Napin ompelu ompelukoneella / tilkkutyön koristelu napeilla

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa)

Mukavaa syyskesää teille kaikille Neulanhaltija-blogin lukijoille! Toivottavasti kesänne on ollut rentouttava ja mukava.

Minä palasin töihin perhepäivähoitajaksi kuun alussa ja nyt on taas aikaa myös kirjoitella viikonloppuisin tai päivälepoaikaan tänne blogiin kesän käsityökuulumisia. Ja kuten joka kesä, tämäkin kesä kului tilkkutöitä työstäen. Eli tilkkutyöasiaa tulee blogiin nyt useamman postauksen verran. Tavoitteeni oli nimittäin tuhota kesällä kaikki tilkkutyökankaani loppuun. (En ihan vielä onnistunut tavoitteessani, mutta todella läheltä liippaa!)

Tässä postauksessa kiinnitän tilkkutyöhön napit ompelukoneella ommellen.

Olen vuonna 2003 valmistanut opetusmateriaaliksi ohjaamalleni tilkkutyökurssille suuren tilkkutäkin, jonka tikkasin käsin vanhan perinteen mukaan helmilangalla ja napeilla. Tänä päivänä en kuunaan vastaavaan alkaisi, mutta tuolloin lapsettomana, kerrostalossa vuokralla asuvana, puolisoni tehdessä graduaan, aikaa oli vaikka mihin. (Jälkeenpäin on myös harmittanut, että jos kerta tikkaa työn käsin, kannattaisi ostaa tilkkutäkkiin uudet kankaat, eikä käyttää kierrätyskankaita, kuten tässä täkissä olen käyttänyt. Nyt täkkiä ei oikein uskalla käyttää, kun pelkään että se repeää pesussa... Huoh, no onpahan hieno opetusnäyte.)

Mutta nyt on ajat toiset ja napitkin pystyy ompelemaan ompelukoneella.

Tänä kesänä valmistin "tuhoa kaikki kankaasi" idealla tekeillä olevaan kestävää kulutusta käsittelevään pöytänukketeatteriini lavasteeksi tilkkutyökuusia. Nämä kuuset halusin koristella monen värisin napein, mutta tällä kertaa halusin kokeilla nappien ompelua ompelukoneella.

Husqvarna Designer Topaz 50 ompelukoneessani oli nimittäin ommelvalikossa napin kuva ja sitähän piti päästä nyt testaamaan. Tämä napin kuva löytynee useammastakin ompelukoneesta nykypäivänä.

Napin ompelussa ompelukoneella on hyvä käyttää apuna ompelukoneen perustarvikkeisiin kuuluvaa nappilusikkaa. Itse en nyt kuitenkaan nappilusikkaa käyttänyt sillä näissä tilkkukuusien tikkauksissa nappi ei tarvitse ns. napin kantaa ollenkaan, koska nappia ei pujoteta napinläpeen, vaan nappi saa tulla tiukasti kiinni (jopa kiristäen) tikattavaan tilkkupintaan.

Ompelukoneessa oleva napin ompelun perussäätö toimi hyvin pienelle 1,5 cm napille. Muun kokoisille napeille oikean ommelleveyden säädön löysi nopeasti manuaalisesti kokeilemalla ja koneesta samalla ommeleveyttä säätämällä.

(Kuvassa oleva harmaanmusta mötikkä on se nappilusikka, josta mainitsin!)

Napit kiinnittyivät ompelukoneella suit sait. Hieman hankaluuksia oli pulleiden nappien kanssa, sillä niiden kuperan pinnan päällä paininjalan istukka vähän tuppasi luistelemaan. Puhuinkin asiasta Husqvarna Vikingille, ja kas....

Husqvarna Vikingin maahantuojalle nappinompelusta maininneena, sain kokeiluun myös varta vasten nappien ompeluun kehitellyn paininjalan. Ihan mieletöntä!

 Pakkaukseen kuului paininjalka ja napinasetin.

Paininjalka oli aika lystikkään näköinen. Nappi työnnetään paininjalan sisälle ja pysyy siinä paikoillaan ilman paikalta pois luistelua. Näppärää!

