Viisi pupua ja vikkelä koiranpentu

Meidän 5-v tyttäremme ensimmäinen itsesepitetty, -kirjoitettu ja kuvitettu satukirja on saapunut nyt painosta. 

Siinä ne nyt ovat: Lapsen suuren ilon, onnen ja tyytyväisyyden aiheet siistissä pinossa odottamassa lukijoitaan. 

"Äiti, minä tein sen!"

Neiti työsti kirjaa sinnikkäästi kaksi ja puoli kuukautta. Hän kirjoitti kirjaa itse läppärillä kahdella sormella (minä toki tein oikeinkirjoituksen), maalasi kuvia, piirsi ja vielä sävelsi yhden laulunkin kirjan teemasta kirjan viimeiselle sivulle. 

Tylsä kotiarkemme saa näköjään lapsen luovuuden ja sinnikyyden kukkimaan. 

Olen todella ylpeä pikku-tytöstäni, joka uskaltaa haastaa itseään.

Kirjan graafisen taiton teki Susannan työhuoneen Susanna, sillä minun taitoni eivät olisi siihen mitenkään riittäneet. 

Kirjat painoi laatupaperille M&P Paino Lahdessa.

Nuottien oikeinkirjoituksessa auttoi tyttäremme herttainen kanteleensoitonopettaja Mirva.

Tänään illalla vietämme kirjan julkkareita meillä kotona glögin, mehun ja pikkuleipien kera. 

Paikalle on kutsuttu Loviisalle tärkeitä läheisiä aikuisia ja lapsia.

Kodin ovet on koristeltu taidenäyttelyksi kirjankuvin. Tänään on siis tässä talossa todellinen lastenpäivä.

Kirjoja voi tilata meiltä 16 €:n hintaan (os: neulanhaltija@gmail.com). Jos kirja postitetaan hintaan lisätään postikulut. Kirjan tuotto kaikkien menoerien jälkeen talletetaan Loviisan tilille. Hän säästää rahaa omien sanojensa mukaan Legolandin matkaa tai haaveilemaansa pehmolelua varten.

Tässä siis taas oiva joululahjavinkki muille pienille tarinoijille: Omasta tarinasta voi tehdä kirjan ja saada siitä hyvällä tuurilla vaikka vähän taskurahaakin. 

Yrittelijäisyydellä Suomi nousuun <3 !

Lapsekasta lastenpäivää kaikille!!!!

Ja hei vielä: Muistakaa, että tänä viikonloppuna Lahdessa on sekä Ornamon Design myyjäiset että oman vanhan opinahjoni, Muotoiluinstituutin Design myyjäiset. Tervemenoa tukemaan suomalaista Muotoiluosaamista!

Räts ja muutama ommel

Pitkästä aikaa on taas blogiyhteistyönä saamani Husqvarnan Opal 650 surissut tässäkin talossa.

(Tällä postauksella on muuten ihan oma tahto. Vaikka kuinka talletan postauksen kuvat samaan riviin ja tekstit alkamaan sivun reunasta, ne siirtyvät julkaisun jälkeen aina vinksin vonksin. Pah!)

Eilen kuului "Räts!" Minun lempparikotivaatteeni, NoaNoan hamonen, repesi vetoketjunsa juuresta kunnon repeämän. Voi plöräys! 

Koska hamonen oli helmastaan niin ihana, en millään raaskinut nakata sitä rievuksi. Tästä oli siis tuunattava jotain.

Onneksi perheessämme on yksi pikkutyttö, jolle sain taikoa kovia kokeneesta hameesta muutaman minuutin työllä juhlahamosen hänen tämän illan kantelekonserttiinsa.

Olipa terapeuttista ommella pitkästä aikaa! 

Leikatusta hamosen yläreunasta tein vielä harsinpistojen ja muutaman käsinompelupiston avulla ruusukkeen hameen vyötärölle. 

Tälläinen hamonen siitä sitten meidän vauhdikkaalle pikku-kantelettarelle työstyi. 

Päähän neiti laittoi pesukoneen värinimuliinoista ompelemani hiuskukkasen ja jalkaan pääsivät kolmella eurolla Parkanon kirpputorilta löydetyt nahkaiset "korkokengät". Niillä on hyvä sitten koputella illalla kantelepolskan tahtiin.

