Harmaa-valkoinen tilkkutäkki

Olen onnistunut tuhoamaan kangasvarastoani todella hyvin! Hyvä minä! Kangasvarastoni ei alunperinkään ollut järin suuri näinkin aktiiviselle ompelijalla, mutta nyt se vähäinenkin (vaatekaapin kolme hyllyä) alkaa olla aika hyvin koluttu. Vielä kankaita löytyi kuitenkin kahteen tilkkupeittoon, joista toista olen alkanut joulun jälkeen työstämään. Toinen valmistunee varmaan taas kesällä mökkeilyn yhteydessä. Siihen on tulossa ihan oikeita syksynsävyisiä Kaffe Fasset -kankaita, joita olen hamstrannut ihan tosi tosi kauan.

Päätän yleensä tilkkutöideni mallit omasta hatustani, mutta nyt päätin etsiä idean käsityökirjastoni kirjoista (reilut 6 metriä kirjoja ja 4 metriä mappeja + satoja dioja). Halusin tyylikkään, yksikertaisen ja silti kekselijään mallin työhöni. Paras idea oli mielestäni tähän tulevaan musta-harmaa-valkoiseen -tilkkutäkkiin yhdessä monista Kaffe Fasset -kirjoistani. Tilkkutyömalli kulki siinä nimellä Tasaraidat.

Fassetin designista poiketen vaihdoin siis työn värimaailman totaalisesti ja vasta kuvatessani kirjan sivua tänne blogiin huomasin, että Fasset oli käyttänyt tilkuissa 60 asteen kulmaa, minä 45 asteen. Eli taisi tulla taas oma suunnitelma ; ).  

Tilkkuni riittivät peittoon melko hyvin, vain vaaleanharmaat tilkut vaativat muutaman lisämaustetilkun seuraansa. Laiskana shoppailijana laitoin tekstarin tilkkutöitä harrastavalle Katri-ystävälleni, että löytyisikö häneltä vaaleanharmaata pikkukuviollista tilkkutyökangasta vaikka 8 cm x 15 cm palasina. Katri vastasi, että löytyyhän tuota ja kertoi aloittaneensa juuri uutta tilkkutyötä yhdestä Fassetin kirjasta... Sellaista Sirkusteltta-peittoa.  Meinasin revetä liitoksistani: Me olimme valinneet samasta kirjasta, samalta sivulta tilkkutyöt seuraaviksi projekteiksemme. No, minä sitten laitoin vastaavasti Katrille kirjeessä hänen tarvitsemiaan pilkullisia ja raidallisia tilkkuja Tilda-tilkkulaatikostani. Laitan tänne kuvan Katrinkin peitosta kunhan se ja omani ensin tässä kevään mittaan valmistuvat.

Että eikun ompelemaan..... (Meillä on muuten vielä jouluvalaistus sisällä, kun illat on vielä niin kovin pimeitä ja  pikkuvalonlähteet tuo niin mukavan kotoisen ja juhlavankin tunnelman.)

Vanun peittoon kävin viime viikolla ostamassa Lahden Wexler -kangaskaupasta Vesijärven kadulta. Sieltä saa nykyään puuvillavanua! Mahtavaa!!!!! Enää ei tarvitse tilata suosimaani vanua nettikaupoista, vaan saan sitä ihan tuosta kävelymatkan päästä. Wexleristä lähti mukaan myös kaksi 10 cm siivua harmaa-valkoista tilkkutyökangasta. Niin todellakin: KANGASKAUPOISTA SAA OSTAA MYÖS 10 CM KANGASTA!!!! Tuota asiaa ei voi olla painottamatta liiaksi. Minä ostan aina tilkkutyökankaita enintään 30 cm, sillä tykkään, että peitoissa on mahdollisimman montaa eri kangassävyä ja -kuosia. Tällöin myös kangasvarastosta ihan oikeasti kankaat loppuvat välillä, eikä niitä tarvitse pyöritellä siellä vuodesta toiseen ja tekstiilistä toiseen. 20 cm on yleisin tilkkutyökangasostoni määrä.

Linnanneitojuhlat

Meillä on nyt sitten juhlittu Linnanneitokekkereitä kahden päivän verran. Linnanneitokin toipui flunssastaan yli 1,5 -vuorokauden unien jälkeen, joten kyllähän sitä sitten juhliakin jaksoi. Kiitos kaikille onnittelijoille ja mukana juhlijoille. Olipa meillä taas mukavaa! Tässä kuvagalleriaa juhlistamme.

