Käsinveistetyn veneen tuntua ja tervan tuoksua ei voita mikään!
Himomarjastaja ei voi näköjään pitää näppejään erossa luonnonantimista souturetkilläkään. Saari oli täynnä herkullisia joulukoita. Niitä piti sitten kerätä joka mukiin, joka retkelle oli mukaan pakattu ;o)
Retken jälkeen oli ihana jatkaa laineiden liplatuksen kuuntelua laiturilla ja askarrella muutama kivipaketti laiturikoristeeksi. Vaarin toiveesta korjailin myös rapumertoja, että illalla pääsisi ravustamaan lasten kera. Täytyy kyllä sanoa, että käsintehdyt vanhanajan rapumerrat saavat minunkin suuni hiljaiseksi. Niin kauniita ne kaikessa hauraudessaan ovat.
Kaikki kuvat Copyright; S.Itäpää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen jokaisesta kommentistasi!