Tunnetko ompelukoneesi paininjalat? (H,J P,R,S)

Jatketaanpa helmikuun osalta tätä ompelukoneen paininjalkojen tunnistusta. Nyt esittelen Husqvarna Vikingin paininjalat H, J; P, R  ja S.

H- jalka eli luistojalka / teflonjalka helpottaa hankalien materiaalien ompelua. Se on tehty syöttämään vaahtomuovia, muovipäällysteisiä kankaita, nahkaa ja nahkajäljitelmiä. Jalan pohja on liukas, joten se liukuu tahmean materiaalin päällä helposti.

J - jalka huolittelujalka sekä raunajalka. Jalan pohjassa on pieni pykälä, joka ohjaa kankaan reunaa huolittelun aikana.




























P-jalka on Tilkkutyöjalka, jolla on helppo ommella amerikkalaiset tuumasaumanvarat (6 mm) täsmällisiksi. Neulan edessä ja takana on 1/4 ja 1/8 kohdalla punaiset kohdistusmerkit. Jos haluaa pydyttä ompeleen saumanvaran päähän reunasta, pitää neula laskea alas silloin, kun kankaan reuna on ensimmäisen punaisen merkin kohdalla: Kätevää ja täsmällistä!

R-jalka on kirjonta - ja parsinjalka. Tätä jalkaa käytän erittäin paljon. Ole hankkinut näirä jokaiseen ompelukoneeseeni, että kursseillani mahdollisimman monilla oppilailla olisi mahdollisuus kokeilla tätä upeaa tapaa ommella. Koska R-jalassa ei ole pereinteisiä paininjalan suksia, sillä voi koneen alasyöttäjän poistamisen jälkeen ommella minne päin vain: neula ja R-jalka toimivat tällöin kuin piirrustus- tai kirjoituskynä.

Tämä paininjalka on läpinäkyvä vanutikkausjalka. Se toimii aivan kuten R-jalkakin, mutta tukee tikatessa suurempaa ommelaluetta. Sanoin siinä on apuviivoja tikkauksen kohdistusta helpottamaan. Vapaassa tikkauksessa voi käyttää apuna tikkauskehää eli kirjontakehää.




S-paininjalka on sivuttaissyöttöjalka suurkuvioille (käy ainoastaa koneisiin joissa on sivuttaissyöttömahdollisuus). En ole koskaan käyttänyt tätä jalkaa, enkä oikein vieläkään ymmärrä miten tästä hyötyisin. Ilmeiseti tätä paininjalkaa on hyvä käyttää koristeompeleissa, joissa ommel on leveä Nyt saatte viisaammat neuvoa vuorostaan minua. Missä sinä käytät S-jalkaasi?

Tälläistä tällä erää. Minulla on nyt päällä hirmuinen flunssa (taas!) ja taidankin tästä kaatua nyt takaisin petiin.

Tässä kuussa voipi olla blogissa hiljaisempaa, sillä olen aloittanut opintoihini liittyvän seurakunnan lapsityön TET jakson ja keskityn parannuttuani siihen täysillä.

Mukavaa helmikuuta teille kaikille!

Keskeneräiset ja pieleen menneet

Eilen posti toi tullessaan Uusi Lahti -ilmaisjakelulehden. Lehdessä oli mielenkiintoinen juttu keskeneräisistä käsitöistä ja siitä kun omat taidot eivät riittäneetkään upean visuaalisen ja teknisen lopputuloksen työstämiseen. Minuakin haastateltiin juttua varten puhelimitse muutama viikko sitten.

Uuden Lahden verkossa olevan näköislehden löydät täältä. Siellä s. 10 on tämä "Kun into ylittää taidon" juttu kokonaisuudessaan. Jutun luettuasi olisin ilahtunut, jos kertoisit kommenttikenttään muiston omasta keskenjääneestä käsityöstäsi tai työstä josta ei tullutkaan ihan sitä mitä piti.

Minun näkökulmani kekseneräisiin tai epäonnistuneisiin kädentöihin on "Laita sivuun ja tuunaa vuoden päästä uudella otteella". Tällä tavoin olen työstänyt pilalle menneet kokeiluni lukuisiin taidetekstiileihini, joita löydät täältä. Samoin ovat työstyneet jotkin tilkkutäkeistämme. Tämä kuvan huopamatto sensijaan syntyi vahingossa kun ideat eivät työstyneetkään niin kuten piti. Käsin huovutetusta ylellisen tuntuisesta silkkivillasta piti näet aluksi tulla vauvalle lämmin luxus-makuupussi tai talvimekko. No, tekemättä jäi. Muutama vuosi sitten huopasilkki vanuttui tarkoituksellisesti matoksi on mukavan lämmin varpaiden alla eteisessämme. Vauvat olivat jo kasvaneet isoiksi lapsiksi.

Näistä tyynyjen pellavakankaista, jotka kudoin kangaspuilla, piti tulla ensin raitamekko ja -hame kanteletta soittavalle tyttärellemme. No, tyttö on kaikkea muuta kuin mekko ja hame-tyypiä, joten kankaasta syntyi tyynyt. Oranssista villakankaasta sen sijaan piti tulla tallukoita, mutta ranteeni ei kestä enää niiden pohjustusta, joten käsinkudottu villakangas päätyi huovaksi lasten huoneen Fatboy- säkkituolin päälle.

Tähän loppuun haluan vielä laittaa muutamia kuvia aivan uskomattoman osuvasta sarjakuvakirjasta, jonka löysin vahingossa kirpputorilta. Tämä on kyllä paras koskaan lukemani sarjakuvakirja. Se osui ja upposi. Aivan kuin kirjoittaja olisi käynyt kurkkimassa minun elämääni viimeisen kahden vuoden aikana.