... Talvista linnanneitotunnelmaa ...

... Vähän jorausta. Ensin klassisen musiikin tahtiin ja lopulta taustalla soi Vain Elämää -levyn klassikot....

... herkkuja unohtamatta...

Lapset halusivat mokkapaloja, joten tein mokkapalakakun ja Gluttenittomalle vieraalle gluteenittoman (kevään odotus-) kakun.

Nyt sitten on nämä ihanat juhlat juhlittu ja arki kevään odotuksineen alkaa. Niin ja säästöliekki meidän taloudessa! Tämä perhepäivähoitajan työ kun on niin fiksusti palkattua, että sen jälkeen kun omista lapsista nuorin täyttää 3 v lähtevät kaikki tuet kaikista omista lapsista hoitajan palkkapussista pois. Ei tietty lapsilisät, koska ne eivät ole edes tulosidottuja, mutta kotihoidontuet. Eli jos veisin kaksi omaa lapsiryhmäni lasta huomenna naapuriin perhepäivähoitajalle hoitoon ja hän toisi omansa minulle hoitoon saisimme molemmat täyden palkan neljästä lapsesta. Nyt vain kahdesta. Vaikka ihan samaa varhaiskasvatusta tarjotaan jokaikiselle lapselle! Kukaan ei ole muuten tämän vuoden aikana edes käynyt katsomassa tai kyselemässä ketä minä hoidan, joten olisiko lasten fyysinen vaihto naapurin kanssa edes tarpeen? Ihan käsittämätöntä byrokratiaa!!!! Mutta kai meidän suurituloisten perhepäivähoitajien täytyy nostaa tämän Suomen talous taas kuntoon, ottakaa vaan tuhkatkin pesästä. Mitä tästä jokapäiväisestä lasten kanssa hauskanpidosta edes ylipäätään kannattaa maksaa, eihän se ole edes kunnon työtä, kun kotona vaan yhdessä nysvätään?

Linnanneitojen ja prinssien päähineitä

Tänään meillä juhlitaan lasten talvisia linnanneito-synttäreitä. Tosin aika pienimuotoisesti, kun toinen sankareista oli eilisen päivän kovassa kuumeessa ja on vieläkin toipilas. Laitan kuvia juhlista seuraavaan postaukseen, mutta tässä esimakua juhlien asusteista.

Työstin lapsille sanomalehdestä, piirrustuspaperista ja kultahilekankaasta päähineet juhliin. Toisiinsa liimatut sanomalehdet ja piirrustuspaperi toimivat päähineiden kovikkeina, kun muutakaan koviketta ei kaapista löytynyt. Ompelin kankaat  kiinni kovikkeiden reunoihin, jotta joskus kankaat voi ratkoa poiskin, johonkin uuteen projektiin, jos on tarvis. Kierrätystä näes ; )

Poikien kruunujen ja tyttöjen linnanneitohattujen haituloiden kangas on leikattu viimekeväisten Kultaa ja kimallusta -kekkerien pöytäliinasta. Se oli ostettu Wexleriltä Lahdesta. Valkoisen kultakimallekankaan ostin ihan näitä juhlia varten Alestalolta Lahdesta. "Turkisreunus" linnanneitopäähineissä on vanhasta Luhdan Story kaulaliinasta.

 

Talvinen linnanneitoteema näkyy näissä juhlissa juhlavassa kattauksessa, olohuoneen sisustuksessa, lasten roolivaatetuksessa sekä juhlaleikkien aiheissa.

Linnanneitopäähineiden kangasta jäi yli pari pientä palaa. Ompelin niistä yhdelle Maileg pupulle (M-koko) talvimekon, hartiahuivin, kaulaliinan, tossut ja rukkaset.

Tästä tuli tälläinen extra-synttärilahja ihan vahingossa ; )

Ihanaa syntymäpäivää rakkaat tyttösemme!

Rouva rokokoo

Meillä on 3v ja 6v -synttärien valmistelutohinat käynnissä. Kattoon kiinnitetään jouluvaloja ja kultaisia joulukoristeita sinne tänne. Pöytään etsitään koristeiksi kaikki talon linnanneitoteeman mukaiset tarjoiluastiat ja pikkuleipurit valmistetelevat leivonnaisia.