Nappipaininjalassa oli myös pieni vipu, jota säätämällä napin lankakannan pituuden voi määritellä joko pitkäksi (esim villakangastakki) tai lyhyeksi (esim. kauluspaita). Vivun sai myös pois käytöstä jos haluaa vaikka ommella nappeja tilkkutyöhön, kuten minä tein näissä kuusissa.

Kas näin. On tämä ompelukoneiden lisämateriaalien kehittely kyllä aika hyvällä tolalla nykyään!

Ja niin tilkkukuuset tulivat valmiiksi. Jos nukketeatterini ei syystä tai toisesta valmistu jouluksi, niin nämä kuuset voi ainakin päästä joulun aikaan kotiamme koristamaan.

Seuraavissa postauksissa pääsette katsomaan millaisia tilkkutäkkejä kesällä aloin työstämään. Niitä on tulossa kolme kappaletta. Kaikki ovat vielä tikkausta vailla, mutta tilkkupinnat valmiiksi ommeltuina ja vanut kiinni harsittuina.

Tervetuloa myös seuraamaan @neulanhaltija instagramtiliäni tai Neulanahaltija Facebooktiliäni, joihin tulee päivittäin kuvia ja videoklippejä tekemisistäni (käsitöistä, puutarhapuuhista ja lasten kanssa touhuamisista). Nyt olen esimerkiksi ajatellut kuvata instagramiin kaikki minulle merkityksellisemmät valmistamani tilkkutäkit vuosien varrelta.

Mukavaa syyskesää teille ihan jokaiselle <3

Pikainen maximekon tuunaus

(Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa)

Viime aikoina en ole ommellut tai valmistanut mitään käsitöitä, sillä puutarhanhoito on imaissut minut joka ilta sen jälkeen kuin hoitolapseni on haettu hoidosta ilta viiden jälkeen. Tänään tein kuitenkin pienen ompelurupeaman, jossa tuunasin Lidlistä löytämäni trikoomekon naapuriltani saamalla valkoisella hörhelöhuivilangalla. Mekko tuli tarpeeseen, sillä onnistuin repäisemään edellisen maximekkoni puutarhatöissä.

Lidlin mekko oli kaunis jo itsessään ja istui vartalolleni kauniisti. Olemme kuitenkin hyvästelleet viimevuosina niin monta läheistä hautajaisissa, että mekon musta olemus kaipasi minun mielestänni nyt jotain jekkua tai iloa. En halunnut enää yhtään suruasua vaatekaappiini.

Trikoomekkoa varten kaivoin esiin blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Suomelta saamani Inspiran pallokärkiset ompeluneulat sekä Inspiran ihanat, täydelliseksi käteen muotoillut aplikaatisakset (ylin kuva). Ensin ajattelin työstää mekkoon kirjovalla Designer Topaz 50 -koneellani jotain kukkakuvia, mutta sitten musta tausta kukille tuntui liian rajulta. Niinpä päädyin kuvioimaan mekkoa tuolla flillahuivilangalla (ylin kuva).

Ompeleeksi  kirjonnalle valitsin kolmenaskeleen siksakin.

Ohensin neulelangan 5 mm kapeaksi ja surrautin langan mekon halkioon ja toiseen kylkeen.

Kas näin. Aikaa tuunaukseen meni muutama kymmenen minuuttia ja yhdeksän euron mekko sai ihan uuden ilmeen.

Mukavaa kesää teille kaikille! Aloitan itse nyt kesäloman, joten minusta ei kuulu nyt hetkeen mitään :)

Mediakasvatusta leikki-ikäisten lasten kanssa

Yksi varhaiskasvatuksen tärkeä kasvatuksen ja ohjauksen osa-alue on mediakasvatus. Tässä postauksessa esittelen yhden minun mielestäni toimivan lähestymistavan lasten mediakasvatukseen, jossa emme tarvinneet läppäreitä tai pädejä: "Onko valokuva aina totta?" "Onko ohjelmissa esiintyvät tapahtumat aina totta?".

Tässä projektissa oli oleellisena osana myös luonnontieto- ja ympäristökasvatus.

