Kudonnan aakkosia lasten kanssa

Olin lauantaina lasten leirillä opettamassa kankaankudonnan alkeita lapsille. Tähän postaukseseen liittelen kuvia leirin touhuista ja tulevaisuuden suunnitelmistani.

Kudontakehyksinä toimivat edesmenneen appeni mehiläiskennojen kehykset, jotka viime kesänä putsasin puhtaiksi hunajasta. Kehyslaatikoista työstin hyllyn työhuoneeseeni. Sen työstöstä löytyy kuvakollaasia täältä.

Nyt porasimme mieheni kanssa loput kehykset kudontakehyksiksi lisäämällä niihin isäni sahaamat loimilankaväliköt. Kiitos iskä!

Kudonnassa käytimme kaikkea ilmaiseksi saamaani lahjoitustavaraa ja monta vuotta sitten keräämiäni punontapajuja. Pääosassa olivat pellavaiset loimilangat (Kaunis kiitos Vuokko H:lle!) ja kuteenatoimineet huopanarut (Kaunis kiitos Johanna P:lle!).

Lapset loimittivat itse kehyksensä (jokatoinen loimi tumma, jokatoinen vaalea) ja sommittelivat oman suunnitelmansa mukaiset kudontatyöt.

Kudonta yhdestä pitkästä huopapötköstä olisi ollut käytön kannalta kestävämpi ratkaisu, mutta koska lapset olivat vielä aloittelijoita ja aikaa oli todella vähän oli valmiiksi katkotut huopapötköt fiksumpi idea. Tällöin vältettiin solmut ja pitkien lankojen punonnat puolelta toiselle.

Myös pajuja kokeiltiin rohkeasti punonnassa.

Loimilankojen päätelyt jäivät leiriläisille kotiläksyiksi. Näytin lapsille myös tavan rakentaa pikaisesti kudontakehys maitotökistä. Tytöt innostuivat kovasti ideasta työstää barbeille ja nukkekoteihin itse matot kutomalla. Eli uusi oppi on taas lähtenyt itämään lukuisten lasten pariin. Olen niin kiitollinen tästä työstä, että ihan laulattaa : ).

Minulle itselleni eivät uuden opin portit auenneet. En päässyt opiskelemaan mihinkään hakemaani oppilaitokseen syksyllä. Hain sekä luokanopettajaopintoihin että sosionomi-opintoihin. Näitä työhuoneen projekteja jne olisi voinut hyvin jatkaa opintojen ohella.

Uusi elämänvahe olisi ollut minulle kovin tervetullut, mutta nyt kävi näin. Jatkan siis syksyllä taas samaan malliin kuin tänävuonnakin. Touhuan omien lasteni kanssa mahdollisimman paljon ja samalla tienaan voita leivän päälle nukketeattereilla sekä käsityösynttäreillä ja käsityökoulutuksilla. Toivottavasti töitä piisaa. Olisi nimittäin ihanaa joskus päästä ulkomaillekin lasten kanssa tutkimaan toisia kulttuureja ja tapoja elää ja olla. Mutta toivottavasti elonpäiviä piisaa ja joskus saamme matkustushaaveenkin toteen. Työ auttaisi asiassa kummasti, mutta tänäpäivänä sitä taitaa olla hankalampaa löytää kuin koskaan ennen.

Kaffe Fassettia mukaillen

Tänään on ollut extra-mukava työpäivä. Ensin kävin suloisilla 5 v synttäreillä esittämässä nukketeatteria ja sitten elämän iloa pulppuavalla  9-12 vuotiaiden lasten leirillä pitämässä "kudotaan huovasta ja pajusta" - kädentaitopajan. Kyllä työnteko on on lasten kanssa vaan niin IHANAA!!!



Tässä postauksessa esittelen kuitenkin uusimman Kaffe Fasset -teemaisen tilkkutyöni työstymistä. Laitan tämänpäiväisiä leirikuvia sitten myöhemmin kun saan ne käsiteltyä ensin.

Yllä oleva kuva pöytäliinasta on Fassetin Tilkkutöitä -kirjasta ja se toimi lähtökohtana tälle uusimmalle tilkkutyölle, josta tulee tillkuliina tai tilkkutäkki.

Työ on valmistunut pikkuhiljaa, milloin mökin pihalla järvimaisemaa ihaillen, milloin sisällä sadepäivää viettäen.

 Lapsia ei sade haitannut. Uinti kaatosateessa taisi tulla kesän parhaimmaksi lomamuistoksi.

Nyt työ odottaa tikkausta. Tai itseasiassa vanua, sillä en ole ehtinyt Wexlerille puuvillavanua ostamaan.

Koska tämänkaltaisissa kolmiotilkkiksissä jää paljon "hukkapaloja" , työstin hukkapaloistakin pikkukolmioita. Näistä tulee ehkä peiton reunalle jonkinlainen kaitale. 

En oikeastaan koskaan suunnittele tilkkutöitäni etukäteen vaan annan työn kuljettaa itse itseään. Antaudun vain sattuman vietäväksi. Niin tein tälläkin kertaa. Tilkkutöistäni tulee siis aina sen kokoisia kuin tulee (eli kunnes kankaat loppuvat) ja mallikin elää työtätehdessä. Yhteistä töilleni on, että pyrin käyttämään niissä kaikki tilkut viimeiseen tilkkuun. En nimittäin halua yhditää "vanhoja" jo kerran käyttämiäni kankaita enää mihinkään. Ja täten loppujen kangaspalojen survominen samaan työhön, vaikka sitten takapuolelle, on ouivallinen tapa.

