Pikku-pupuprinsessan kastejuhlat

Tässäpä sitten kuvia kastejuhlistamme.

Kastemaljana oli kirpparilta ostettu pikkupokaali, kun omalta perheeltä ei vielä urheilukilpailuista pokaaleja ole tullut :o). Ja pikkuriikkisen Raamatun virkaa toimitti nahkakantinen Neulanhatijan itse sitoma pikkukirja.

Isommat sisarukset istuivat jännityksestä kankeina Neulanhaltijan kolmannella luokalla valmistamien puutuolien päällä. (Apua, siitäkin on jo 27 vuotta -mihin ne vuodet katosivat?)

Äiti-pupun jalka tärisi jännityksestä uusissa hopeatossuissa...

Ja niin pikku pupu, Maija-Stiinan ja Albertin vauveliini, sai kasteen yhteydessä nimen Nöpsö. Kyllä vain, lasten  nimen antaminen on kyllä todellista yllätyspeliä. Nöpsön sisarukset ovat Anton, Nipsu ja Nopsu.

Pikku-Nöpsö

...ja hänen kastelahjansa.

Ja sitten juhlien kohokohtaan eli herkkujen pariin. Pojat värkkäsivät posket innosta hehkuen tarjotinkaupalla Lego Dubloista mitä kauneimpia leivoksia...

Neulanhaltija keskittyi taasen tapansa mukaan kankaiden työstöön ja ommella hurautti juhlakakun kastejuhlien herkkupalaksi.

Ja koska pupujen suku on suuri, työstyi vielä toinenkin kakku, että kaikki varmasti saavat masunsa kylläisiksi.

... ja mukavat juhlat jatkuivat aina iltamyöhään asti. Tässä vielä kuva pikku-Nöpsön kummilusikasta. Huomatkaa ihana nostalginen Kansallis-Osake-Pankin logo ; ) Lusikka löytyi appiukon palkintolusikkakokoelmista.

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoille ja tervetuloa ensiviikolla blogivisitille katselemaan millaisen kuningattaren asun hoitotyttö sai Neulanhaltijalta tänään. Puku oli kuin pramea vanhojenpäiväpuku ja uskon, että siinä liehutellaan koko viikonloppu...

Pupu-Prinsessan kastejuhlavaatevalmisteluja

Neulanhaltijan talossa on valmisteltu viimepäivät kastejuhlia. Maileg pupu -perhe on lisääntynyt uudella pienokaisella ja hänelle oli järjestettävä isot  kastejuhlat kuninkaalliseen malliin.

Kastemekoksi pääsi kirpparilta ostettu pieni käsinvirkattu pitsiliina.

Liinaan leikattiin kolme pientä reikää, jotka huoliteltiin siksak -ompelein.

Isosisko-prinsessalle valmistui myös mekko pitsiliinasta ja villalangasta (oikean sävyistä puuvillalankaa kun ei kaapeista tälläkertaa löytynyt).

Ja äiti pupukin sai pitsiliinat mekkoaan koristamaan. Lisäksi neulanhaltija virkkasi mutu-tuntumalla kaikille pupuille kruunut ja äiti-pupulle hopeiset juhlakengät ainakin 10 vuotta sitten hankitusta hopealangasta, jolle ei ole ikinä ennen keksitty mitään käyttöä.

Kruunut työstyivät ketjusilmukkakahdeksikon päälle kiinteillä virkkuusilmukoilla. (4 krs.)

Myös pupu-perheen pojille ja isille piti työstää juhlavaatteet. Ne Neulanhaltija ompeli myös kirpparilta eurolla bongatusta vanhasta ohuesta puuvillaisesta pitsipaidasta.

Kaavat olivat näinkin vaikeat ; ).

Kädenteiden ja pääntien huolittelut työstettiin ompelemalla hopealankakoristelu siksak-ompeleella.

Isi-pupu sai vielä hopeisen rusetin kaulaansa ja sitten juhlat saivatkin alkaa.

Seuraavassa päivityksessä kuvia ihastuttavista kastejuhlistamme ja kaikesta pienestä rekvisiitasta, jota sinne lasten kanssa työstimme.

Mukavaa naistenpäivää kaikille naisille ja tytöille!

*****
Maileg (www.maileg.dk) valmistaa myös itse juhlapupuja niin kuninkaallisia kuin kastepukuisia pikkupupujakin (ja kaikkea muuta ihanaa...). Siitä tämäkin ideakin lähti, kun näin näitä ihania pupuja Helsingin Tuomarinkylän Country White myymälässä. Myös Lahden Sisustus Fanny myy samaisia ihanuuksia. Meillä pupuja on kuitenkin jo ihan tarpeeksi, joten päätin työstää juhla-asusteet itse... ja sainpahan palkaksi taas pari päivitystä tänne blogiinkin ; ).