Ensin pyysin hoitolapsiani (iät n.3 v- 4,5 v) maalaamaan projektiimme yhden vihreän paperin ja yhden sinisen. 

Tämän jälkeen kuvasin lapset erilaisissa asennoissa pihallamme. Näissä ylläolevissa kuvissa lapset olivat kastelukannujen kanssa eri puolilla pihaamme. Lapsilta tietämättä tulostin kuvat ja leikkasin saksilla heidän kuvansa alkuperäisestä taustasta pois.

Illalla surrautin vielä pari pientä tilkkutyötä projektiimme.

Ja niin alkoi tarina, jossa toivottavasti lapset edes pikkuisen havahtuivat siihen, että kaikki mitä he näkevät ei aina olekaan ihan totta, vaan joihinkin asioihin/kuviin on hyväkin suhtautua vähän varauksella.

Tarina:

Olipa kerran neljä lasta, jotka kulkivat pitkin poikin maita ja mantuja. Eräänä päivänä  he saapuivat pellonlaidalle, jossa oli läjä multaa.

Lapset pohtivat mitä mullalla voisi tehdä. Ja keksivät, että multaan voisi istuttaa kukkien siemeniä. Niin jokainen lapsi pääsi katsomaan kun oma tikkunukke pääsi kylvämään vuorollaan simeniä multaan.

Siementen kylvön jälkeen multaa kasteltiin ahkerasti. Lapsen silmät olivat pudota päästä kun näkivät itsensä kastelemassa kukkia tässä tilkkupuutarhassa.

Kukat kasvoivat ja lapsille tuli hyvä mieli. Silloin paikalle tuli maanviljelijä, joka pyysi kiitoksena kauniista kukkamaasta lapset maatilalleen kylään.

(Olin värittänyt päivälepoaikaan salassa lasten silmiltä jättisuuressa kananmunakotelossa olleen värityskuvan ja työstänyt munakennoon piirrettyjä maatilaneläimiä tikkunukeiksi)

Ja näitä eläimiä lapset pääsivät rapsuttelemaan ja hoitamaan, jopa hassusti ratsastamaan. Taisipa muutama eläin vähän puraistakin ja nokkaistakin lapsia. Voi sitä riemua, kun tarinaa kuuntelivat ja itsejään katselivat.

Illalla kotiin lähtiessä osalla oli ihan muistikuva, että oltiin tänään oltu maatilalla. Niinpä niin, onko kuva aina totta vai kuvaajan ja digitoijan mielikuvituksen tuotetta?

Lopuksi lapset maalasivat myös taulut, joissa ovat kastelemassa noita ihania kukkia maanviljelijän luona. Nämä taulut päätyivät äitienpäiväkorteiksi.

Lasten piirroksia konekirjottuina huopalaukkuun äitienpäivälahjaksi

Mukavaa äitienpäivää kaikille äideille ja isoäideille!

Tässä postauksessa näette kuinka ihastuttavia konekirjottuja laukkuja perhepäivähoitoryhmäni lapset (2,5-4,5v) valmistivat omille äideilleen äitienpäivälahjaksi. Laukkujen ideana oli lapsen piirtämän omakuvan kirjominen koristeeksi äidin ja lapsen yhteisiin hetkiin tulevaan laukkuun, kuten kirjastokassiin/jumppakassiin/uintilaukkuun/shoppailulaukkuun.

Laukkujen teollisuushuopakankaat sain blogiyhteistyönä Iskun tehtaanmyymälästä ja kirjonta työstettiin blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Premier + kirjontaohjelmalla ja kirjottiin Husqvarna Viking Designer Topaz 50 -kirjontakoneella.

Ensin lapset piirsivät mehiläisvahaliiduilla omat kuvansa.

Kuvista tuli aivan hurmaavat.

Ja todella sympaattiset.

Piirretyt kuvat kuvasin digikameralla josta siirsin kuvat kuvatiedostoina tietokoneelleni. PREMIER + ohjelmassa käytin Sketch -ohjelmaa/piirrustustyökalua.

