Tikattujen tilkkukaitaleiden yhdistäminen

Muistatteko vielä keväällä aloittamani korinpohja -sidoksisen tilkkupeiton? Sain sen viimein valmiiksi. Jee! Minulla ei ole ikinä venynyt mikään työ näin kauaa, mutta työhuoneen remontti sotki kesällä kaikki ompelukuviot tyystin ja tämä ihanuus unohtui näissä yrittäjä-ajatuksissa keskeneräisten töiden laatikkoon.



Työ jäi alkukesästä tähän vaiheeseen: tikkaus tyystin tekemättä ja peitto oli kolmessa osassa. Nyt sitten ompelukone on suurruutellut tikkauksia. Eilen peitto yhdistyi pinnaksi ja saa juuri ensimmäisiä keinahteluja riippukeinussamme.

Tikkauksen jälkeen alkaa minun miestäni tilkutyön valmistamisen paras osa: Viimeistely.

Ensin neulasin tikatut kappaleet tilkkupuolet vastakkain toisiinsa, jotta blokit kohdistuvat oikein. Ompelin kappaleet yhteen ja leikkasin ylimääräiset vanut ja kankaat pois saumasta. Näitä tapoja työstää tämä kappaleiden yhdistys on hyvin monia, tässä niistä yksi esimerkki. Täältä löytyy muitakin tapoja.

Silitin saumat auki ja etsin varastoistani sauman peittämiseen soveltuvaa kaitaletta. Usein teen kaitaleen itse tilkkutyön jämäkankaista, mutta nyt muistin, että äitini jo vuosia sitten ostanut minulle ison puolan tämän peiton väreihin soveltuvaa kanttinauhaa.

Kiinnitin peitenauhan käsin piilopistoin tulkkutäkin nurjalle puolelle saumojen pälle. Piilo-ompeleen pitää olla pientä pistoa ja langan kestävää, jotta peitenauha pysyy työssä kunnonlla kiinni koko peiton eliniän ajan. 

Viimeiseksi leikkasin tilkkutyön reunoilta ylimääräiset vanut pois ja huolittelin peiton jämäkangassuikaleilla.

Valmis peitto nurjalta.

Valmis peitto tilkkupuoleltaan. Peiton välissä on puuvillavanu, jota käytän lähes tulkoon aina tilkkutöissä. Puuvillavanun ostan nykyään kangaskauppa Wexleriltä Lahden Vesijärvenkadulta. Olen niin iloinen, että laatuvanua saa nykyisin Lahdestakin!

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille! Minä liityin tänään Lahden Startti osuuskuntaan, joten kohta puolin kursseille saa jo tulla : ). En uskaltanut hypätä suoraan yrittäksi, sillä odottelen yhä sitä ihan oikeaa peruskoulun käsityönopettajan tointakin ja opiskelukin houkuttaa vielä kovasti.... Olisikohan sosiaalialalla paremmin töitä? Perhepäivähoitajan tointakaan en ole tyystin deletoinut, mutta nyt on kokeiltava tämä työhuone-kortti, sillä muuten kadun koko loppuelämäni arkuuttani hypätä tuntemattomaan.

Salamaja

Yksi venäläinen klassikko sai taas käsissäni uuden elämän.

 

Katsokaas kuka kävi meillä vieraissa? Ja vähän pahanteossakin. Mutta onneksi pikku riiviön ilme oli sen verran anteeksipyytävä ja nolo, että torumisen jälkeen kaveri uusine koteineen sai koko perheen hyväksymänä jäädä meille vaikka koko talveksi.

Olisittepa nähneet lasten ilmeet kun aamulla pyysin heitä katsomaan mitä kamalaa yhdelle kirjalle oli yön aikana tapahtunut.

Minulla on nyt näitä kirjaprokkiksia menossa aika monta. Olen vissiin vähän simppeli tyyppi - kun innostun jostain, työstän sitä ähkyyn asti. No, onneksi Lahden Mukkulan kirjasto pyysi näitä näyttelyyn vitriiniinsä lokakuun ajaksi, että en ihan pelkästään omaksi iloksi näitä enää työstä : ). Kirjatuunauksista on myös tulossa mitä todennäköisemmin kurssikin täällä työhuoneellani tässä ennen joulua. Tänään sain jo laadittua ensimmäisiä kurssimainostiedotteitakin. Ensi viikolla on mentävä printteriostoksille, jotta saan mainokset jakoon. Myös räätälöityjä mittatilauskursseja esim omalle ystävä- tai työporukalle saa jo minulta tilata. Ideoita ja aikataulutoiveita kannattaa laittaa gmailiini. Muutama innokas on jo toiveensa esittänytkin.