Suosittelen kirjaa jokaiselle luovan alan ammattilaiselle, joka kipuilee oman riittämättömyytensä ja ulkopuolisten vaatimusten kanssa. Kun kaikesta yrityksestä, osaamisesta ja innosta huolimatta mikään ei vain riitä ja elämä lahjoineen tuntuu turhalta.

Kirja loppuu huojentavaan kuvaan. Elämä voittaa kun myöntää, että minä tieto-taitoineni ja intohimoineni en nyt enää mahdukkaan tämän maailman käsikirjoitukseen, mutta oman elämäni käsikirjoitukseen mahdun oikein hyvin.

Iso halaus teille jokaiselle!

Puuhenkarien pehmennys

Kouluhommat ovat nyt sillä mallilla, että ennätin pitkästä aikaa työhuoneelle ompelemaan.
Tänään siellä työstyi tilaustyönä satiinihenkareita.

 Pehmustin henkarit ensin vanulevyllä käsin harsien.

Sitten ompelin pienet napinlävet satiiniin, jotta henkarin koukku saadaan pujotettua satiinin läpi. Napinläpiä työstäessäni käytin automaattista napinläpipaininjalkaa ja- ohjelmaa. Ompelukoneena käytin blogiyhteistyönä saamaani Husqvarna Opal -konetta. Ensin napinlävelle määriteltiin koko.

Sen jälkeen tein koenäpinläven koetilkkuun. Kun koneelle ohjelmoidaan tarvittava näpinläven koko, työstää kone kaikki tarvittavat napinlävet täsmälleen samankokoisiksi. Tärkeää vain on, että aina kun ompelun aloittaa on napinläpimittarin valkoinen kruunu valkoisen viivan kohdalla.

Napinläven alle laitoin ohutta kuitukangasta, jota sain Husqvarnalta blogiyhteistyön tiimoilta.

Napinläpi avataan AINA saksilla. Ei koskaan ratkojalla, sillä ratkoja lipeää helposti ja viiltää kankaaseen suuremman reijän kuin tarpeen onkaan.

Seuraavaksi ompelin satiinikaitaleiden päät suoralla ompeleella ja totesin, että henkarin puinen kaula näyttää satiinin rinnalla rumalta.

Niinpä sipaisin suitsait henkarit valkoisella paneelikaton jämämaalillamme.

Lopuksi ompelin henkarin alasauman suoralla ompeleella mahdollisimman reunasta.

Lisäsin velä henkareihin harmaan satiinirusetin. Aika kiva setti tuli.

Oikein mukavia pakkaspäiviä teille ihan jokaiselle!

Ja loppuun vielä kuva piiloleikistäni Wilin kanssa. Pupumme on yhä minulle kaikki kaikessa ja minä sille. Olemme erottamattomat ystävykset <3 !

Furby Boom -synttärit

Tänään meillä on vietetty tyttären 6-vuotis synttäreitä. Teemaksi neiti valikoi Furby Boomin, jäätelökekkereit ja pupudiscon Snuffelkani-musiikein. Ja tottakai synttäreillä myös askarreltiin teeman mukaisesti :) Tässä alla kuvagalleriaa kekkereistämme. Pääsette tässä samalla visiteeraamaan vähän tyttären valtakunnassakin.

Ulkona näytti tänään täsmälleen samalta kuin 6-vuotta sitten kun synnytin ihanan tyttäreni. Pakkanenkin paukkui samaan tapaan korkealta ja kovaa.

Furby Boomit ovat tälläisiä virtuaalilemmikkejä, joita voi hoitaa virtuaalipelin avulla. Furbyilla on sensorit, joilla ne myö kommunikoivat keskenään. Ne laulavat, tanssivat, puhuvat selkeää englantia ja nukkuvat kun väsyvät. Kallis lelu, joita nyt buumin loppumetreillä on meille pääsyt adoptioon hyvin huokealla hinnalla ostettuina kaksikin kappaletta. Toinen Ideaparkin ToysRus kaupasta ja toinen Lahden Trion Br-lelusta.

Furbyt syntyvät munista, joita ne munivat ja hautovat. Näillä synttäreillä jokainen pikkuvieras sai valmistaa itselleen pienen furby-vauvan sekä Furby-korun.

Leikkasin valmiiksi kaikille vieraille Furby-vauvan silmät, korvat, jalat ja hännän. Lapset saivat sitten itse liimata haluamansa väriset palat meidän rikkimenneisiin valonauhan palloihin,





 Vallattomia Furby-vauvoja <3.

Lisäksi lapset saivat työstää helmistä rannekorut ja/ tai kaulakorut, joissa isot pöllönsilmä-helmet loivat kantajalleen Furby-lookkia.

Ja tottahan juhlissa myös herkuteltiin.

Lapset saivat itse panna luovuutensa kehiin ja kehitellä omat jäätelöannnokset jäätelö- ja keksi- ja karkkibaaristamme.

Herkuttelun jälkeen lapset hoitivat Furbyjä ja Wili-kaniamme sekä discoilivat kukin halujensa mukaan. Kotiin päästyään varmasti viereillemme maistui uni. Meillä ainakin sankari sammui sänkyynsä onnellisena "elämänsä ihanimmista päivästä".

Kiitos kaikille mukana olleille! Ihanaa kun pääsitte juhliimme!!!! Ja kiitos myös upeista synttärilahjoistanne!

Kauniita pakkaspäiviä teille kaikille!