Lapsen piirros siirrettiin valokuvana piirrustusohjelmaan.

Tämän jälkeen valittiin kirjontakehyksen koko (minävalitsin kaikkein suurimman kehyksen) ja alettiin piirtää hiirellä lapsen piirtämän piirroksen ääriviivat uudelleen. Tämä hoituisi helpommin, jos käytössä olisi piirtopöytä, jossa lapsi voisi piirtää kuvan suoraan piirtokynällä tietokoneelle. Minulla ei kuitenkaan piirtopöytää ole, joten piirsimme nyt kuvat ikäänkuin kahteen kertaan, ensin paperille, sitten tietokoneelle PREMIER + ohjelmaan.

Minä tein tämän "uudelleenpiirtämisen" lasten katsellessa selän takaa, sillä hiirellä piirtäminen, kuvan piirrosjälkeä jäljitellen, olisi ollut liian vaikeaa vielä pienille hoitolapsilleni. Kyllä sitäpaitsi minunkin käteni meinasi välillä vähän täristä ja paikotellen pistot ovatkin vähän eläväisiä ;)

Kun kuva oli jäljennetty jokaista yksityiskohtaa myöten, se tallennettiin export -toiminnolla tietokoneen muistiin ja sieltä ulkoiselle muistitikulle copy -toiminnolla.

Ja muistitikun avulla lapsen upea piirros siirtyi kirjontakoneen näytölle. Voila!

Ja niin alkoi kuvien kirjonta. Kirjottavan kuvan piirtänyt lapsi sai aina painaa kirjonnan käynnistysnappia ja muu porukka sai seurata silmätarkkana vierestä.

Ja niin se oma piirros, oma kuva, oli ikuistettuna kankaaseen. Jos vanhemmat haluavat joskus ikuistaa lapsensa piirroksen johonkin muuhunkin tuotteeseen, esimerkiksi lapsen paitaan tms ovat digitoidut kuvat nyt käytettävissä aina vain uudelleen ja uudelleen.

Kyllä tämä kirjontakone on ihmeellinen :) . Tästä kuvasta löytyy instagramista #perhepäivähoitoneulanhaltija ja @neulanhaltija sivuilta ihana videon pätkä <3

Niin ihania, niin ihania <3 Ja voi sentään miten ylpeinä lapset laukkujaan katselivat. Samalla mietimme yhdessä missä kaikissa kivoissa äidin kanssa tehtävissä puuhissa tarvitaan laukkua. Aika monta puuhaa löytyi.

Digitoin kuvan pistot sekä yksinkertaisena pistona, että tuplapistoina, kuten tässä kuvassa hyvin näkyy.

Oma tyttäreni halusi tietysti myös tehdä laukun (mutta itselleen), sillä minähän olisin nähnyt laukun muuten jo etuajassa.

Hän halusi piirtään oman kuvansa sijasta eläinrakkaana ihmisenä pandan ja työstää sen applikoimalla.



Kun kone oli kirjonut pandan kaksinkertaiselle huovalle, leikattiin kuvion reunoilta ylimääräinen valkoinen huopa pois. Saksina käytimme Inspiran ihania applikaatiosaksia, jotka sain myös blogiyhteistyönä Husqvarna Viking Suomelta. Näistä saksista en luovu ikinä! Ovat kädessä täydellisen tuntuiset ja painoiset, leikkaavat hyvin ja tuo pelikaanimainen nokka on täydellinen applikaatiotöissä.

Näin suloinen panda syntyi, iiks...

Lapseni ystävä sattui olemaan meillä "hoidossa" myös kirjontapäivänä, joten hänkin sai valmistaa äidilleen laukun, tottakai. Tässä upeat "isojen" tyttöjen (1-2lk) laukut.

Ja niin kaikki laukut sujautettiin vanhoihin Keski-Euroopan karttakirjan karttoihin. Päälle laitettiin kortti, jossa lapsen sormivärein maalaama kukkakimppu. Lisäksi lahjan päälle pääsi roikkumaan kirkonkerhossa äitienpäivälahjaksi valmistettu sydän heijastin.

Suloisia hetkiä teille kaikille!