Ja tähän lopuksi vielä toivotan Oikein mukavaa isänpäivää jokaiselle isälle tulevana sunnuntaina! Meillä isin paketista löytyy supertyylikäs puinen valoyllätys pihalle ja kaksi upeaa KOP-pankin pellavaista suurta kylpypyyhettä. Pyyhkeet löytyivät lähes ilmaiseksi uuden karheina Pelastusarmeijan kirpputorilta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Ruokia Littlest Pet Shop -hahmoille

Olen ollut sairaana lähes koko syysloman ja sairastelukierre jatkuu nyt koko perheessämme. Joka ikinen päivä on joku kuumeessa, kurkkukivussa, yskässä tai muuten vain täysin voimaton.  Jotta elämä ei menisi pelkäksi lasten keskinäiseksi nahisteluksi tai virtuaalipelien pelaamiseksi, käytimme muutaman tunnin leikkiruokien askarteluihin ja kesän valokuvien liimailuun lasten albumeihin. 

Tässä kuvagalleriaa tekemistämme pikkueläinten leikkiherkuista.

Tälläisiä pikkuriikkisiä juttuja tällä erää. Näitä pikkuherkkuja tulen valmistamaan pikkutyttöjen kanssa tulevana viikonloppunakin minulta tilatuilla Littlest Pet Shop -syntymäpäiväkekkereillä. Muovailu on kivaa puuhaa, jota jaksaa vähän väsyneenäkin puuhata lasten kanssa :) . Massoina käytimme SoftClay -massaa ja Fimo -massaa.

Pysykäähän te terveinä!

Omat pikkutaiteilijani

Olen ollut kolme viimeistä päivää kipeänä. Ääni lähti ihan totaalisesti, huimaa ja pyörryttää. Jouduin ensimmäisen kerran jopa jättämään eilen nukketeatterikeikan väliin. Esiintyä kun ei voi jos ääntä ei tule kuin pihinänä. Tunnollinen työntekijä ja opiskelija sairastaa lomalla, näinhän se usein menee...

Lapset ovat olleet luovia äidin (ja isänkin) levätessä. Pleikkapelaamisen ja elokuvien katselun ohella he ovat säveltäneet pienolla omia sävellyksiään, soittaneet kanteleella joululauluja ja piirtäneet läjäpäin piirroksia. Luovuus herää kukkaan kun on tylsää. Etenkin kun sunnuntait ovat meillä pikselipelittömiä päiviä. Päivä oli lapsille toooosiiiiii pitkä.

Äidin nukkuessa ja isän korjatessa oppilaidensa kokeita työhuoneellani, oli vanha-astiakaappimme saanut kavereita kylkeensä. Onneksi lapsemme ovat aina olleet niin fiksuja, että piirrokset ovat menneet aina papereihin, eivät huonekaluihin tai seiniin sellaisenaan.

Minusta lasten kädentyöt ovat aina olleet ihastuttavia. Ripottelen niitä onnellisena ympäri kotiamme. Jotkut viipyvät näytillä pidempään, toiset lyhemmän aikaa. Mutta kaikki pääsevät esille ainakin hetkeksi.

Kun olin kuvaamataidon ja käsityön opettajana peruskoulussa, kertoivat monet lapset ja nuoret, että heidän vanhempanasa heittävät aina lastensa kässä- ja kuvistyöt suoraan roskiin tai takkaan. Ne eivät sovi sisustukseen, lapset sanoivat. Todella surullista. Erittäin masentavaa. Innosta siinä sitten lasta muotoiluun, suunnitteluun ja sommitteluun, kun kotona kädentaitoja ja niiden harjoitteita ei arvosteta yhtään.

Tämäkin ryijy eteisen seinällä syntyi keskimmäisen lapsemme kaksi-vuotiaana tekemästä maalauksesta. Jonkin mielestä maalaus voi olla pelkkää suttua, Minusta se on upea. Sen nimi on "Hevosenkenkiä ja omenoita". Minä tein siitä ryijyn, jotta lapset ymmärtäsisivät, että kaikki mitä he tekevät ja luovat, voi olla sysäys seuraavaan projektiin.

Nuorimmaisemme aiemmin täällä jo esittelemäni kirjaprojekti on myös edennyt. Nyt kaikki maalaukset kirjan kuvituksiksi on nyt tehty ja kirja on graafikon taittokäsittelyssä. Minun taitoni tyttären kirjoittamien tekstien liittämiseksi kirjan kuviin olisi ollut aivan onneton: Leikkaa-liimaa-kopioi-menetelmä. Parempi siis luottaa ammattilaiseen, jolta tälläinen taitto sujuu hetkessä ja jälki on kaunista.

Tälläisiä kuvia kirjaan on tulossa. Aika ihania, eikö? Ja kaikki 5-vuotiaan itse tekemiä. Kun elämässä on tarpeeksi "tylsää" ja "köyhää", herää luovuus kukkaan! Tätä kirjaprojektia on nyt työstetty suunnilleen kuukauden päivät. Kärsivällinen, asialleen omistautuva neiti, tuo meidän nuorimmainen, täytyy sanoa.

Pysykäähän terveinä!