Viileän Venlan tyyliin

Neulanhaltija on aivan höpsähtänyt suomalaisiin "kesäelokuviin" eli niihin elokuviin, joissa vietetään aurinkoisia kesäpäiviä maaseudun rauhassa tai kaupunkien puutalokortteleissa. Niskavuoret, tukkijätkät, Ansan ja Taunon nostalgiset mustavalkoiset ja uusimpina tulokkaina Nopolan siskosten kirjojen pohjalta työstetyt Kattilakosken perheen ja Räppääjien elämästä kertovat elokuvat saavat polvet notkumaan ja ideasuonen sykkimään.

 

Jokin aikaa sitten kävimme poikein kanssa katsomassa uusimman Risto Räppääjä ja viileä Venla -elokuvan. Tarina oli onnistunut kertomus ystävyydestä ja sen sietorajoista. Ja elokuvan puvustus... aahhhhhh! Yhtä iloista karkkivärileikkiä!

(Kuva on otettu elokuvan trailerista finnkino.fi!)

Koska Neulanhaltija on ollut koko lapsuutensa poikatyttö lyhyine hiuksineen ja 70 -luvun unisex-vaatteineen, on ihan pakko edes joskus hullutella ja tarjota omalle isoveljien seurassa kasvavalle tytölle karkkiväriunelmia. Niinpä heti elokuvan jälkeen suuntasin kirpparille ajatuksena tuunata tyttärelle elokuvan henkinen karkki-muffini-hörhöilyhame.

(Kuva on otettu elokuvan trailerista finnkino.fi!)

Lahden Lanttilan kirpputorilta löytyi 6 €:lla tälläinen VILAn satiiniklänninki. Puku oli likainen, mutta ehjä ja siinä oli ihana violetti tylli sisällä.  Lika lähti pois pesussa ja mekko sai maistaa saksia...

Kotoa omista varastoista löytyi tyyllille uskollisia Tilda-kankaita ja PeeKaan (linkki tuolla sivupalkissa) puuvillakankaita.

Mekon alaosa laitettiin odottamaan tulevia tuunausideoita ja itseasiassa tänään aloitimmekin hoitotyttären kanssa työstämään siitä kuningattaren asua. Pääsette katselemaan tätäkin tuunnausta kunhan mekko ensin valmistuu : ) Lasten kanssa työskennellessä ompelujuttujen parissa tunti päivässä on ihan maksimi, ettei lasten into katoa. Ja poikien äideille ja hoitajille tiedoksi, että ritarin/prinssin vaatekin tulossa kunhan ehtii, että ei poikiakaan ole ihan unohdettu ; )

Ensin aloitin reunahörhön työstämisellä.

Joka liitettiin molempiin "essukaistaleisiin". Toiseen ruskeana, toiseen vaaleanpunaisena.

Ja ohessa työstyi myös vihon viimoisista tilkuista hiusasuste.

Hameen valmistuttua nälkä kasvoi ja hameelle piti työstää myös yläosanvaate. Tyttö sai mummiltaan synttärilahjaksi vaaleanpunaisen trikoopaidan, josta tuli hyvä aluspaita. Kummiltaan lahjaksi tuli pitkähihainen ruutukauluspaita, jonka hihat saivat nyt lyhentyä. Tässä luovuuden vireessä ei ollut aikaa alkaa kiertelemään vaatekauppoja vaan kaikki käypä piti löytää kirpparin ohella omista kaapeista. Jos traivin sammuttaa, hiipuu koko tekemisen halu!

Myös "valmis" hame kaipasi ruusuketta ja siihen virkaan pääsi viimekesänä mökillä anopin lakanasta väsäämäni hiusruusuke. Taas muuten yksi yoyo-tilkkuvinkki!

(Pussilakana kuvissa JackPotin)

Valmis hamonen takaa...

.. ja edestä.

Paidasta leikatiin siis hihat lyhyiksi.

Ja irtileikatuista hihoista työstyi sydämet paidan rinnuksiin. Alkuperäisen suunnitelman mukaan frilloihin sydänten ympärille kangasta ei enää riittänyt.

Sydämet ompelin vuorillisiksi ja siten ne käsin kiinni paitaan.

Hihansuihin lisäsin vielä pari nappia.

Kaulakin vaati jonkin hörhön, kun kaapeista ei löytynyt alkuperäisen ideani mukaan turkooseja tai ruskeita nappeja paitaan. Tein siis kaulaan pienen kravaatin, joka kieraisin kauluksen ympärille vanhojen rintsikoiden olkaimella, niitäkin kun löytyy kaapista muutamia ... "Aika vanhantavaran kaupittaa" sanoi mummoni Mikkelistä.

