Kudontaa pahvikehyksessä neulalla pujotellen

Tänään työstettiin hoitolasteni (kaikki lapset n. 5 v) kanssa pieniä pöllöjä neulalla kangasta "kehyksessä kutoen". Tämä työ oli lapsille hyvin mieluinen ja oiva aasinsilta tässä piakkoin alkavaan kankaankudonta jaksoomme. 

Tässä postauksessa kuva kuvalta pikkupöllöjen valmistus ja seuraavassa postauksessa ohjeet Brion lastenkangaspuiden loimituksesta eli loimien laitosta.

Pöllön kudontakehykseen tarvitaan tukevaa pahvia. Me käytimme akvarellilehtiön todella jämäkkää taustapahvia. Pahvin ylä- ja alareunaan leikkaisin kuusi n. 1 cm viiltoa. Pahvikehyksiä voi käyttää uudelleen ja uudelleen, eli niitä ei kannata heti hävittää.

Pujottelimme kalastajalangasta loimet kuvan osoittamalla tavalla.

Käytimme loimiin vain yhtä pitkää lankaa, jonka minä solmin tukevasti kudontakehyksen nurjalta puolelta.

Lasten kanssa kutoessa on mukavaa, kun  kutoo parillisilla loimilla. Silloin hyvä muistisääntö on, että kuteen pujottelu alkaa aina reunassa loimilangan alapuolelta.

Lapset hokivatkin neulalla pöllön raitoja pujotellessaan matraa: "alta, yltä, alta, yltä, alta, yltä".

Pöllön pään teimme yksiväriseksi harmaalla langalla pujotellen.

Minä tein omaan mallipöllööni myös jalat, mutta totesin samalla, että niiden tekeminen voi olla viisi-vuotiaalle liian vaikeaa, joten jätimme lasten pöllöistä jalat pois.

Kun pöllö on valmis, katkaistaan loimilangat nurjalta keskeltä poikki.

Langat solmitaan kolmen nippuihin. Nipuista muodostuu pöllön varpaat ja korvatupsut.

Lopuksi minä solmin loimilangoista tehdyt varpaat ja korvatupsut kiinni oksaan. Langanpätkät olivat jo niin lyhyitä, että lapsilta solmiminen ei olisi onnistunut. Suosittelenkin tekemään pahvikehyksestä hieman pidemmän kuin meillä, tällöin solmuille jää enemmän lankaa.

Lopuksi lapset vielä halusivat antaa pöllöilleen seuraksi tärkeitä juttuja. Yksi teki pöllölleen kirjoja.

Toinen kristalleja..

Ja kolmas pöllö oli saanut oksalleen munan, jota kovasti ihmetteli.

Ja oma pöllöni istui tietysti kevättä versovan oksan päällä, mitenkäs muuten.

Oikein mukavaa tammikuuta teille kaikille!

Leikkimatto

Postaus sisältää mainosyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa (Yläsyöttäjäpaininjalka) sekä Iskun tehtaanmyymälän kanssa (Villakankaat).

Minun hoitolapseni rakastavat leikkimistä yli kaiken, aivan kuin omat lapsenikin aikoinaan rakastivat. Leikit kasvavat usein suuriksi ja valloittavat puoli kotiamme. Käytämme maassa leikittävissä "pikkusälää" sisältävissä leikeissä leikinrajauksessa leikkimattoja (= turkooseja yksivärisiä räsymattoja) sekä paljon kangaspaloja, joista lapset muotoilevat matoille, sohvalle ja nojatuoleille jokia, meriä, kallioita, kukkaniittyjä jne.

Nyt kuitenkin halusin työstää hoitolapsilleni ennakkoon joululahjaksi leikkimaton, jossa on "paikallaan pysyviä" ja "helposti siivottavia" mielikuvitusta kutkuttavia maa-alueita.

Kankaiksi sain Iskun tehtaanmyymälästä laadukkaita, kulutusta kestäviä villakankaita.

Samaan aikaan Husqvarna Viking Suomi postitti minulle uuden ihan mielettömän upean yläsyöttäjän. Oikean paininjalkojen kuninkaan! Tämän paininjalan kanssa ompeleminen saa ompeluun ihan voittaja-tunteen!

Mitkä möhkäleet!!!! Ou jee!!!!

Minun ompelunautintoni oli taas ihan kuin pilvien päällä juoksentelisi. Rakastan, rakastan, rakastan tätä paininjalkaa!!!!!

Ja niin pikku-ystäväni saivat leikkeihinsä uuden XXL- leikkimaton. Ja voi iiksss, mitkä leikit lapset matolle heti taikoivat omien lasteni vanhoilla Playmobil -leluilla.

Minä niin nautin siitä, kun hoitolapseni leikkivät ja näen omien lasteni rakkaiden lelujen heräävään uudestaan henkiin uusien leikkijöiden käsissä. Nämä hetket ovat kuin hunajaa ylleni. Kaikki ne ihanat kotiäitivuodet omien lasteni leikkejä seuraten muistuvat mieleen ja ajatuksissani vahvistuu entisestään tieto siitä, että "köyhän" ei kannata ostaa huonoa laatua. Ei ompelumateriaaleissa, ei käsityötarvikkeissa, ei edes leluissa. Laatutuotteet, kuten laadukkaat lelut, kestävät vuosikymmenestä toiseen ja hyvä muotoilu innostaa lapsia tarttumaan leluihin uudestaan ja uudestaan. Sama pätee kaikkeen materiaan, huonekaluihin, vaatteisiin, soittimiin jne....