"Pieni" yllätysmomentti kuitenkin iski viimeyönä. Huomisen synttärisankari on kuumeessa. Saapa nähdä miten juhlien käy...

Minä testasin illalla vuoden -92 vanhojenpäiväpukuani. Tarkoitus oli nimittäin sukeltaa siihen juhlien ajaksi. Ja yllätyksekseni siihen vielä mahduinkin, jopa ilman korsettia! Kiloja oli kuitenkin kertynyt vuosien myötä aikalailla...

 

Tein pukuni aikoinaan ihan itse Lukion käsityöpainotteisella luokalla opiskellessani ja olin siitä ihan hirmuisen ylpeä. Vuokrasin pukua useat vuodet ja sain vuokrista köyhänä opiskelijana vähän ylimääräistä. Puvun idea on lähtökohtaisin rokokoota, mutta näin myöhemmin pukuhistoriaa opiskelleena, aika kaukana siitä kuitenkin. Pääntie pitäsi olla suuri, niin suuri, että rinnat saisivat jopa tursua. Helman vanne pitäsi olla huomattavasti suurempi (Helman mitta antaisi siihen kyllä hyvin mahdollisuudet!) Ja värikin saisi olla pastillisempi. Mutta puku mikä puku. Taitava oli 16-vuotias sitä kaavoittaessaan ja tehdessään ; ).

Peruukin löysin viimeviikolla Tiger -kaupasta (Trio, Lahti) ja se olikin hyvä löytö, sillä näistä nykyisistä hiuksistani ei rokokoo kampausta olisi saanut tehtyä sitten millään. Rokokoohan ei siis ole kyllä linnanneitotyyliä, mutta lapset tuskin pistävät pahakseen, jos äiti on (taas kerran) eri aikakaudelta ; ).

Olen tehnyt myös muita "historiallisia" rooliasuja, joita voin jossain vaiheessa teille esitellä. Vanhempieni varastosta löytyy ainakin silkkinen ruskea-kultainen empire-puku, ja "timantein" koristeltu renessanssipuku kolmilla erilaisilla irtohihoilla (artesaanityöni). Ja Suomen kansallispukuja tietty.

Minä rakastan pukuhistoriaa!!!! Ja teatraalisuutta!!! Pukeutumisen ja muodinhistoria oli yksi lempiaineistani kaikissa opinnoissani. 

Käykäähän kurkkaamassa.

Huomiseen! (Toivottavasti!)

Nukkekoti

Meidän nuorimmainen on pian kolmivuotias. "Vähän iso tyttö jo" omasta mielestäänkin. Monet kysyvät onko oloni haikea kun ei ole enää taaperoa kotona. Ei ole haikea olo, ei pätkääkään. Vauva- ja taapero- ja imetysvaiheita on tässä perheessä eletty jo ihan tarpeeksi. Nyt eteenpäin. Lapset ovat onneksi mahtavia tyyppejä ihan joka iässä!

Tässä postauksessa esittelen teille tyttären 3-v synttärilahjaksi tuunaamani nukketalon.

Nukketalon ostin joulun alla Hong Kong- tavaratalosta 16 €:lla. Talo oli jykevää vaneria, mutta jo ostohetkellä minua tökki talon väritys ja seinät, joihin oli kuvattu huoneen esineistöä. Viime päivät olenkin piiloitellut sitä varastossa ja tuunannut sitä lapsilta salaa mieleisekseni.

....Maalia, liimaa ja tapettinäytteitä.... Ja pian koko komeus olikin valmis.

Synttäripäivän aamuyöllä kannan nukkekodin olkkariin sille varatulle paikalle ja laitan sinne Maileg hiirulaisperheen kalusteineen. Tyttö saa sitten itse keksiä ketkä talossa asustavat kulloinkin. Mutta nyt ensiksi hiirulaiset saavat mellastaa siellä vapaasti. Tapetoidut seinät ja lattiat antavat talolle paljon enemmän variaatiomahdollisuuksia kuin alkuperäinen valmiksi ajateltu talo.

Talosta löytyy vaikkapa: kylpyhuone,

 tv-huone,

ruokailuhuone,

toimistohuone,

makkari,

ja lastenhuone.

Mutta mikään ei estä taloon muuttamasta vaikka....

