kaulustakin. Napit Neulanhaltija osti Lahden monipuolisimmasta nappikaupasta, NeppiNapista.

Tälläinen takista tuli:

Piloille pestyn villapaidan uusi elämä

Käykö teillä koskaan niin, että pyykkääjä nappaa tuolinkarmilta vaateläjän pesukoneeseen ja vahingossa koneeseen menee muutakin kuin sinne kuuluvaa? Neulanhaltijan kotona pesukoneestä löytyy usien legoja, pullonkorkkeja, tammenterhoja ja kaikkea pientä mitä pojat taskuissaan säilövät. Eräänä päivänä koneesta löytyikin sitten jotain suurempaa. Rakas monia vuosia palvellut Jackpotin neuleeni oli joutunut koneeseen muun punaisen pyykin mukana. Auts!

Koska Neulanhaltija on todella nuuka ja muistoissa kuulsi vielä hintalappu, joka neuleesta aikoinaan roikkui, piti piloille pestylle neuleelle keksiä uusi elämä. Laadukas neulospinta oli linkouksesta huolimatta pysynyt hyvänä, mutta paidan koko oli pienentynyt reilut kymmen senttiä kauttaaltaan.

Hetken pähkäilyn jälkeen neuleesta lähtivat hihat ja sivusauma koki viistouman. Ja voila` tyttäremme sai ihanan neuletunikan vai pitäsisikä sanoa huopatunikan... Ruusu ja lehdet on toteutettu pois leikatusta hihasta.

Osa neuleen hihasta päätyi tyttären sukkahousuista koottun mustekalan pääksi, joka on esiteltykin blogissa jo aijemmin

Yksi hihasta työstetty ruusu pääsi pajukranssiin, joka myös on esitelty täällä jo aijemmin. Mutta muutama ruusu ja toinen hiha jäivät vielä ilman sijoitusta.

Niinpä Neulanhaltija osti Lahden Alestalon kangaskaupasta puolitoista metriä laadulasta beessiä villakangasta ja päätti työstää tyttärelleen vielä villakangastakin, johon yhdistäisi piloille pestyä villaneuletta ja kaapeista löytyneitä pitsinpätkiä.

Neulanhaltijalla on kumma tapa aloitta työt aina "tärkeimmästä", niinpä nytkin työstyi takille ensin arvoisensa henkari. Takin synnyn voitte lukea seuraavasta blogipäivityksestä. (Hartiat ovat nimittäin taas vetreytyneet ja päänsärky helpottanut, joten käsitöiden valmistus jatkunee taas)

Merirosvot valtasivat lastenhuoneen

HII O HOI!!! Tänään merirosvoleikki valtasi lastenhuoneen. Roolivaatteiksi puettiin jos jonkinlaista huivia, silmälappua ja röyhelöä.

Tämä yllä oleva asukokonaisuus oli roolivaatteista näyttävin. Neulanhaltija valmisti sen muutama vuosi sitten vappunaamiaisiin pojalleen. Päähine työstettiin kolmikolkan malliin leikatusta suberlonpalasta, joka päällystettiin itse paitetulla pääkallosametilla. Paita muokattiin papan vanhasta kauluspaidasta, hihat lyhentäen ja pitsit hihansuihin kiinnittäen. Röyhelökaulus tehtiin iso-tädin pitsiliinasta ja kuminauhasta. Nahkaliivi on Neulanhaltija aikoinaan kummipojalleen ompelema. Housuina toimivat lapsen vanhat lyhyeksi jääneet collegehousut, joihin Neulanhaltija ompeli tädin mokkanahkasaappaiden varret. Saappaiden pohja ommeltiin vahvasta pellava kankaasta. Puukon vuoli lapsi itse. HII O HOI!!!

Merelliseen teemaan soveltuivat myös Neulanhaltijan valmistama tyynynpäällinen, jossa tikkaus on toteutettu vapaalla konekirjonnalla. Tyynyliinan tikkauksena on sanoja.

"Aallot pauhaa ja lyö, mutta iloiset merimiehet vain lettuja syö"

Aallot ja laiva on applikoitu pohjakankaan päälle usealla suoralla ompeleella.
"Lokki nauraa"   "Lokki laulaa"  " Kraak kraak"

Ja koska merirosvot rakastavat kaikkea kiiltävää, pitää leikissä olla myös aarteita. Aarteita on myös tässä Neulanhaltijan yhdessä lastensa kanssa valmistamassa tilkkupeitossa. Tätä tilkkupeittoa on käytetty meillä syntymäpäivinä ongintaverhona.

Tilkkupeiton kuvat on appikoitu usealla suoralla ompeleella tai kirjottu ompelukoneella. Tikkaukset on työstetty vapaalla konekirjonnalla.

Lastenhuoneen kattoa koristaa viirinauha, joka työstettiin sukulaisten käytöstä poistettujen kauluspaitojen kankaista.