Voila`

...ja ei kun menoksi! Asusta tuli mielestäni oikein onnistunut, vaikka alkuperäinen Nellin ja Venlan asu olikin vielä herkullisempi. Tämä asu sopi sekä 2-vuotialle että 5-vuotiaalle (ei tietty kengät, mutta ompelukset). Ruutupaitakin on nyt hihojen lyhenemisen jälkeen oiva kesäpaita monena seuraavana kesänä. Ja erityismainintana, tämän tekeminen oli todella antoistaa!!!


Lahden Cetori kirpparilta löytyi 6 €:lla myös kuvan uudenveroiset saapikkaat puvun henkeen. Jes!

Tervetuloa kotiimme kevät!

Kyllä kevätsää nyt meitä hellii. Aurinko suukottaa pisamia nenänpäälle ja valokuviinkin saa viimein ihanaa luonnonvaloa sisälläkin. Joten tässä nyt lukijoiden toiveesta muutamia kuvia kodistamme, tai itseasiassa makkaristamme.

Keväästä innostuneena laitoin Ikean moskiittoverkon makkariimme ja miestenpaidoista ommellut viirit lastenhuoneeseen. Eipä siinä sitten muuta tarvittu, niin lapsilla alkoi heti ihan huippuhauskat keijulaaksoleikit. Pojat hillui Starwars valomiekkojen kanssa ja keijusiipiä vilisi ympäri sänkyjä.

Meillä on makkarissa tälläinen "kaikki tervetulleita" -siskonpetiratkaisu. Eli koko makkari on yhtä saumatonta sänkyä. Parhaimmillaan edellisessä makuuhuoneessa sänky oli 120 cm + 160 cm. Kaikille oli tilaa, eikä kukaan tippunut, eikä tipu nytkään vaikka leyttä sängyillä on enää 160 cm + 90 cm.

Vanha sivustalevitettävä on kotoisin mieheni mummolasta appiukon lapsuudesta. Se on puunauloin koottu ja vielä täysin käyttökelpoinen huonekalu josta en luovu ikinä! Rakas on myös tuo katosta roikkuva kirppispöytämyyntituloilla ostettu Artekin turkoosi valaisin.

Pikkuruutu -tilkkupeitto on Neulanhaltijan tekemä ja ison sängyn pellavainen päiväpeitto on nimeltään "Geranium"  ja on Laura Lancellen kädenjälkeä.

Rakkautta ja kevätmieltä jokaisen lukijan maaliskuuhun! Tämä makuuhuoneemme seinällä asustava sydäntä sylissään kantava käsin veistetty puuenkeli on toisen poikamme  kastelahja Ruotsista (Blå Gungan, Tukholman vanhakaupunki).

Ensiviikolla Neulanhaltija blogiin tiedossa on taas mukavia namipaloja kevätfiiliksissä. Tulossa on asukokonaisuus, jonka idea on lähtenyt Risto Räppääjä ja viileä Venla -elokuvasta. Mailegeillakin on tiedossa pikkuprinsessapupun kastejuhlia, noin niinkuin Ruotsin pikku-Estellen innoittamana, joten pysykäähän sivuilla ;).

Yoyo- peittoja

Rentouttava hiihtoloma  takana. Loskapäivien välillä olemme saaneet nauttia mitä upeimmista kevätaurinkopäivistä. Olemme perheen kanssa käyneet ulkoilujen ohella uimassa ja Korkeasaaren eläintarhassa. Eläintarhareissu oli ihan huippu juttu näin talvella!!! Eläimet olivat virkeinä ja nauttivat kevätauringon lämmöstä kimaltelevilla hangilla. Eikä saarella ollut lainkaan kesälle tyypilisä ihmismassoja. Suosittelen visiittiä!

Muutama päivitys sitten koristelin yoyo-tilkuilla "jäätelökesä"-farkkumekkoa. Ja esittelin yoyon valmistustekniikan. Yoyo on yksi nistä tilkkutyötekniikoista, joita lastenkin kanssa on helppo työstää, kunhan neula vain pysyy pienessä kädessä.

Tässä esitttelen teille pari peittoa, jotka olen työstänyt yoyo-tekniikalla.

Tämä voikukkapelto -peitto on työstetty pelkistä yoyo-pylpyröistä ommellen ne siksak-ompeleella toisiinsa kiinni.

Tässä peitossa olen ommellut yoyot siksak-ompeleella taustakankalle, joka on lopulta vielä tikattu käsin.

Nämä peitot valmistuivat jo vuonna 2002, joten ihan tähän pävitykseen en ole näitä työstänyt. Nyt olen laiskasti vain lomaillut ; ) Ja kerännyt ideoita toteutettavaksi tänne teillekin jaettavaksi!