Kuninkaallista perhettäkään. Niin kiva siitä tuli ; )

(Kaikki Mailegien kalusteet ovat kirppiksiltä, kuten koko alimmassa kuvassa esiintyvä Playmobil maailma. Ainostaan oranssit mailegien tuolit olen työstänyt itse. Ne on esitelty täällä aijemmin http://neulanhaltija.blogspot.fi/2011/10/maileg-hiirulaisten-uudet.html )

Tervetuloa mukaan uudet  kirjautuneet lukijat! Toivottavasti viihdytte seurassani.

Totuuksia työstä -haaste ja arvonnan voittaja

Tättädä täääääää.... 365 Quilt Blogs A Year- kirja-arvonnan voittaja on 5-vuotiaan onnettaren nostaman lipun mukaan KESÄTUULIA http://kesatuulia.blogspot.fi/. Onnea voittajalle!!!!!!! Toivottavasti saat kirjasta paljon iloa käsityöprojekteihisi!

Luen väillä mielenkiintoista blogia os http://susannantyohuone.blogspot.fi . Siellä oli tässä taannoin lukijoille heitetty haaste: Kahdeksan työuraan liittyvää totuutta minusta itsestäni. Koska minä käyn nyt itseni kanssa "Kuka minä olen? -kriisiä, ajattelin tarttua haasteeseen ja jakaa sen myös avoimena haasteena muillekin bloggareille. Mulla muuten tuli näitä totuuksia kymmen, oho. Ei kai se haittaa?

Elikkäs tälläistä on tullut vuosien saatossa työrintamalla kokeiltua:

1. Aloitin työni 5-vuotiaana Mikkelin torilla. Opin peruslaskutoimitukset ja rahan arvon jo varhain. Myin torilla kesällä parhaaseen turistisesonkiaikaan 5-vuotta vanhemman enoni kanssa mummoni poimimia kieloja ja metsämarjoja. Kaikki palkat tuhlasin torilla myytäviin arpoihin. Paras palkinto oli puinen domino-peli, joka on yhä lapsillani leikeissä (kaikki osat tallella!) Torimyyjän urani jatkui aina kesäisin tuonne yläasteelle siirtymiseen saakka. Se oli todella antoisaa työtä ja nautin siitä suurin siemauksin! En koskaan kokenut olevani lapsityövoimaa!

2. Toimin yläasteen ja lukio-aikani kesätöissä ravintoloiden keittiöissä. Muutin jopa muutamaksi viikoksi yksin Lahdesta kummitätini luo Joutsenoon 13-vuotiaana, koska siellä oli kahvilatyötä tarjolla. Kunnes Askon huonekalutehdas täällä Lahdessa palkkasi minut jokakesäiseksi keittiöapulaiseksi.

3. Muutettuani kotoa opiskelemaan, toimin vuoden pitopalvelussa apulaisena. Kaikki viikonloput, kun muut kaverit bailasivat nuoruutensa innolla, minä tarjoilin hautajaisissa kahvia ja ruokaa. "Parhaina" viikonloppuina olin kolmissa hautajaisissa. Siinä oppi hyvin muistamaan elämän rajallisuuden. Luulen, että se oli paljon tärkeämpi oppi elämäni varrelle kuin baarissa notkuminen.

4. Opiskeluaikoina tein kesätöitä myös Luhdalla vaateompelijana kolmena kesänä ja Jalkarannassa palvelutalossa vanhusten hoitajana kahtena kesänä. Pidin molemmista töistä kovasti. Luhdalla sain loistavaa oppia vaiheompelusta (enkä sen koommin esimerkiksi ole juuri nuppineuloja käyttänyt!) . Vanhustyössä sain imeä itseeni elämän viisautta ja nöyryyttä elämää kohtaan. Joskus minäkin olen toisten hoidettavana, mutta toivottavasti minun lapsillani ja lapsenlapsillani olisi edes joskus aikaa istua viereeni ja silittää harmaata päätäni, liian monella elämänsä ehtoopuolella olevalla ei näin ole.

5. Valmistuttuani olin töissä Oulussa usealla peruskoulun ala-asteilla käsityön opettajana. Se oli myös antoisaa työtä, mutta totesin silloin yläasteelaisten ja aikuisten opettamisen olevan kuitenkin enemmän minun juttuni. Joten siirryinkin vuoden sisällä kansalaisopiston leipiin. Oulun Setlementti-opistossa ja Kempeleen kansalaisopistossa vierähtikin sitten vuosi jos toinen. Rakastin sitä työtä!!!!! Näen vieläkin unia, että muutamme Ouluun takaisin ja pääsen takaisin omaan luokkaani ihanien oppilaideni pariin.