Tänään ilmestyi Tekstiiliopettaja-lehti, jossa oli juttua käsityöideologiastani, jota toteutin yksityisenä perhepäivähoitajana pari vuotta. Vitsit, kun on jo ikävä noita aikoja. Minä todella rakastin sitä työtä. Lapset ovat vaan niin ihania, että heille ei voi tarjota kuin parasta. Heidän käsissään on tulevaisuutemme. Artikkeli löytyy nettiversiona täältä.

Hyvää yrittäjän päivää kaikille lukijoille!

Unilaulu

On ollut kaikenlaista viimepäivinä. Olisi pitänyt saada työkuvioita etenemään ja sen semmoista. Mutta olen tehnyt kaikkea muuta. Antanut ajatusteni levätä. Nähnyt ystäviä, viipynyt kirjastoissa ja askarrellut. Ollut lomalla.

Olen järsinyt taas kirjoja. Jopa Dostojevskin novelleja. Antanut unen tulla iltaisin ihmisten aikoihin. Levollisuus siirtyi uuteen kirja-tuunaukseenikin. Kun kampea kääntää, saa kuulla kauniin prinsessamaisen unilaulun melodian. En tunne melodiaa, mutta näen sieluni silmissä linnoja ja ruusupensaiden huminaa.

Tyttäreni on onnellinen. "Äiti, tämä kirja on kaunis. Kuunnellaan sitä yhdessä - me tytöt."

Pidän Lahden Mukkulan kirjastossa heidän toiveestaan lokakuussa vitriininäyttelyn kirjatuunauksistani. Kirja- ja paperivariaatioita syntyy koko ajan lisää - nopeaa muka-tekemistä, kun muut työt eivät monien sattumien summana edisty.

Lämpöisiä ajatuksia teidän jokaisen lokakuuhun.

Huopatakki

Olen taas siirrellyt dioja koneelle. Mielenkiintoista puuhaa, mutta aikaa viepää. Löysin diakätköistäni kolme kuvaa huopatakista jonka tein joskus opiskeluaikoina viime vuosituhannella. Vitsi mitä karvoja näissä kuvissa oli, skannatuista pikkukuvista karvoja ei näkynyt lainkaan. No, olkoot nyt täällä näin - vähän nostalgia fiilistä lisää...

Aika moderni takki vieläkin mielestäni. Huovutin takin huovan silkkisifongin päälle. Silkkisifonki tuli huovan päälle, jotta takki ei nyppyyntyisi käytössä. Huopalevy sifonkeineen oli aluksi valkoinen, kunnes värjäsin sen oranssiksi. Ompelin takin ja etsautin opiskelukaverillani painatukset takin pintaan.

Takki myytiin Kuopion Muotoiluakatemian myymälässä. Missähän se tänäpäivänä lienee? Mukava muisto syyspäivien keskelle. Näin syksyllä huovutus alkaa tekniikkana taas vetämään minua puoleensa. Mitähän alkaisi tekemään?

Yrittäjäksi ohjaava koulutukseni alkaa olla liiketoimintasuunnitelman palautusta vaille valmis. Jännää nähdä mitä yritysideastani koululla tuumaavat. Minä ainakin olen intoa täynnä : ).

Käsityöhuoneeni on valmis!

Nyt se on sitten valmis! Ikioma työhuoneeni, käsityöhuoneeni, ateljeeni, tuleva käsityöluokkani sekä yrityshautomoni odottaa nyt vain lennokkaita ideoitani ja ilottelua kädentaitojen maailmassa. Olen niin suunnattoman onnellinen! 

Kiitos jokaikiselle projektiani auttaneelle, niin teille ahkerille ja puuhakkaille käsipareille kuin ideoita antaneille kommentaattoreillekin! Yksin en olisi moiseen pystynyt. 

Kuvista puuttuva kangasvarastoni sijaitsee nykyään autotallissamme, joka on lämmin & siisti tila, jonne automme ei ole koskaan kuuden polkupyörän takia mahtunut.... Osa kankaista jatkaa myös elämäänsä ystävieni kangasvarastoissa ; ). Autotallista löytyy myös suuri osa näytemappejani ja kaikki huovutusmateriaalini aina näytteitä, lestejä, villoja ja hattutukkeja myöten.

Huoneesta löytyy suuri määrä tuunattuja kalusteita, sitä jos tota käsityötarviketta sekä ohjekirjaa ja yksi korkeussäädettäväpöytä, josta selkäni on erityisen iloinen. Työskentelytilaa löytyy puuhasta riippuen 5 - 10 harrastajalle. Mies halusi tilaan häälahjaksi saamamme stereot, jonka kaijuttimet tuunasin pinkillä sydänteippirullalla. Kattoon jätettiin nyrkkeilysäkin koukku: pöydät vain sivuun ja hartiat auki säkkiä mäskien ja musaa kuunnellen ; ).

Antennijohtokin taipui onnellisissa käsissä sydämen muotoon...