Tikkausmalli tähän työhön on myös vielä haussa, mutta ajattelin ehkäpä jotain, joka tukisi työn kolmiulotteista vaikutelmaa. Työssä voi nimittäin nähdä loittonevia käytäviä.

Tähän loppuun vielä kuva Fassetin samasta kirjasta otetusta kuvasta, jossa samanlaisia, mutta siniraitaisia kankaita kuin minä käytin tässä työssä. Nyt työn tunnelma on ihan erilainen, kun jokainen blokin kolmiotilkku on samaa kangasta.

Matto pikkuvarpaille

Viime päivät on satanut ja ollut todella kylmää. Olen työstänyt kuitenkin innolla uutta nukketeatteriprokkistani, jossa yhtenä teemana on syksy. Teemaan on ollut helppoa virittäytyä, kun ulkona on ollut synkkää ja kosteaa.

Sateista on ollut myös muutakin iloa: Tämän blogin lukijaklikkaukset sadepäivinä ylsivät sellaisiin lukemiin, että 200 000 lukuklikkauksen raja huuhtoutui rikki. Jipii! Järjestän piakkoin jonkun arvonnan rajapyykin ylityksestä, kunhan keksin ensin palkinnon/palkinnot.

Nämä tämän postauksen kuvat ehdin onneksi kuvata viikonloppuna, kun aurinko vielä helotti taivaalla : ). Pukuhuoneen virkattu pellavamatto tuli nimittäin sunnuntai-iltana valmiiksi. Siitä tuli juuri passeli: Se kuivaa pikkuvarpaat ja kylppäristä kynnyksen yli intoutuneet vesileikit oikein mainiosti. Kiitos Vuokko H:lle näiden lankojen sponsoroinnista!

Viime päivien sateet ovat riepotelleet kaikki kauniit omenankukkien terälehdet pitkin pihaamme. Maa on kuin lumen peitossa. Toivottavasti pölyttäjät ehtivät tehdä työnsä, että sykyllä olisi satoa poimittavaksi.

Mukavaa huomista koulujen päättäjäispäivää kaikille opintiensä päättäville! Minä menen maanantaina jälleen yhtiin pääsykokeisiin, jos vaikka saisin aloittaa koulutieni taas kerran uudelleen....

Tilkkukuumeen nostattamista

Kävimme viikonloppuna Kouvolassa, ystäväni Katri P:n luona. Hän on innokas tilkkuilija ja minä kävin ikään kuin tartuttamassa tilkkukuumetta hänestä itseeni. Ja kuume taisi tarttuakin, sillä oman tilkutyökankaat alkoivat taas kiinnostaa ihan uudella tavalla. Jopa vielä yhden tekisi, jonkin hyvin vaalean... sellaista kun ei vielä kokoelmissani ole.... siinä voisi olla vaikka tähtiä...jotain skandinaavis-amerikkaistatyyliä... hmmm....

Tässä postauksessa pääsette matkalle Katrin luvalla hänen tilkkutöidensä luo.

Tämän sinisävyisen, kaitaleista ja neliöistä työstetyn parisängyn päiväpeiton Katri valmisti vanhoista vaatteista ja verhoista lahjaksi O:lle ja T:lle.

Tässä Katrin valmistama tokkupeitto kaitaleista.

Tässä peitossa leikkivät neiöt, suorakaiteet ja kolmiot.

 Yksityiskohtaa tikkauksesta ... ja upeasta omenankukka merestä ; )

Tässä lattiapeitossa treenasimme aikoinaan kirjovaa Husqvarna Rose ompelukonettani ja sen eläinkuvioita.
Köllöttelyikäisensä siirryttyä koululaiseksi, Katri työsti peiton uudestaan purkamalla vanhat pyöreät tikkaukset ja (muka) epämääräiset reunakaitaleet. Uskomatonta viitselijäisyyttä!

Nyt peittoon tuli kolmioista muodostuvat reunat ja kolmiotikkaukset.

Uusin työ ylioppilaslahjapeitto oli vielä vaiheessa, mutta tälläistä pintaa sieltä oli tulossa. 

Kesken oli myös tälläinen suuri tähti peitto, joka myös oli aikoinaan työstetty jo valmiiksikin asti, mutta joka sai jostain syystä purkutuomion ja uudelleen muokkauksen.

Katrilla oli ihania, taidokkaita töitä oli vaikka millä mitalla. Ystävän kanssa jätskejä syödessä oli mukavaa myös pitkästä aikaa selailla vanhoja tilkkutyölehtiä. Itse voisin tilkkuilla jotain näiden tyylistä. Saas nähdä koska tartun taas leikkuriin ja kankaisiin, nyt minulla on nimittäin vahva draivi luoda myös uutta nukketeatterinäytelmää. Ja näin kesällä loppuu aika, kun ulkonakin on NIIIN IHANAA!

(Ps. Katri, jos löydät lehdistäsi nuo ylläolevat kuvat, laita kommenttikenttään lehtien tiedot, itse kadotin lapun johon ne kirjasin. Olen sitä mieltä, että kuvissakin pitää olla aina lähde, josta ne on otettu.)