6. Kansalaisopistotyön ohella toimin kolme lukukautta äitiysloman sijaisena ylä-asteen käsityön opena Laanilassa Oulussa. Se oli myös mukavaa! Oli hienoa olla läsnäoleva aikuinen nuorisojoukon keskellä. Siinä työssä pysyi itsekin ajanhermolla ja nuorekkaana. Koin myös ammatiilista tyydytystä, sillä sain iinnostettua oppilaita huimiin kädentaitosuorituksiin. Olin voimaa täynnä!

7. Olin Oulussa ihan villinä kädentaitojen ilosanomasta. "Parhaimpina" työviikoina olin töissä 72 opetustuntia/viikossa! Vedin nimittäin Pikisaaren käsi-ja taideteollisuusoppilaitoksessa valinnaiskurssejakin tuon kansalaisopisto- ja peruskoulutyön ohella. Burn outista ei ollut tietoakaan. Ei ollut lapsia ja mieskin teki töitä opiskelun ohella, joten mikäpä siinä töitä tehdessä.

8. Kesäisin kun peruskoulut ja kansalaisopistot olivat kiinni pidin muutamia kesäkursseja tilkkutöistä ja huovutuksesta ympäri Suomen. Kivaa oli taas! Niin ja kesät tuli työstettyä tuota tekstiilitaidettakin ja pidettyä monen monta näyttelyä, josta kuvia ja tietoja tuolla Galleriassa (kts sivupalkki).

9. 2004 syntyi esikoisemme. Jäin kotiin ja opiskelin samalla aikuiskasvatusta. Kiitteli työtelijäistä vuosia todella hyvästä äitiyspäivärahasta. Äitiysloman jälkeen aloitin heti työt. Lapsi oli, kansalaisopiston ihanien työaikojen takia, hoidossa vain klo 12-15. Työ oli kiva henkireikä äitiyteen, mutta pian saimme tiedon muutosta Lahteen ja kaikki muuttui sen siliän tien.

10. Lahdessa olen ollut työtön, opiskelija ja kotiäiti. Lapsia on syntynyt meille tasaiseen tahtiin. Lapset ovat olleet koko ajan kotihoidossa ja nyt viimeisen vuoden ajan olen toiminut omien lasteni hoidon ohella yksityisenä perhepäivähoitajana kahdelle suloiselle lapselle. Sekin työ (kuten opiskelukin) on ollut antoisaa ja kivaa! Mutta haluaisin taas alkaa elättämään perhettämme käsityön opettamisella, sillä sitä kohtaan tunnen sydämessäni sitä todellista paloa. Uskon, että lapset pärjäävät jo vähän aikaa ilman äitiäkin vieraassa hoidossa. Ja parasta olisi, jos työn voisi lomittaa kotiäitiyden kanssa. Olen kiitollinen näistä kaikista rahaa tuottamattomista vuosista, jotka olen saanut viettää kotona lasteni kanssa. On ollut upeaa nähdä heidän kasvunsa ja olla se ensimmäinen aikuinen, jonka luo tulla jakamaan elämän ilot ja surut. Kiitos miehelleni, että on jaksanut nämä "rahattomat" vuodet!!!! Ja kiitos omille ja hoitolapsilleni monista ihanista päivistä, jolloin te olette olleet osa unelmaani suurperheestä!!!! Tämä työ, nimeltä äitiys on ollut myös henkisesti raskain työni. Opetustyössä en koskaan kokenut olevani täysi paska, mutta äitiydessä niitäkin hetkiä on tullut ajottain koettua vaikka kuinka on parhaansa yrittänyt. Välillä sitä vain on tullut oltua todella väsynyt ja kaukana siitä ihanne-äidistä, joksi itsensä joskus odotusaikana kuvitteli.

Jatkan tätä mukavaa ja mielenkiintoista työtäni perhepäivähoitajana toukokuun loppuun ja sitten alkaa uusia aika, joka on vielä yhtä sumua.


... Ensi viikolla juhlitaan meillä synttäreitä, joten lasten linnanneito-kemujen valmisteluja ja sen sellaista tiedossa....

Mukavaa viikonloppua! Tämä oli muuten kolmassadasensimmäinen postaukseni ; )