Pikkutarvikkeet toimivat ideoiden siipinä... Mitä kaikkea näistä keksisikään niin pienten kuin isojenkin tekijöiden iloksi....

Nyt vain puurtamaan yrityskurssin pariin ja ehkäpä mekin tapaamme vielä tässä kotoisassa pikku käsityöluokassani.... Nyt pitäsi vain keksiä yritykselle nimi. Ideoita nimelle on runsaasti -pitäisi löytää pikkuhiljaa niistä paras ja tulevaa toimintaani kuvaavin.

Käsityöhuoneeni edistyy

Käsityöhuoneeni remontti on pian valmis. Pakasteeseen ei mahdu enää yhtään vadelmia tai mustikoita (tai mitään muutakaan) joten keskitymme taas näihin työhuonejuttuihini ja saatamme projekti "käsityöhuoneen" päätökseen. Olen pysynyt minimibudjetissa, pyrkien kierrättämään mahdollisimman paljon kodista löytämiäni vanhoja esineitä sekä tuunamalla suvun ja kavereiden kirppis - ja kaatopaikkakamaa.

Maaliin piti toki investoida 150 €, mutta koska tienasin Tori.fi myynnein lähes 600 €, oli budjettia vielä käytettäväksi. Osa rahoista mälläättiin Särkänniemen reisullamme ja osan sijoitin työhuoneen pikkutarpeelliseen. Ostoksia tein lähinnä Ikeassa ja C. Ohlsonilla. Yhteen työpisteeseen ostin korotettavat jalat 100€:lla Iskun tehtaan myymälästä - 75% Aleasta : ). Kyllä nyt passaa leikata kankaita selkäsuorana -kiitos kaunis vinkin antajalle!

Ikeasta mukaani lähti mm. kaksi puuvalmista tuolia ja kaksi pastilliväristä pikkujakkaraa.

Sekä kaksi Lack hyllyä ja ovellinen seinäkaappi niitä herkkuja varten, joita tuleville asiakkailleni käsitöiden lomassa tarjoan ; ).  Vaalean punainen vedenkeitin Ohlsonilta ja Green Gaten astiat Sisustus Fannysta. Pantonin lamppu on ollut meillä jo vuosia.

Ohlsonilta mukaan lähti kauan unelmoimani irtolevy (värjäysprosesseja varten), värilliset kankaiset kattolamppujohdot, joita olin metsästänyt jo vuoden ajan sekä johtohässäkälle laatikko.

Kenkä- ja vaatesäilytystä varten ostin Lidlistä leveyssuunnassa säädettävän kapean kenkätelineen ja Ikeasta lisänaulakon oven päälle. Muutoin sitten kaikki onkin ollut ilmaista. Maalisuti on viuhtonut siellä & täällä ja kaikki kotimme jämämaalit on saatu lähes työstettyä loppuun. 

Tässä vielä kolme kuvaa vielä muistutuksena siitä mistä koko urakka lähti...  Kyseinen huone oli siis toiminut meillä tavaravarastona niille tavaroille, joille ei löytynyt muualta fiksua paikkaa. Huoneeseen on erillinen sisäänkäynti, eikä sinne pääse kodistamme sisäkautta, joten huone eli omassa yksinäisyydessään omaa ankeaa elämäänsä...

Voi ahdistus tuota rojuläävää....  Projektin aikana koko huone tyhjättiin täysin. Ylimääräistä tavaraa myytiin ja lahjoitettiin pois surutta. Nuo taustalla näkyvät Martelan hyllyt siirtyivät autotalliin, jolloin sinnekin saatiin selkeä yhtenäinen kaapisto. Boknäsin kirjahylly siirtyi olohuoneeseen, koska emme tarvitse enää niin paljon leikkitilaa, kun luonamme ei enää ole hoitolapsia.

Nyt huoneessa näyttää jokseenkin erilaiselta. Koska huone alkaa olla jo lähes valmis, aloitin tänään taas tikkaamaan keskeneräistä karkkimaista tilkkutäkkiä. Olipa kivaa! Mies maalasi vielä kaijuttimien johtoja ja asensi palovaroitinta kattoon. Ja rokki soi ; )

Erittäin suuret kiitokset Janille sähkötöiden teosta! Olet ihana ihminen! Nyt mulla on hieno luovuusnystyröitä kiherryttävä työhuone : )! Laitan lähikuvia työhuoneesta kunnes nuo kajarien johdot on maalattu ja tokenen alkavasta viikostamme, jolloin meidän elämässä kääntyy uusi lehti. Pikkuneitimme 3,5 v aloittaa päiväkodissa, yksi pikkumies astelee esikoulutielle ja me muut kiidämme kouluihimme. Minä aloitan yritystietokurssin tarkoituksena työllistää itseni käsityönopettajana tässä ihanassa huoneessani.

Enkeleitä jokaisen teidän perheidenne syksyyn!