Omien lasteni vuosien takaisia leikkejä löytyy Settipaja -blogista.

Muistakaahan kaikki leikkiä ja antaa leikille tilaa!!!

Konekirjotut heijastimet lasten piirroksista

Marras- ja joulukuu ovat heijastimien käytölle ehdottomia kuukausia. Ulkona on iltaisin niin säkkipimeää, että ilman heijastinta kulkijat ovat todellisessa vaarassa.

Hoitolasteni kanssa käytämme iltapäivisin ulkoillessamme otsavaloja ja turvaliivejä, mutta hoitopaikan  ulkopuolista elämää varten olemme työstäneet monenlaisia  heijastimia. Tässä postauksessa esittelen teille lasten omista piirroksista konekirjonnalla valmistetut heijastimet.

Postaus sisältää blogiyhteistyötä Husqvarna Viking Suomen kanssa.

Tätä postausta varten sain Husqvarna Viking Suomelta käyttööni metallisen 180 x 130 mm kirjontakehyksen.

Metallinen kehys oli minulle aivan uusi tuttavuus, mutta nyt voin kyllä sanoa, että rakastuin siihen ensi kokeilemalla. Enkä kyllä aio kovin nopeasti tätä maahantuojalle palauttaa. Ähäkutti! 

Metallikehyksen idea pohjautuu magneetteihin, jolla kirjottava materiaali saadaan todella tiukasti kiinni metallikehykseen ilman, että kirjottavaa materiaalia täytyy pingottaa kahden kirjontakehyksen väliin (kuten muissa omissa kirjontakehyksissäni). Tämä säästää esimerkiksi arkoja materiaaleja kulumiselta / painautumilta  ja mahdollistaa kirjomisen "hankaliinkin" tuotteisiin, kuten pakkauksen kuvassa, farkun vyötärökaitaleeseen. Kertakaikkisen mahtava keksintö!!!!! 

Koska hoitoryhmäni lapset nauttivat piirtämisestä ja heidän piirroksensa ovat niin lystikkään suloisia, halusin tarjota heille mahdollisuuden ikuistaa oma piirros elämää suojelevaan kirjottuun huopaheijastimeen.

Eikö ole ihan älyttömän ihania piirroksia? Hoitaja täällä senkun huokailee päivät pitkät lasten taitoja.



Sur, rur...



Kuvasin kameralla lasten itse valitsemat piirrokset ja siirsin ne kuvatiedostoksi läppärilleni. Läppärillä käsittelin kuvat PREMIER +2 Embroidery -ohjelmalla.





Koska en ole saanut vieläkään hankittua piirtopöytää, siirsin jokaisen kuvatiedoston PREMIER +2  Sketch -ohjelmaan (Load Picture for a New Embroidery), jossa valitsin kirjottavan kuvan koon sekä metallikehyksen koon ja  jäljensin jokaisen piirroksen läppärin hiirtä apuna käyttäen PREMIER +2 Sketch - ohjelmassa.



Piirtäessäni hiirellä lapsen piirtämiä viivoja pitkin muodostui kuvaan valitsemallani tikeillä tehdyt kirjontaommelpistot.



Digitoivaa aluetta pystyy ohjelmassa helposti suurentamaan ja pienentämään, jotta kaikki yksityiskohdat on helpompi piirtää halutuiksi kirjontapistoiksi.

Lopuksi kirjontakuviot tallennettiin Export -toiminnolla tietokoneelle ja sieltä Copy-paste -toiminnolla muistitikulle. Tämä piirrosten digitointi kirjontakuvioiksi voi vaikuttaa ehkä vaikeaselkoiselta, mutta on itseasiassa aika helppo homma jopa tälläisellekin tietokonetumpelolle kuin minulle 

Ja sitten päästiin kirjomaan. Huopa- ja heijastinkangas laitettiin napakasti kehykseen. (Tässä kuvassa joku pikkukäsi on kyllä heilauttanaut näköjään yhtä magneettia vähän heikun keikun, eikä innokas kuvaaja ole kuvaa ottaessa sitä huomannut, hups!)

Voi sitä iloa, kun oma piirros kurkkasi hoitopaikan Husqvarna Viking Topaz 50 -kirjontakoneesta.

Vielä terävän ja uuden ompeluneulan vaihto ja niin lapset pääsivät konekirjontahommiin.

On se vaan jännä kone!

Kun jokainen lapsi oli kirjonut omat heijastinkuviot, minä leikkasin (heijastinmateriaalia säästääkseni) applikaatiosaksilla heijastimet.

Lenkkeiksi heijastimiin pääsivät vanhoista vaatteista irti otetut lenkit ja koukut.

Mä en kestä kuinka ihania nämä ovat!!!

 Sssssss, ssssssss!

 Brummm, Brummm....

Brymmmm, Brymmmm...

Valoa teidän jokaisen joulun aikaan ja muistakaa näkyä pimeässä!